Pihan näkymiä juuri tällä hetkellä

Ihana ilta-auringon paiste sai minut inspiroitumaan pihakierrokselle kameran kera. Ajattelin, että ehkä näistä kuvista saa jonkinlaista kuvaa siitä, millaisesta miljööstä teille kirjoittelen. Ja ehkä kuvien välityksellä pääsee myös rauhoittavaan tunnelmaan; vain vedensolina puuttuu ;). Kovin koleasta kevätsäästä riippumatta on pihalla jo ehtinyt tapahtua paljon. Osa kasveista on jo kukinnan loppusuoralla, kuten valkovuokot ja pikkunarsissit. Sinivuokoistakin on enää pelkät lehdet jäljellä.

Mutta mukavasti pukkaa uutta ilahduttajaa; tulppaaneja, kielon piippoja, mustikan kukkia, punaherukan kukkaterttuja... Toivottavasti nyt lämpenee ja pölytys onnistuu, sillä kukkien määrästä voisi päätellä olevan tulossa lupaava marjavuosi :). Jos ihmettelette alla olevan kuvan orjantappuran näköistä kasvia, niin se on seppelvarpu, joka muuttuu muutamassa viikossa kauniiksi maanpeittokasviksi lehtien hiukan kasvettua.

Huomasin myös, miten isoksi on jo kasvanut pihakaivon kupeessa kököttävä varjoliljan tupsu. Grillikatoksen ikkunan alla kasvaa isän mökiltä siirretty maustekasvi lipstikka, joka käy mainiosti keittoihin ja esim. hauen maustamiseen. Maku on erittäin omaperäinen, mutta herkullinen. Itse grillikatoksen on vallannut köynnöshortensia. Hortensia ei vielä ole kukalla, mutta myöhemmin kukkiessaan se on kyllä kaunis, kuin valkoisiin pukeutunut kesämorsian. Pihapihlajan vartta pitkin kiipeilevä kiinanlaikkuköynnöskin jo availee lehtiään ja suklaakirsikka on täynnä kohta avautuvia nuppuja. Kauemmas tontin rajalle istutin viime kesänä alppiruusuja, jotka nyt avaavat kukkiaan, mutta kukkatertut ovat vielä kovin vaatimattomia. Ehkäpä kukoistus alkaa muutaman kesän kasvun jälkeen. Tässä kuvaryppäässä viimeisenä edustajana on pihan vaahtera. Sen lehdet ovat herkimmillään nyt alkukesästä ennenkuin kasvavat yhtään isommiksi. Seuraavan kerran vaahtera mielestäni kukoistaa vasta syysvärityksessä.

Kukkapenkissä komeilee sinisenä merenä pikkutalvio. Jättilaukka on taas yllättänyt kasvullaan; viime kesänä todella ihmettelin tätä kasvia, kun en muistanut, että olin istuttanut jättilaukan sipuleita. Lisäksi löytyy jotain pientä kivikkokasvia, jossa on hauskat taivaita kurkottelevat ohuenohuet kukkavarret. Keijunkukan lehdet ovat väritykseltään jotain syvän viininpunaisen ja ruosteenpunaisen väliltä. Tähänkin tulee myöhemmin pitkät ohuet kukkavarret ja pikkuiset herkät kukat.

Ja sitten viimeisenä, muttei vähäisimpänä on päivän kuva jättikurpitsasta, joka on jo kasvattanut ensimmäisen oikean lehden :)

Blogista tarkemmin; mennyttä ja tulevaa

Aloitin ehkä hiukan eriskummallisesti kirjoittelun suoraan tuosta kurpitsankasvatusaiheesta kertomatta sen enempää itsestäni tai kirjoitusalueista. Päätin nyt korjata asian ja valaista teitä blogini ideasta ja tulevista aiheista. Tarkoituksenani on kirjoitella erilaisista aiheista: välillä päiväkirjanomaisesti ja välillä enemmän johonkin tiettyyn aiheeseen keskittyen. Pääpiirteittäin aiheet liikkuvat pihanhoidosta erilaisiin harrastuksiin. Trendikäs en missään nimessä ole, vaan enemmänkin sellainen oman tien tallaaja ;). Blogistani ei siten tule todennäköisesti löytymään kovin paljon antia trenditietoisuutta etsivälle. Mutta ehkä hekin voivat löytää täältä joitain omaperäisiä ideoita, joita voi halutessaan vapaasti muokkailla omaan käyttöön sopiviksi.

