Macaron - tuo kielen ja mielen vievä pikkuleivos

Macaron leivokset ovat todellakin suosikkejani; mantelisen makeita marenkikerrosleivoksia, joissa on rapea kuori päällä ja sisällä tahmaisen pehmeä sisus täytteineen. Tiedän, tiedän; näiden leivosten sanotaan olevan aivan out ja jotain uusia trendiherkkuja on tullut tilalle. Mutta ei voi mitään, olen niin hurahtanut näihin, etten anna tässäkään asiassa muotivirtausten vaikuttaa; nautin täysillä sekä leipomiskokeiluista, että itse tuotosten maistelusta. Lisäksi olen saanut yllättää kaksi päivänsankaria juhlatarjoiluilla, sillä minua on pyydetty valmistamaan näitä herkkuja juhlien tarjontaa täydentämään. Erittäin iso kiitos pyynnöistä, sillä niiden myötä päädyin tekemään erilaisia koepaistoksia :).

Tämä upeasti toteutettu kuva on tuttavani Petrin ottama toisista juhlista (ystäväpariskunnan miehen synttäribileet), joihin minua pyydettiin tekemään näitä herkkiä leivonnaisia. Mutta ei mennä asioiden edelle, sillä olen tätä ennen tehnyt useampaan otteeseen varmaan toistakymmentä kokeiluerää ja paistanut satoja macaron -kuoria. Testailin eri reseptejä, taikinamassoja, paistolämpötiloja ja -aikoja, paistoalustoja ja täytteitä. Näiden perusteella sitten valitsin suosikkini. Tie ei siis suinkaan ole ollut helppo tai nopeasti toteutettu, mutta kyllä mielestäni kaiken sen vaivan arvoinen :). Kokeilin myös valmismacaron -pakkausta ja silläkin tuli kyllä ihan kohtuuonnistuneita paakelseja. Maku ei vain sokerisuudessaan ollut oikein minun mieleeni ja taikina oli liian paksua (ehkä sitä olisi pitänyt sekoitella enenmmän tai lisätä enemmän nestettä, kuin ohjeessa oli kehoitettu). Valmismacaroneihin jäi massan paksuuden vuoksi pursotuksen jälkeen "huippuja" ja epätasaisuuksia, joita ei siis kuuluisi olla. Tässä kuvassa alla nuo virheet näkyvät hyvin, vaikka kyllä nämäkin katosivat nopeasti vieraiden suihin ensimmäisissä kekkereissä (Suvin synttärit).

Taikinamassakokeiluista olen tullut siihen tulokseen, että ehdottomasti parhaan makuinen lopputulos syntyy italialaisella marengilla, jossa sokeri-vesi -seos kuumennetaan erikseen ja lisätään sitten valkuaisvaahtoon. Näin toteutettuna mantelin maku tulee parhaiten esille ja mielestäni juuri manteli on se, mikä tekee näistä niin hienostuneen makuisia. Ranskalainen marenki tehdään perinteisesti vaahdottamalla munanvalkuainen ja sokerit sellaisenaan ilman kuumennusta. Vaikka näihinkin lisätään samaan malliin mantelijauhetta taikinaan, ei sen maku tule jostain syystä juuri lainkaan esille. Maku on siis sokerisen makea, jossa maistuu myös hivenen munanvalkuainen. Näistäkin saa ihan hyviä, jos täytteessä on tarpeeksi makua, kuten vaikka hopeatoffeetäyte. Mutta se ei kyllä sitten maistu muulle, kuin hopeatoffeelle; erittäin hyvää siis, mutta macaron -idea siinä kyllä hiukan kärsii. Sitten on olemassa joku välimuoto ranskalaisen ja italialaisen marengin lisäksi, mutta sitä en ole kokeillut. Luin jostain blogista, ettei se yllä maussa italialaisen marengin tasolle, joten jätin sen suosiolla pois kokeiluista.

