Kaikki alkoi siitä, kun innoissani kuluvan vuoden tammikuun toisena päivänä odottelin sormi nappulalla valmiina ilmoittautumaan Tuusulan Kansalaisopiston kurssille "Kala ui lautaselle". Kurssin kuvaus oli niin houkutteleva: Kuusi tuntia kestävä kurssi, jolla oli tarkoitus oppia kalankäsittelyä alusta alkaen eli kuinka juuri ongittu perkaamaton kala saadaan fileiksi ja edelleen kalaherkuiksi. Piti myös oppia eri kalalajien oikeaoppista käsittelyä sekä missä kalan ruodot kulkevat ja kuinka ne poistetaan veitsellä ilman hukkapaloja. Kalan esikäsittelyn jälkeen olisi vielä loihdittu yleisimmistä kesämökin kalalajeista gourmet-ruokaa. Kurssi sopisi minulle, kuin nenä naamaan; kalastus on kivaa ja olisi hienoa osata itse käsitellä mahdollinen saalis ja päästä tarjoilemaan itse veden elävistä itse väkerrettyjä päivällisiä ja muita kalaherkkuja.
Kurssia odottelin kärsimättömänä nämä alkukevään kuukaudet ja herkuttelin sillä kutkuttavalla ajatuksella, että kohta tämän asialleen vihkiytyneen porukan kokoontuminen olisi käsillä; kuin joku salaseuran istunto :). Mietin, millainen vetäjä olisi, mitä kaloja käsittelisimme ja millaisia muut kokkailijat olisivat.
Tällä viikolla torstaina puhelimeen kilahti viesti opistolta; kurssi lähestyy ja mukaan on hyvä ottaa iso leikkuulauta, fileerausveitsi, esiliina sekä kalapiikki, jos sellaiset omistaa. Jännitys vain kasvoi, kun mietin, että mikä on riittävän iso leikkuulauta, entä jos saankin käsiteltäväksi useamman kilon hauen tai osuukohan minulle joku mitätön särkikala, joka mahtuisi teevadillekin. Pohdin jopa, että pitääköhän lähteä ihan ostamaan uusi leikkuulauta kurssia varten, mutta sellaista isoa ei sitten löytynytkään kaupasta, jossa satuin olemaan ostoksilla.
Tänään illalla aloin huolestumaan, että onkohan meidän fileerausveitset terävimmillään ja siippa avuliaasti alkoi niitä "suihkia" erilaisilla teroittimilla veistelykuntoon. Mietin, kuinka pakkaan mukaani kaikki nuo tarvittavat välineet ja puen päälleni jotain merihenkistä; ehkäpä sinivalkoraidallisen trikookankaisen paidan ja hiukset vaikka nutturalle, ettei ruoassa killu ikävästi pitkiä haivenia. Asua voisi piristää vielä nutturaan sitaistulla sinisävyisellä huivilla. Huomenna olisin sitten asua myöten valmiina käymään saaliin kimppuun.
No, niin, nyt päästään asiaan; opistolta tuli nyt illalla viesti, että huominen kurssi on peruttu, koska vetäjä ei suostu pitämään sitä. Viestissä pahoiteltiin tapahtunutta ja kerrottiin, että yrittävät syksyn kurssille saada uuden vetäjän, sillä kyseisen heppulin kanssa eivät aio enää jatkossa tehdä yhteistyötä. Olin aluksi ihan, että Mitä ihmettä! Sitten muistin, että kun menin heti ilmoittautumisen jälkeen maksamaan kurssia ja kerroin, miten onnellinen olin siitä, että mahduin mukaan, niin sihteeri sanoi jännästi, että "toivottavasti kurssi toteutuu, sillä edellisellä kerralla se oli jouduttu perumaan vetäjän poissaolon vuoksi".