Minulle tärkeitä asioita ovat luoto ja siihen liittyvät harrastukset sekä hyötyviljely. Perheen kanssa asumme punamullan värisessä omakotitalossa Tuusulassa ja tonttia on n. 2100 m2. Muutimme taloon keväällä 2005 ja nyt vietämme kymmenvuotisjuhlavuotta. Itse rakennus on kuitenkin useita vuosia vanhempi, joten sillä alkaa olla jo ikää. Tontti on ollut alunperin metsää ja edelleen haluamme säilyttää siinä metsäpohjan mukaista tunnelmaa; nurmikko on sammaloitunutta ja saa sellaisena ollakin. Osittain tilanne ei ole valinnainen; tontilla on edelleen useita todella näyttäviä havupuita, joiden neulaset happamoittavat maata ja saavat sammalen kukoistamaan :D. Toisaalta metsäpohja on kivakin; pihan ei tarvitse näyttää kovin hoidetulta, mutta se on kuitenkin vehreä ja viihtyisä. Rikkaruohojenkaan suhteen ei tarvitse olla niin tarkka, kun ne tavallaan kuuluvat pihapiirin luonnollisuuteen; lautaverhoiltuun mummonmökin väriseen rakennukseen olisi vaikea sovittaa kovin modernia puutarhaa. Paljon on pihapiirissä kuitenkin tapahtunut ja varmaan yksi suurimpia muutoksia on ollut puuston harventaminen.

Jotta tekemisen puute ei pääsisi yllättämään, minulla on Tuusulan kunnalta vuokralla 2 aaria erittäin kosteaa ja savipitoista rikkaruohojen villitsemää viljelypalstaa ja siitä kirjoittelen lisää tuonnempana. Kesäkanoja pihalla on tallustanut jo useamman vuoden ja niistä varmasti tulee kirjoitettua lisää useampaankin otteeseen. Lisäksi olen kiinnostunut ompelusta, leivonnasta ja säilömisestä ja kaikesta muusta selkeästi kotoiluun liittyvästä puuhastelusta.

Kirjoittelen omaan tarpeeseen, joten kenenkään ei tarvitse lukea sepustuksiani velvollisuudentunnosta tai säälistä; en vaivu epätoivoon, vaikka olisin blogini ainoa seuraaja :). Jos kuitenkin haluat seurata näitä ajatuksenjuoksujani, niin se on tietty kiva. Ja jos joku toivoo kirjoituksia tietystä aiheesta, niin otan mielelläni vinkkejä vastaan.

Tässä vielä päivän kuva jättikurpitsasta, jossa nyt sirkkalehtien lisäksi jo pilkistää ihan oikea lehdenalku.

Jättiläiskurpitsan kasvatus

Tänä vuonna innostuin kokeilemaan jättiläiskurpitsan kasvatusta. Yhtenä syynä varmaankin on viime vuonna täpärästi hävitty "huumorimielinen" kisa suurimmasta kurpitsasta. Minulla oli jo "voitto käsillä", kun viimeisin kisaaja toikin aivan viime minuuteilla oman kurpitsansa nokkakärryillä pakettiautostaan ja asetteli sen hellävaraisesti mukanaan tuomalle olkipatjalle. Silloin jo hiipi minun ja siskoni mieleen ajatus; ensi vuonna ei mikään nokkakärry riitäkään kurpitsan kuskaamiseen, vaan tarvitaan jotain todella paljon järeämpää kalustoa. Mitä enemmän hykertelen tuota mielikuvaa mielessäni, niin sitä varmemmin tässä todennäköisesti käy niin, että kasvatan niin ison kurpitsan, etten saa sitä millään konstilla liikutettua palstalta kokonaisena mihinkään tai sitten en saa mitään kasvamaan. Mutta yrittänyttä ei laiteta, joten nyt sitten vain perehtymään asiaan (rivien välistä voit lukea, etten ole lainkaan kilpailuhenkinen ;)).