Ennen, kuin suunnittelee leipomista on hyvä huomioida, että munanvalkuaisia pitäisi "vanhentaa" 1-3 vrk. Tämä tehdään ohjeesta rippuen joko huoneenlämmössä tai jääkaapissa. Jos vanhentaa enemmän, kuin vuorokauden, kannattanee se tehdä jääkaapissa. Tässä alla on omien kanojen tuottamien munien valkuaisia eroteltuna kuppiin (keltuaista ei saa olla joukossa lainkaan). Kupin peitin kelmulla ja vanhensin valkuaisia jääkaapissa 2 vrk.

Macaron -reseptejä löytyy lukuisia ja tässä on oma suosikkini (grammamääriä kannattaa noudattaa aika tarkkaan, joten digitaalinen keittiövaaka on aika kiva apuri :)):

120 g kidesokeria
27 g vettä
48 g 2-3 vrk jääkaapissa vanhennettuja munanvalkuaisia
120 g tomusokeria
120 g mantelijauhetta (itselläni oli käytössä hyväksi toteamani Sallisen jauhe)
42 g 2-3 vrk jääkaapissa vanhennettuja munanvalkuaisia

Jos haluat kuoriin väriä, voit korvata tomusokerista 12 g tummalla kaakaojauheella (VanHouten tms.), käyttää joko kokonaan tai osittain vaaleanpunaista mansikanmakuista tomusokeria (saa valmiina) tai värjätä taikinan pasta- tai jauhemaisella elintarvikevärillä. Itse olen kokeillut muita, paitsi jauhemaista väriainetta. Esimerkiksi lilan värisiin kuoriin laitoin lilaa pastaväriä, jossa ei ole atsovärejä (ostin confetti.fi ) ja vaaleanpunaisissa korvasin koko tomusokerin mansikkatomusokerilla.

Kaada yhteen sekoitetut tomusokeri, mahdollinen jauhemainen väriaine tai kaakaojauhe ja mantelijauhe tehosekoittajaan/mixeriin ja pyöritä terällä mahdollisimman hienoksi jauheeksi.

Sen jälkeen siivilöi ja painele jauho-sokerisekoitus tiheän siivilän läpi (muutamat isommat mantelikokkareet jäävät siivilään ja ne voi heittää pois) ja sekoita joukkoon 42 g vanhennettua munanvalkuaista. Tässä vaiheessa voit lisätä esim. pastavärin ja väri saa olla melko tummaa (vaalenee paistaessa). Massasta tulee melko tanakkaa tavaraa ja alkuun tuntuu, ettei jauho mitenkään sekoitu nesteeseen, mutta jo muutaman pyöräytyksen jäkeen saat tasaisesti sekoitetun massan. Peitä massa kelmulla ja laita hetkeksi syrjään.

Vatkaa kulhossa kevyesti alkuun 48 g jääkaappikylmää vanhennettua munanvalkuaista ja laita sekin syrjään odottamaan. Keitä kattilassa 120 g kidesokeria, johon on sekoitettu 27 g vettä. Sokeri-vesiseosta tulisi lämmittää 109-110 asteiseksi poreilevaksi nesteeksi. Tässä käytin apuna digitaalista lihalämpömittaria (joku sokerilämpömittarikin on käsittääkseni olemassa erikseen, mutta tällä pärjäsin mainiosti). Kuvassa neste ei vielä poreile/kuohu, joten se ei ole tässä vielä saavuttanut sopivaa lämpötilaa.

Pirskottele vaikka lusikalla pienissä erissä kuuma vesi-sokeriseos kevyesti vatkattuihin munanvaluaisiin ja vatkaa samalla voimakkaammin sähkövatkaimella. Jatka vatkaamista kunnes kaikki on pirskoteltu ja vielä n. 3 minuuttia sen jälkeen jotta valkuaisvaahto jäähtyy huoneenlämpöiseksi ja siitä tulee kiiltävää ja notkeaa marenkia.