Voi ei, mikä pettymys. Kohtuullisen rankan, mutta äärimmäisen mielenkiintoisen työviikon päätteeksi olisin kaivannut jotain ihan erilaista, mitä tavallisesti puuhailen. Hassua, miten tunteet nousivat pintaan ja olin suorastaan ärtynyt ja vihainenkin. Googletin jopa nimellä tuon "petturin" ja katsoin, minkä näköinen kaveri tekee tällaista. Kaikkiaan ihme pelle se vetäjä, kun ensin kertoo pitävänsä kursseja ja sitten ei tulekaan. Mielikuvituksessani aloin arvelemaan syitä; onkohan kaverille tullut joku parempi keikka (on tehnyt aikaisemmin mm. jonkun kalastusvideon erään näyttelijän kanssa ja on toimitusjohtajana tapahtumia järjestävässä yrityksessä ym.), vai onkohan hänellä jäänyt ns. putki päälle. Vai onko muuten vain epäluotettavaa sorttia tai havainnut, että sää ei olekaan riittävän mukava kalastusreissulle. Tai sitten on tosiaan lähtenyt perhostelemaan ja päättänyt jäädä pidemmäksi aikaa kalaan jonnekin Teno -joen varrelle.
Olen melko varma, että jos kurssin opettaja olisi ollut naispuolinen henkilö, olisi hän istunut pilkillä viimeiset kaksi viikkoa saadakseen riittävästi sinttejä oppilaiden reparoitavaksi ja sitten hän olisi raahautunut paikalle vaikka viimeisillä voimillaan järjestämään lupaamansa kurssin. Mutta tämä "kaksilahkeinen" vain ilmoittaa, ettei halua tulla paikalle ...taaskaan. Ei varmaan edes kadu tekojaan.
Seurauksena tästä kaikesta on se, että koska pettäjä oli mies ja hän sai minut pahalle tuulelle, on lajitoverinsa edustajana siipan hyvitettävä tämä minulle. Hmmmm... riittäisiköhän shoppailureissu, joka päättyy kynttiläillalliseen ja jälkiruoaksi vaikka suussa sulava suklaaherkku ja sen kumppaniksi lasi kuohuvaa. Pieni niska-hartiaseudun hierontakin voisi olla paikallaan. Ehkä sillä voisin leppyä jo lähes entiselleni :). Ja toinen seuraus on se, että siippa joutuu jatkossakin perkaamaan kalansaaliini.
Niin, että Kala ei nyt uinutkaan lautaselle ja siitä on kiittäminen Jan-Peter Pohjolaa!
perjantai 24. maaliskuuta 2017
lauantai 11. maaliskuuta 2017
"mopo karkasi käsistä" tomaattien kanssa
Kolme viikkoa sitten istutetut paprikan ja chilin siemenet itivätkin melkeinpä kaikki; ensimmäiset jo 23.2. Kuvassa ensimmäinen varrenmutka pilkistää mullan seasta noustakseen sieltä kasvamaan kohti valoa.
Taimet ovat nyt koulittuina isompiin kasvatusastioihin. Kouliminen tarkoittaa taimettuneiden kasvien siirtämistä omiin kasvuastioihinsa, joissa niillä on enemmän kasvutilaa juurille ravinteiden ja veden ottamista varten. Koulimista suositellaan tehtäväksi siinä vaiheessa, kun kasveihin on ilmestynyt ensimmäiset varsinaiset lehdet alun sirkkalehtien lisäksi. Koulitessa kannattaa olla tarkkana ja ottaa mukaan riittävän iso paakku multaa juurineen ja jos kasviin itsensä tarvitsee koskea, niin aina ehdottomasti lehteen; hento varsi ei kestä yhtään "likistelyä". Juuriakin kannattaa varoa tarkkaan, jotta kasvunlähtö sujuisi jatkossa mahdollisimman hyvin. Koulitessa istutan ainakin paprikat ja tomaatit mahdollisimman syvään siten, että vain hitunen vartta ja lehdet jäävät näkyviin. Näin kasvit tanakoituvat ja kasvattavat juuria myös mullan alle jäävään varteen.
