Olen pettänyt Harrin ja jättänyt hänet, kuin nallin kalliolle. Ja tämä tuntuu aika pahalta. Pitkäaikainen kumppanuutemme on nyt siis päättynyt ...ainakin toistaiseksi. Jo vuosia sitten yritin rimpuilla irti suhteestamme ja viritellä uutta kumppanuutta DNA:n kanssa, mutta silloin siitä ei tullut mitään. Meillä ei vain ollut DNA:n kanssa minkäänlaista yhteyttä ja heti alusta lähtien tuntui, ettei mikään toiminut. DNA yritti kyllä kovasti ja teki kaikkensa, mutta suhde kuivui kasaan ennenkuin se ehti alkaakaan ja palasin Harrin tarjoamaan tuttuun turvallisuuteen. Silloinkin Harri oli kovin aktiivinen huomattuaan, että olen alkanut vilkuilla vieraita; tuli suorastaan iholle viesteineen ja soittoineen. Kun sitten DNA:sta ei kuulunut useampaan vuorokauteen pihaustakaan, tuli tilaisuus Harrin ja minun suhteen uudelleenlämmittämiselle.
Vuodet ovat vierineet, eikä minulla oikeastaan ole moitteen sanaa; kaikki on sujunut välillämme luontevasti ja tasaisesti. Ehkä juuri tuo tasaisuus ja jonkinlainen hidastuneisuuskin oli vaikuttimena siihen, että kiinnostus muita kohtaan alkoi taas nostaa päätään. Kun sukulaistyttöni esitteli minut taas, kuulemma entistäkin sulavaliikkeisemmälle DNA:lle (hän on yrittänyt sitä vuosien varrella lukemattomia kertoja, mutta en ole näihin yrityksiin aikaisemmin langennut), olin valmis muutokseen ja suuntaamaan kohti uutta ja tuntematonta. Aikaisemmin olin torpannut nämä esittelykerrat selittämällä, että minun on hyvä olla Harrin kanssa ja vetosin myös aikaisempaan huonoon kokemukseeni uuden suhteen virittämisestä. Surkuhupaisaa lienee se, että samainen sukulaistyttö oli aikanaan yhyttänyt minut ja Harrin. Mutta nyt ei Harrista ollut kuulunut aikoihin mitään ja tuntui, ettei hän enää välittänyt tällaisesta vanhasta ja pysyvästä järjestelystä. Epäilin, että häntä taisi kiinnostaa vain uudet tuttavuudet ja heille hän tarjosikin vaikka mitä houkutuksia saadakseen nämä uudet, tuoreet kohteet kiinnostumaan itsestään; esitteli röyhkeästi nopeuksiaan ja muita hyveitään piittaamatta lainkaan vanhasta suhteestamme. Luuli varmaan, etten huomannut, vaikka piti peliään aivan silmieni alla.
Ihastuin heti DNA:n räväkkään värikkääseen olemukseen ja varmaan hieman mielen pohjalla kaiveli se aikaisemmin kesken jäänyt välienlämmittelymme. Niin tein lopulta ratkaisevan liikkeen sen enempää harkitsematta ja annoin yhteystietoni tuolle tuntemattomalle. Kun olin lähtenyt tuolle tielle, ei paluuta entiseen enää ollut Harrin aneluista huolimatta. Hän lähetti minulle epätoivoisia viestejä ja voi että ne kirpaisivat:
"Hei, huomasin että numerosi on siirtymässä toiselle operaattorille. Olet meille tärkeä, emmekä haluaisi sinun lähtevän. Soita meille numeroon xxxx (0€), niin kerromme miksi sinun kannattaa jäädä ja mitä etuja voimme tarjota. Tai vastaa tähän viestiin SOITTO (0€) ja me soitamme sinulle. T. Harri Soneralta"
"Hei, numerosi on siirtymässä toiselle operaattorille. Soitamme numerosta xxxxx, koska haluamme kertoa, miksi sinun kannattaa jäädä meidän asiakkaaksemme. Halutessasi voit soittaa samaan numeroon (0€). Numeronsiirtosi peruutus käy helposti ilman kuluja: vastaa tähän tekstiviestiin PERUUTUS (0€). T. Harri Soneralta"
"Hei, matkapuhelinliitymäsi siirtyy nyt toiselle operaattorille. Toivottavasti yhteinen matkamme jatkuu, olemme täällä sinua varten. T Harri Soneralta"
Tuon viimeisen viestin jälkeen tunsin oloni todella surkeaksi; petturiksi. Päätin kuitenkin kovettaa sydämeni ja muistella suhteemme viime aikojen viilenemistä. Näin pääsin yli entisestä ja pystyn avoimin mielin kohtaamaan tulevaisuuden; aloittamaan ikäänkuin alusta. Nyt tunnenkin jo uteliasta jännittyneisyyttä; pystyyköhän DNA koskaan tarjoamaan minulle yhtä tunteisiini vetoavaa ja henkilökohtaista palvelua? .... Se jää nähtäväksi :).