 

Etsin netistä tietoa kasvatuksesta ja siementen tilaamisesta ja aika pian löysin itseni Suomen Jättikasvisyhdistyksen sivuilta tutkimassa ohjeistuksia ja toisten kasvattajien kokemuksia. Yhdistyksen siemenkirjettä en enää tänä keväänä ehtisi saamaan, joten kyselin siemeniä yhdistyksen keskustelufoorumista. Hallituksen jäsen, Maarit, tarjoutui postittamaan minulle siemeniä, joilla pääsisin alkuun ja viime viikon perjantaina kuori tupsahti postilaatikkoon siemenineen päivineen. Yksi siemenistä sai heti erityishuomioni, sillä sen "emokurpitsa" on virallisesti punnittu v. 2011 ja siten ennakkosuosikki oikean jättiläsikurpitsan kasvattamiseen :).

 

Olin jo testannut postia odotellessani yhdistyksen idätysohjeita turbaanikurpitsan siemenellä ja testaus osoitti, että oikein pätevät ohjeet siellä on; ensin viilataan siemenen "sivukylkiä" kynsiviilalla varovasti siten, että kova pinta hiukan hioutuu pois ja siemen saa paremman imupinnan vedelle. Tässä vaiheessa on varottava, ettei vaurioita siemenen kärkipäätä, vaan se jätetään kokonaan rauhaan. Tämän hiomisvaiheen jälkeen siemeniä liotetaan n. 30 asteisessa vedessä muutamia tunteja ennenkuin ne laitetaan 8-kertaiseksi taitetun, lämpimään veteen kastellun  ja kevyesti rutistetun talouspaperin keskelle. Paperi avataan ennen siemenen lisäystä ja taitellaan takaisin 8-kertaiseksi siten, että siemen jää sinne keskelle taitoksia. Taiteltu lämpimänkostea arkki sujautetaan pieneen minigrip -pussiin, joka suljetaan hiukan ilmaa sisälle jättäen. Sitten vain pussukat jääkapin yläkaappiin hautumaan (olin etukäteen seurannut, että kaapin lämpötila on sopiva, n. 29-30 astetta) ja odottelemaan kasvuunlähdön ihmettä tapahtuvaksi. Aloitin idätyssession perjantai-iltana ja nyt tänään pussukoista löytyikin jo komeasti itäneet siemenet; terävistä kärjistä kurkisti hienot juurenalut.

 

 

Seuraavaksi istutin siemenet lämpimänkosteaan multaan kärkipää (juuri) alaspäin siten, että juuri ei vahingoittunut ja multaa jäi n. 1 cm siemenen peitoksi. Kunhan ensimmäiset sirkkalehdet ilmestyvät, pääsevät taimet kasvilamppujen alle lisävaloon kasvamaan muutamaksi viikoksi ennen ulos istutusta. Tuossa kokeiluun valitussa turbaanikurpitsassa onkin jo hienot n. 4 cm sirkkalehdet. Idätysohje ilmiesesti siis pätee muihinkin kovakuorisiin siemeniin.

 

Tästä se kasvatus nyt lähtee ja varmaan karkaa tyypilliseen tapaani lapasista tämäkin touhu ja kohta huomaan kasvattavani mitä ihmeellisempiä jättiläiskasveja :). Lupasin kirjoittaa päiväkirjaa kasvatuksesta yhdistyksen keskustelufoorumiin ja siellä jo mainitsin, että kurpitsa, joka ensimmäisenä rikkoo multapinnan, tullaan nimeämään "Elmeriksi".