Isompia purkkeja virittelin entiseen tapaan maitotölkeistä. Unohdin aloittaa tyhjien tölkkien keräämisen ajoissa (vaikka perheen miespuoliset niitä ihan kiitettävään tahtiin tuottavatkin) ja sen vuoksi jouduin hyödyntämään tölkeistä myös suuaukon puoleisen osan. Suuaukko vain kiinni ja yläosan painallus littiin ja teipillä hiukan kiinni, ettei suuaukosta muodostunut uusi pohja aukea kesken kasvukauden. Näin saa näppärästi yhdestä purkista kaksi astiaa. Maitotölkkeihin saa myös kirjoitettua vesitiiviillä tussilla kylkeen kasvin nimen; nimi on kasvatusajan mukavasti tallessa, eikä mene kasvit sekaisin. Tarkkaa merkitsemistä suosittelen ehdottomasti; aina kuvittelen muistavani, missä järjestyksessä mikäkin kasvaa ja kuitenkin lopulta kaikki on sekaisin.
Tein myös istutuspotteja sanomalehdestä. Jossain on myynnissä (Ruohonjuuri tai Hyötykasviyhdistys tms.) myös puisia potintekomuotteja, mutta sellaisen puutteessa käytin apuna pientä lasipulloa, jonka olen säilönyt itse asiassa puolukan survomista varten. Mielestäni näistä istutusastioista tuli oikein näppäriä, mutta jostain syystä niihin jo viikko sitten istuttamani siemenet eivät ole itäneet lainkaan. Sen vuoksi en vielä uskalla markkinoida tätä tyyliä enempää. Mutta ilmoittelen, jos itäminen vielä tapahtuu ja kyseessä onkin ollut tavallista hitaampi lajike.
Jos joku innostuu näistä siementen kanssa puuhaamisesta, niin olkaahan varuillanne; huomaatte pian, että kodissa kovin merkillisetkin paikat alkavat täyttyä esikasvatuksessa ja taimivaiheessa olevista purnukoista ja ne tavarat, jotka tavallisesti majailevat noissa paikoissa ovatkin sitten tiellä joka paikassa muualla. Esimerkkinä vallatuista paikoista on jääkaapin yläkaappi ja kylpyhuone, joissa on mukavan lämpimät idätysolosuhteet. Itämisen jälkeen ovat valtausvuorossa kaikki ikkunoiden edustat, joissa taimelle nousseet kasvit saavat mahdollisimman paljon valoa. Ja seuraavaksi on hankittava lisävalaistusta ja muuta härpäkettä viljelyksiä avittamaan ja siitä eteenpäin se onkin siten menoa ;).
Minulla on etelän puolen ikkunoissa viritelmät, joissa valkoiseksi maalatut laudanpätkät roikkuvat kettinkien varassa muodostaen riippuvat ikkunanlaudat (siipalle iso kiitos avusta, kun hän nämä minulle värkkäsi :)). Sohva estää normi-ikkunalaudat, joten nämä "leijailevat" versiot ovat varsin kätevät. Kasvilamput ovat myös siellä killumassa kattokoukuista ja jatkojohdot risteilevät siellä-täällä. Ei nyt mikään Strömsö -tason viritelmä, mutta toimii :D.
Myös ulkoeteinen on vallattu kasveille; siellä lämpötila on n. +15 ja valoa tulvii isoista ikkunoista. Tällä hetkellä siellä majailevat helmikuussa Plantagenista hankkimani sitruunapuu ja aiemmin kellarissa talvisäilössä ollut äitini oliivipuu. Pelkäsin tuon oliivipuun puolesta, sillä minulla ei ole hajuakaan, voiko sitä talvettaa kellarin pimeydessä. Nyt onneksi näyttää siltä, että se alkaa puskea uusia lehtiä ja on todennäköisesti selvinnyt hengissä. Ja entäs sitruunapuu! Se on niin kaunis valkoisine kukkineen. Kukkia on valtavasti ja kun ne aukeavat yksitellen, eteisen täyttää huumaavan voimakas, ihanan erikoinen makeahko tuoksu. Puussa oli valmiina kaksi ihan oikean kokoista isoa sitruunaa ja niistä toisen olen jo hyödyntänyt keittiössä. Sitruuna oli todella mehukas ja säilyi jääkaapissa nämä kolme viikkoa, vaikka olin siitä leikellyt palasia aina tarvittaessa (pesin sitruunan huolella ennen leikkelyä, kun en tiennyt, millä kaikella puuta on sumuteltu); kelmu vain leikkauskohdan päälle ja jääkaappiin. Mielestäni kaupasta ostetut sitruunat eivät ole olleet näin hyvin säilyviä ja mehukkaita. Ja onhan se aika hienoa poimia omia sitrushedelmiä :). Vaikka saattaa olla aika todennäköistä, että nämä valmiiksi puussa killuneet hedelmät jäävät sen ainoiksi. Sekään ei tosin haittaa, sillä puu on kaunis ihan tuollaisena kukkivana viherkasvinakin. Ja ainakin se viihtyy hyvin, sillä se on kasvattanut jo näin lyhyessä ajassa paljon uusia isoja lehtiä (huomattavasti kookkaampia, kuin aikaisemmat lehdet ovat olleet).