tiistai 9. helmikuuta 2016
lauantai 6. helmikuuta 2016
Miesääniä talossa
Olen hiukan ymmälläni talossa kuuluvista miesäänistä. Jotenkin ne herättävät nykyään enemmän huomiotani; johtunee siitä, että olen ainoa naissukupuolen edustaja huushollissamme. Mietin, että mistä nuo miehiset örähdykset ja huokailut oikein kumpuavat; liittyykö asia geeniperimään vai mahdollisesti hormoneihin, vai johonkin ihan muuhun, vielä määrittelemättömään? Ja onko tällaista myös muilla, vai vain minun talouteeni osuneilla miessukupuolen edustajilla? Onko tämä jokin tapa viestiä, vai mistä on kyse?
Kyse ei ole röyhtäisemisestä tai muustakaan fysiologisesta ilmiöstä. Sen täytyy siis olla jotain muuta. Ruokailun päätteeksi miesääni on syvältä vatsan pohjalta lähtevä kunnon krööh -ääni, kuin olisi suorittanut ison ja merkittävän urheilusuorituksen. Ja ehkäpä ruokailu onkin miehelle melkoisen vaativaa puuhaa, kun se täytyy tehdä niin vauhdikkaasti ja muutenkin mahdollisimman tehokkaasti. Ainakin meillä naissukupuolen edustajan päästessä pöytään aloittelemaan rauhassa ruokailua, ääntää mies jo kovaan ääneen sen merkiksi, että on lopettelemassa ateriointia. Mutta kaikkein suurin urakka miehelle on sohvalta nousu, sillä sen jälkeinen äännähdys on suorastaan kunnioitusta herättävä.
Tein salaa tutkimusta; seurasin äänten esiintymistä ja voimakkuutta vuorokauden ajan. Minun oli pakko toimia salaa, sillä jos olisin kertonut tarkkailevani miespuolen edustajia, olisi se saattanut vaikuttaa tutkimustulokseen. Ääniä kuuluu ihan mihin aikaan päivästä vain ja sekä arkena, että viikonloppuna. Sitä ei tutkimukseni paljastanut, että tapahtuuko tätä myös miehen töissä ollessa, vai vain vapaa-ajalla. Mitään säännöllistä rytmiä niissä ei ole. Kuten jo edellä totesin, jos mies vaikka nousee sohvalta tai tuolilta, kuuluu kunnon örähdys, ikäänkuin nouseminen olisi ollut jonkinlainen suoritus, joka tulee ääneen ilmaista. Samoin, jos mies esim. sammuttaa imurin ja oikaisee sen jälkeen selkänsä, kuuluu krhmkrhm -ääni; kuin imurointi saisi aikaan jonkinlaisen kurkkureaktion (vähän kuin olisi mennyt melkoisesti pölyä imurin suulakkeen sijaan suoraan miehen nieluun). Imuria pois laittaessa on myös ähkäistävä, sillä onhan sekin suoritus jotenkin saatava noteeratuksi. Suihkun jälkeen kehoa kuivatessa on miehen myös pidettävä melkoista elämää; kuin ilmoittaisi, että nyt olen suorittanut miehisen puhdistautumisen.