Jaahas, sitten tämän viikonlopun aiheeseen, josta otsikkokin kertoo; tomaattihulluuteen. Jotenkin onnistuin hiukan edes hillitsemään itseäni valitessani paprika- ja chililajikkeita, mutta tomaattien kohdalla menetin pelin totaalisesti. Niinpä eilen ja tänään olen istutellut mitä erilaisimpien tomaattien siemeniä: "Tigerella", "Maskotka", "Paola", "Heartbreaker", "Gardenberry", pitkulainen tomaatti "Andine Cornue", pihvitomaatti "Brandywine" ja japanilainen tomaatti "Pink Treat". En edes ollut tajunnut tilanneeni niin monia lajikkeita. Kesän kynnyksellä varmaan ihmettelen, että mihin ihmeeseen niitä sijoittelen; ei taida uusi kasvihuone riittää alkuunkaan...
Osan siemenistä istutin jo heti alkuun omiin purkkeihinsa kasvamaan, mutta suuri osa meni "yhteispurkkeihin" ja siten myöhemmin koulittavaksi. Purkit merkitsin tällä kertaa äidiltä oppimallani tavalla, eli kirjoitin nimet muovisiin kertakäyttöveitsiin vedenkestävällä tussilla ja tökkäsin veitsenvarret multaan. Aika näppärää, vaivatonta ja edullista :). Kiitti äidille vinkistä!
Tänään myös juotiin tyttären ja hänen avokkinsa kanssa kevään ensimmäiset kahvit kasvihuoneessa. Hiihtoretken päätteeksi kahvi maistui hyvältä auringon porottaessa pilvettömältä taivaalta lämmittäen koko tilan niin, että jouduimme pitämään välillä oveakin auki. Hyvin siellä tarkeni istuskella ilman päällysvaatteita. Kasvihuonekausi onkin nyt virallisesti korkattu :).
Jälleen on edessä kasvuunlähdön odottelua. Sinä aikana voisinkin selailla siemenkuvastoa; hankinnassa olisi vielä ananaskirsikka, basilikat... Kurkun siemeniä minulla jo onkin ennestään. Eli mopo jatkaa menoaan...
Rentouttavaa iltaa teille kaikille; ajatukset jo kesässä, vaikka tänään vielä sivakoitiin suksilla. Ensi viikko onkin pelkkää lämpöaaltoa, mikäli ennusteisiin on uskominen.
Taimet ovat nyt koulittuina isompiin kasvatusastioihin. Kouliminen tarkoittaa taimettuneiden kasvien siirtämistä omiin kasvuastioihinsa, joissa niillä on enemmän kasvutilaa juurille ravinteiden ja veden ottamista varten. Koulimista suositellaan tehtäväksi siinä vaiheessa, kun kasveihin on ilmestynyt ensimmäiset varsinaiset lehdet alun sirkkalehtien lisäksi. Koulitessa kannattaa olla tarkkana ja ottaa mukaan riittävän iso paakku multaa juurineen ja jos kasviin itsensä tarvitsee koskea, niin aina ehdottomasti lehteen; hento varsi ei kestä yhtään "likistelyä". Juuriakin kannattaa varoa tarkkaan, jotta kasvunlähtö sujuisi jatkossa mahdollisimman hyvin. Koulitessa istutan ainakin paprikat ja tomaatit mahdollisimman syvään siten, että vain hitunen vartta ja lehdet jäävät näkyviin. Näin kasvit tanakoituvat ja kasvattavat juuria myös mullan alle jäävään varteen.
Isompia purkkeja virittelin entiseen tapaan maitotölkeistä. Unohdin aloittaa tyhjien tölkkien keräämisen ajoissa (vaikka perheen miespuoliset niitä ihan kiitettävään tahtiin tuottavatkin) ja sen vuoksi jouduin hyödyntämään tölkeistä myös suuaukon puoleisen osan. Suuaukko vain kiinni ja yläosan painallus littiin ja teipillä hiukan kiinni, ettei suuaukosta muodostunut uusi pohja aukea kesken kasvukauden. Näin saa näppärästi yhdestä purkista kaksi astiaa. Maitotölkkeihin saa myös kirjoitettua vesitiiviillä tussilla kylkeen kasvin nimen; nimi on kasvatusajan mukavasti tallessa, eikä mene kasvit sekaisin. Tarkkaa merkitsemistä suosittelen ehdottomasti; aina kuvittelen muistavani, missä järjestyksessä mikäkin kasvaa ja kuitenkin lopulta kaikki on sekaisin.
Tein myös istutuspotteja sanomalehdestä. Jossain on myynnissä (Ruohonjuuri tai Hyötykasviyhdistys tms.) myös puisia potintekomuotteja, mutta sellaisen puutteessa käytin apuna pientä lasipulloa, jonka olen säilönyt itse asiassa puolukan survomista varten. Mielestäni näistä istutusastioista tuli oikein näppäriä, mutta jostain syystä niihin jo viikko sitten istuttamani siemenet eivät ole itäneet lainkaan. Sen vuoksi en vielä uskalla markkinoida tätä tyyliä enempää. Mutta ilmoittelen, jos itäminen vielä tapahtuu ja kyseessä onkin ollut tavallista hitaampi lajike.
Jos joku innostuu näistä siementen kanssa puuhaamisesta, niin olkaahan varuillanne; huomaatte pian, että kodissa kovin merkillisetkin paikat alkavat täyttyä esikasvatuksessa ja taimivaiheessa olevista purnukoista ja ne tavarat, jotka tavallisesti majailevat noissa paikoissa ovatkin sitten tiellä joka paikassa muualla. Esimerkkinä vallatuista paikoista on jääkaapin yläkaappi ja kylpyhuone, joissa on mukavan lämpimät idätysolosuhteet. Itämisen jälkeen ovat valtausvuorossa kaikki ikkunoiden edustat, joissa taimelle nousseet kasvit saavat mahdollisimman paljon valoa. Ja seuraavaksi on hankittava lisävalaistusta ja muuta härpäkettä viljelyksiä avittamaan ja siitä eteenpäin se onkin siten menoa ;).
Minulla on etelän puolen ikkunoissa viritelmät, joissa valkoiseksi maalatut laudanpätkät roikkuvat kettinkien varassa muodostaen riippuvat ikkunanlaudat (siipalle iso kiitos avusta, kun hän nämä minulle värkkäsi :)). Sohva estää normi-ikkunalaudat, joten nämä "leijailevat" versiot ovat varsin kätevät. Kasvilamput ovat myös siellä killumassa kattokoukuista ja jatkojohdot risteilevät siellä-täällä. Ei nyt mikään Strömsö -tason viritelmä, mutta toimii :D.