Äännähdysten määrä tuntuu lisääntyvän iän myötä. Sen vuoksi epäilen vahvasti, että hormoneilla on jotain tekemistä asian kanssa. Miessukupuolen edustaja ei äännähtele tälla tavoin vielä lapsena, mutta murrosiässä on havaittavissa jo alkuäännähtelyä. Tämä liittyy usein nuoren miehen kumarasta ylös nousemiseen; vaikkapa tuolilta kengännauhojen sitomisen jälkeen. Kehittyvätköhän nämä alkuäännähtelyt kunnon miesääniksi samaan tapaan, kuin vaikkapa partahaivenet vahvistuvat ja lisääntyvät murrosiän loppupuolella?
Äänissä on mielestäni jotain alkukantaista ja kiehtovaa :). Voin kuvitella, että äänillä on pitkä historia ja ovat jäänne jostain kaukaa menneisyydestä. Miettikääpä tilannetta, jossa joskus kivikaudella mies on palannut metsästysretkeltä kotiluolaan naisensa luo ja on päästänyt oikein kunnon örähdyksen laittaessaan keihästään seinää vasten ja sitten heti perään vielä ähkäisyn nakatessaan hankkimansa saaliin naisensa jalkoihin. Äänenpainon ja voimakkuuden avulla mies varmaan aikoinaan viesti, oliko hänen nälkä, vai halusiko hän muuten vain ilmaista saapuneensa kotiin ja osoittaa, kuinka arvokkaan ja raskaan työn hän on tehyt. Varmaan myös jonkinlaista reviirin merkkaamista tapahtuu tämän eri toimintoihin liittyvän äännähtelyn avulla.
Ääntely on niin luontevaa ja tuntuu tapahtuvan kuin itsestään. Toivottavasti miessukupuolen edustajat eivät anna tämän kirjoituksen häiritä, vaan jatkavat tuota hauskaa tapaansa kaikessa rauhassa naistansa samalla näin viihdyttäen :). Lupaan, etten jatkossa tarkkaile heitä salaa (ainakaan ihan joka hetki :D)!
Kyse ei ole röyhtäisemisestä tai muustakaan fysiologisesta ilmiöstä. Sen täytyy siis olla jotain muuta. Ruokailun päätteeksi miesääni on syvältä vatsan pohjalta lähtevä kunnon krööh -ääni, kuin olisi suorittanut ison ja merkittävän urheilusuorituksen. Ja ehkäpä ruokailu onkin miehelle melkoisen vaativaa puuhaa, kun se täytyy tehdä niin vauhdikkaasti ja muutenkin mahdollisimman tehokkaasti. Ainakin meillä naissukupuolen edustajan päästessä pöytään aloittelemaan rauhassa ruokailua, ääntää mies jo kovaan ääneen sen merkiksi, että on lopettelemassa ateriointia. Mutta kaikkein suurin urakka miehelle on sohvalta nousu, sillä sen jälkeinen äännähdys on suorastaan kunnioitusta herättävä.
Tein salaa tutkimusta; seurasin äänten esiintymistä ja voimakkuutta vuorokauden ajan. Minun oli pakko toimia salaa, sillä jos olisin kertonut tarkkailevani miespuolen edustajia, olisi se saattanut vaikuttaa tutkimustulokseen. Ääniä kuuluu ihan mihin aikaan päivästä vain ja sekä arkena, että viikonloppuna. Sitä ei tutkimukseni paljastanut, että tapahtuuko tätä myös miehen töissä ollessa, vai vain vapaa-ajalla. Mitään säännöllistä rytmiä niissä ei ole. Kuten jo edellä totesin, jos mies vaikka nousee sohvalta tai tuolilta, kuuluu kunnon örähdys, ikäänkuin nouseminen olisi ollut jonkinlainen suoritus, joka tulee ääneen ilmaista. Samoin, jos mies esim. sammuttaa imurin ja oikaisee sen jälkeen selkänsä, kuuluu krhmkrhm -ääni; kuin imurointi saisi aikaan jonkinlaisen kurkkureaktion (vähän kuin olisi mennyt melkoisesti pölyä imurin suulakkeen sijaan suoraan miehen nieluun). Imuria pois laittaessa on myös ähkäistävä, sillä onhan sekin suoritus jotenkin saatava noteeratuksi. Suihkun jälkeen kehoa kuivatessa on miehen myös pidettävä melkoista elämää; kuin ilmoittaisi, että nyt olen suorittanut miehisen puhdistautumisen.
Äännähdysten määrä tuntuu lisääntyvän iän myötä. Sen vuoksi epäilen vahvasti, että hormoneilla on jotain tekemistä asian kanssa. Miessukupuolen edustaja ei äännähtele tälla tavoin vielä lapsena, mutta murrosiässä on havaittavissa jo alkuäännähtelyä. Tämä liittyy usein nuoren miehen kumarasta ylös nousemiseen; vaikkapa tuolilta kengännauhojen sitomisen jälkeen. Kehittyvätköhän nämä alkuäännähtelyt kunnon miesääniksi samaan tapaan, kuin vaikkapa partahaivenet vahvistuvat ja lisääntyvät murrosiän loppupuolella?
Äänissä on mielestäni jotain alkukantaista ja kiehtovaa :). Voin kuvitella, että äänillä on pitkä historia ja ovat jäänne jostain kaukaa menneisyydestä. Miettikääpä tilannetta, jossa joskus kivikaudella mies on palannut metsästysretkeltä kotiluolaan naisensa luo ja on päästänyt oikein kunnon örähdyksen laittaessaan keihästään seinää vasten ja sitten heti perään vielä ähkäisyn nakatessaan hankkimansa saaliin naisensa jalkoihin. Äänenpainon ja voimakkuuden avulla mies varmaan aikoinaan viesti, oliko hänen nälkä, vai halusiko hän muuten vain ilmaista saapuneensa kotiin ja osoittaa, kuinka arvokkaan ja raskaan työn hän on tehyt. Varmaan myös jonkinlaista reviirin merkkaamista tapahtuu tämän eri toimintoihin liittyvän äännähtelyn avulla.
Ääntely on niin luontevaa ja tuntuu tapahtuvan kuin itsestään. Toivottavasti miessukupuolen edustajat eivät anna tämän kirjoituksen häiritä, vaan jatkavat tuota hauskaa tapaansa kaikessa rauhassa naistansa samalla näin viihdyttäen :). Lupaan, etten jatkossa tarkkaile heitä salaa (ainakaan ihan joka hetki :D)!
keskiviikko 3. helmikuuta 2016
Siemenkirje!
Tadaa! Vihdoinkin odotettu Jättikasvisyhdistyksen siemenkirje kolahti postiluukusta ja sain tuntea, miten sydän oikein sykähti rinnassa istutuskevään alkamisen merkiksi :D. Suomen Jättikasvisyhdistys lähettää aina alkuvuodesta siemenkirjeen sen vuoden jäsenmaksun maksaneille ja kirje sisältää monen eri kasvislajin siemeniä. Tämä on ensimmäinen vuosi, kun saan kyseisen kirjeen, sillä viime vuonna liityin yhdistykseen vasta liian myöhään kevään jo melkein kääntyessä kesäksi. Kädet innosta vapisten aukaisin kuoren ja sieltä paljastui aivan yllättävän monipuolinen valikoima toinen toistaan erilaisempia siemeniä. Ja kaikki oli hassusti pakattu omiin pikku minigrip -pusseihinsa, joihin oli tarkasti kirjattuna, mitä kukin pussi sisältää. Mietin mielessäni, että millainenhan tunnelma mahtaa olla siellä, missä näitä siemeniä pakataan pussukoihin, suljetaan kirjekuoriin ja lähetetään eri puolille maata innokkaina odottaville viljelijöille. Onkohan meininki vähän sama, kuin voisi kuvitella olevan joulupukinmaassa kiireisimpään aikaan juuri ennen aattopäivää :D?