Myös ulkoeteinen on vallattu kasveille; siellä lämpötila on n. +15 ja valoa tulvii isoista ikkunoista. Tällä hetkellä siellä majailevat helmikuussa Plantagenista hankkimani sitruunapuu ja aiemmin kellarissa talvisäilössä ollut äitini oliivipuu. Pelkäsin tuon oliivipuun puolesta, sillä minulla ei ole hajuakaan, voiko sitä talvettaa kellarin pimeydessä. Nyt onneksi näyttää siltä, että se alkaa puskea uusia lehtiä ja on todennäköisesti selvinnyt hengissä. Ja entäs sitruunapuu! Se on niin kaunis valkoisine kukkineen. Kukkia on valtavasti ja kun ne aukeavat yksitellen, eteisen täyttää huumaavan voimakas, ihanan erikoinen makeahko tuoksu. Puussa oli valmiina kaksi ihan oikean kokoista isoa sitruunaa ja niistä toisen olen jo hyödyntänyt keittiössä. Sitruuna oli todella mehukas ja säilyi jääkaapissa nämä kolme viikkoa, vaikka olin siitä leikellyt palasia aina tarvittaessa (pesin sitruunan huolella ennen leikkelyä, kun en tiennyt, millä kaikella puuta on sumuteltu); kelmu vain leikkauskohdan päälle ja jääkaappiin. Mielestäni kaupasta ostetut sitruunat eivät ole olleet näin hyvin säilyviä ja mehukkaita. Ja onhan se aika hienoa poimia omia sitrushedelmiä :). Vaikka saattaa olla aika todennäköistä, että nämä valmiiksi puussa killuneet hedelmät jäävät sen ainoiksi. Sekään ei tosin haittaa, sillä puu on kaunis ihan tuollaisena kukkivana viherkasvinakin. Ja ainakin se viihtyy hyvin, sillä se on kasvattanut jo näin lyhyessä ajassa paljon uusia isoja lehtiä (huomattavasti kookkaampia, kuin aikaisemmat lehdet ovat olleet).
Jaahas, sitten tämän viikonlopun aiheeseen, josta otsikkokin kertoo; tomaattihulluuteen. Jotenkin onnistuin hiukan edes hillitsemään itseäni valitessani paprika- ja chililajikkeita, mutta tomaattien kohdalla menetin pelin totaalisesti. Niinpä eilen ja tänään olen istutellut mitä erilaisimpien tomaattien siemeniä: "Tigerella", "Maskotka", "Paola", "Heartbreaker", "Gardenberry", pitkulainen tomaatti "Andine Cornue", pihvitomaatti "Brandywine" ja japanilainen tomaatti "Pink Treat". En edes ollut tajunnut tilanneeni niin monia lajikkeita. Kesän kynnyksellä varmaan ihmettelen, että mihin ihmeeseen niitä sijoittelen; ei taida uusi kasvihuone riittää alkuunkaan...
Osan siemenistä istutin jo heti alkuun omiin purkkeihinsa kasvamaan, mutta suuri osa meni "yhteispurkkeihin" ja siten myöhemmin koulittavaksi. Purkit merkitsin tällä kertaa äidiltä oppimallani tavalla, eli kirjoitin nimet muovisiin kertakäyttöveitsiin vedenkestävällä tussilla ja tökkäsin veitsenvarret multaan. Aika näppärää, vaivatonta ja edullista :). Kiitti äidille vinkistä!
Tänään myös juotiin tyttären ja hänen avokkinsa kanssa kevään ensimmäiset kahvit kasvihuoneessa. Hiihtoretken päätteeksi kahvi maistui hyvältä auringon porottaessa pilvettömältä taivaalta lämmittäen koko tilan niin, että jouduimme pitämään välillä oveakin auki. Hyvin siellä tarkeni istuskella ilman päällysvaatteita. Kasvihuonekausi onkin nyt virallisesti korkattu :).
Jälleen on edessä kasvuunlähdön odottelua. Sinä aikana voisinkin selailla siemenkuvastoa; hankinnassa olisi vielä ananaskirsikka, basilikat... Kurkun siemeniä minulla jo onkin ennestään. Eli mopo jatkaa menoaan...
Rentouttavaa iltaa teille kaikille; ajatukset jo kesässä, vaikka tänään vielä sivakoitiin suksilla. Ensi viikko onkin pelkkää lämpöaaltoa, mikäli ennusteisiin on uskominen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)