Kumosin pussin sisällön pöydälle ja tutkin saalista haltioissani, kuin olisin saanut postissa erilaisia kultajyväsiä. Lajikkeita oli niin runsaasti ja heti aloin jo nähdä, miten ensi kesänä viljelypalstani erottuu muiden joukosta lähes läpitunkemattomana viidakkona jättimäisine kasveineen ja kukkineen :). Mihin ihmeeseen tämä johtaakaan... Ihana, kun tässä vaiheessa voi vain antaa mielikuvitukselle vallan ja samalla siirtää johonkin syrjään se pikkuinen pessimismin ääni, joka kertoo tylsän tasaisella, mutta vakuuttavalla äänellä, että todennäköisesti ainakin yli puolet siemenistä jää itämättä tai menee muuten pieleen ja loppujenkin kanssa saa taas taistella koko kesän, että saisi edes jotain elinkelpoista kasvatettua. Mutta huitaisen minkäänlaista sääliä tuntematta voimakkaalla kädellä kauas pois tuon jankutuksen ja ilmoitan rohkeasti siipalle, että täällä muuten on siemeniä, joiden kasvutyyli kaipaa uudenlaisia tukirakenteita ja tietää hänelle uusia haasteita suunnittelu- ja rakennuspuolelle. Hän on niin hyvä siinä, ettei varmaankaan kehtaa kieltäytyä ;). Mitäpä sitä ei mies tekisi rakkaan puolisonsa ja hänen viljelystensä eteen :)! Mopo on siis taas karkaamassa käsistä...
Olin maksanut jäsenmaksuni niin ajoissa, että kuuluin siihen onnekkaiden ensimmäisten kirjeiden saajien joukkoon, joille oli luvattu monipuolisin siemensisältö. Tästä olenkin aivan otettu! Kirjeeni sisälsi seuraavia lajikkeita: Vihreä kurpitsa, kaksi eri jättikurpitsan lajiketta, peltokurpitsa, punajuuri, kyssäkaali, kaksi eri auringonkukkalajiketta, maissi, lanttu, palsternakka, tomaatti, porkkana, jättisipuli, kurkku ja lehtiselleri. Lisäksi on kaksi lajiketta, joista en edes tiedä, mitä ne ovat; Marrow ja Long Gourd. Pussukoiden tietoihin on merkitty myös kasvupaikkoja, kasvattajia, ennätystuloksia ym. mielenkiintoisia tietoja. Ja miten erilaisia näiden kasvien siemenet ovatkaan. Jättikurpitsan suuret siemenet pullistelevat iloisina, kuin odottaen voimaa täynnä kevään kasvuun lähtöä. Ja vastakohtana lehtisellerin pikkuriikkiset hiekanjyvän kaltaiset hippuset, joista ei ikinä voisi kuvitella kasvavan yhtään mitään (ensin luulin, että joukkoon oli päässyt erehdyksessä tyhjä pussi, kunnes huomasin nuo kärpäsenkakan näköiset pilkut pussin sisällä). Aivan valloittavan ihanaa!
Ja nyt on siis istutuskevät startannut tänään jättisipulinsiementen istuttamisella. Olen jo auttamattomasti myöhässä ja huonosti varustautunut, sillä siemenet olisi ollut parasta laittaa itämään jo marraskuussa ja sen lisäksi minun tulisi omistaa lämmitettävä kasvihuone, jossa on ympärivuorokautinen valaistus. Nyt minulta ei löytynyt edes taimimultaa ja täytyy vain toivoa, että vanhasta multapussista olisi vaikka haihtunut liiat lannoitteet pois säilytyksen aikana siten, ettei multa olisi liian voimakasta siemenille ja pikkutaimille.
Istutin nuo arvokkaat 3 Englantilaisen Glazebrookin kasvattamaa siementä maitotölkkeihin välttyäkseni koulimiselta (en kyllä tiedä, miten haastavaa puuhaa tuo kolmen kasvin kouliminen isompiin ruukkuihin olisi ollut ;)). Lisäsin mullan joukkoon Perliteä (valkoisia pieniä vulkaanisia kosteutta sitovia rakeita) pitämään kosteuden tasaisena. Vermikuliittilisäys olisi myös ollut paikallaan, mutta sitäkään ei nyt tähän hätään ollut saatavilla. Etukäteen olin katkaissut lattialämmityksen kodinhoitohuoneesta ja saanut lämpötilan laskettua alle 18 asteen, sillä sipuli itää vain viileässä. Siellä ne tuorekelmulla peitetyt purkit nyt nököttää lattianrajassa kylmien laattojen päällä ja minä vain odottelen kasvun ihmeen tapahtumista. Perheen miesväkeä olen informoinut asettamastani ansasta ja vannotin heitä olemaan menemättä lähellekään multapurkkejani.
Kevättä kohti rinta puutarhurinrottingilla :D!
Olin maksanut jäsenmaksuni niin ajoissa, että kuuluin siihen onnekkaiden ensimmäisten kirjeiden saajien joukkoon, joille oli luvattu monipuolisin siemensisältö. Tästä olenkin aivan otettu! Kirjeeni sisälsi seuraavia lajikkeita: Vihreä kurpitsa, kaksi eri jättikurpitsan lajiketta, peltokurpitsa, punajuuri, kyssäkaali, kaksi eri auringonkukkalajiketta, maissi, lanttu, palsternakka, tomaatti, porkkana, jättisipuli, kurkku ja lehtiselleri. Lisäksi on kaksi lajiketta, joista en edes tiedä, mitä ne ovat; Marrow ja Long Gourd. Pussukoiden tietoihin on merkitty myös kasvupaikkoja, kasvattajia, ennätystuloksia ym. mielenkiintoisia tietoja. Ja miten erilaisia näiden kasvien siemenet ovatkaan. Jättikurpitsan suuret siemenet pullistelevat iloisina, kuin odottaen voimaa täynnä kevään kasvuun lähtöä. Ja vastakohtana lehtisellerin pikkuriikkiset hiekanjyvän kaltaiset hippuset, joista ei ikinä voisi kuvitella kasvavan yhtään mitään (ensin luulin, että joukkoon oli päässyt erehdyksessä tyhjä pussi, kunnes huomasin nuo kärpäsenkakan näköiset pilkut pussin sisällä). Aivan valloittavan ihanaa!
Ja nyt on siis istutuskevät startannut tänään jättisipulinsiementen istuttamisella. Olen jo auttamattomasti myöhässä ja huonosti varustautunut, sillä siemenet olisi ollut parasta laittaa itämään jo marraskuussa ja sen lisäksi minun tulisi omistaa lämmitettävä kasvihuone, jossa on ympärivuorokautinen valaistus. Nyt minulta ei löytynyt edes taimimultaa ja täytyy vain toivoa, että vanhasta multapussista olisi vaikka haihtunut liiat lannoitteet pois säilytyksen aikana siten, ettei multa olisi liian voimakasta siemenille ja pikkutaimille.
Istutin nuo arvokkaat 3 Englantilaisen Glazebrookin kasvattamaa siementä maitotölkkeihin välttyäkseni koulimiselta (en kyllä tiedä, miten haastavaa puuhaa tuo kolmen kasvin kouliminen isompiin ruukkuihin olisi ollut ;)). Lisäsin mullan joukkoon Perliteä (valkoisia pieniä vulkaanisia kosteutta sitovia rakeita) pitämään kosteuden tasaisena. Vermikuliittilisäys olisi myös ollut paikallaan, mutta sitäkään ei nyt tähän hätään ollut saatavilla. Etukäteen olin katkaissut lattialämmityksen kodinhoitohuoneesta ja saanut lämpötilan laskettua alle 18 asteen, sillä sipuli itää vain viileässä. Siellä ne tuorekelmulla peitetyt purkit nyt nököttää lattianrajassa kylmien laattojen päällä ja minä vain odottelen kasvun ihmeen tapahtumista. Perheen miesväkeä olen informoinut asettamastani ansasta ja vannotin heitä olemaan menemättä lähellekään multapurkkejani.
Kevättä kohti rinta puutarhurinrottingilla :D!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)