Lisää 1/3 marengista aikaisemmin syrjään laitettuun mantelijauheseokseen. Sekoita käsin vaikka puulastalla, nuolijalla tms. huolellisesti tasaiseksi ja lisää sitten loput marengit kolmessa osassa välissä varovasti, mutta hyvin sekoittaen. Näin massa pysyy kuohkeana. Jatka sekoittamista pohjasta käännellen siten, että saat melko löysän, mutta ei liian löysän seoksen (seos löystyy, sen mukaan, miten kauan sekoittelee). Taikinan sopivuutta on vaikea kuvata, mutta voit tehdä kokeen nostamalla lusikalla taikinaa joko taikinan pinnalle tai leivinpaperin päälle. Sen pitäisi tasoittua/hävitä taikinan pinnalle muutamassa kymmenessä sekunnissa, mutta ei saa heti levitä, kuin lätäkkö :). Havaitsin, että italialainen marenkimassa ei ole tässä niin ronkeli tai helposti liikaa löystyvä, kuin ranskalainen versio.

Laita sitten taikina pursotinpussiin, jossa on n. 5-8 mm tylla. Jos käytät kertakäyttöisiä pursotuspusseja, voit myös pursottaa ilman tyllaa pelkällä pursotinpussilla, josta on leikattu sopiva pala kärjestä pois. Itse käytän metallityllaa ja kertakäyttöistä pussia. Leikkaan pussin kärkeen reiän ja asettelen tyllan siihen. Sitten suljen pussin likistettävällä pussinsulkijalla läheltä tyllaa (napsautettava hiuspinnikin käy ;)). Seuraavaksi asetan pussin johonkin korkeaan astiaan ja täytän sen massalla. Poistan pussinsulkijan kärjestä ja asetan samalla pussin vaakatasoon, ettei massa valu ulos avonaisesta suusta. Tämän jälkeen siirrän sulkijan pussin yläpäähän, jota olen ensin kiertänyt  sivusuunnassa muutaman kerran.

Pursota n. 2 cm kolikon kokoisia leivoksia joko silikonialustalle tai leivinpaperille. Silikonimaton kanssa saa hakea sopivaa paistolämpötilaa ja -aikaa ja leivinpaeri taas hieman vettyy kuorettumisen aikana ja menee aavistuksen aaltoilevaksi (tämä näkyy alempana kuvassa, jossa olen käyttänyt leivinpaperia). Joku on kehunut parhaaksi moneen kertaan käytettävää kestoleivin"paperia"/-alustaa ja sitä aion vielä kokeilla. Silikoninen macaronalusta on kätevä, kun siinä on valmiiksi macaronmuodot, eikä taikina pääse valumaan yli muottireunojen (jos ei pursota sitä liian isoa määrää). Jätä leivoksiin välit, sillä taikina leviää hiukan asettuessaan. Siitä pitäisi tulla matalahko pyöreä "läntti". Leivinpaperiin piirsin rinkuloita lyijykynällä pursotuskohtien arvioimiseksi.

Pudota pursottamisen jälkeen pelti pari kertaa muutaman sentin korkeudelta pöydälle, jotta mahdolliset ilmakuplat poistuisivat  ja huiput tasoittuisivat. Tämän jälkeen jätä macaronit kuorettumaan n. tunniksi. Tämä on tärkeää rapean kuoren ja oikean koostumuksen saavuttamiseksi. Paista macaronit sen jälkeen. Itse en ole uskaltanut vielä kokeilla paistaa molempia peltejä kerralla kiertoilmalla, joten se täytynee vielä testata. Paistoaika ja -lämpötila riippuu uunista. Minä olen todennut sopivimmaksi n. 140 astetta ja 17 minuuttia (silikonialaustalla n. 18-20 minuuttia). Jonkun uunissa 15 minuuttiakin voi olla riittävä etenkin leivinpaperin päällä paistaessa.  Seuraa paistaessa macaronien pinnan ja "jalustan" reunan väriä; se ei saisi muuttua kellertäväksi.

Paiston aikana kannattaa loppuvaiheessa seurata, ettei pinta pääse ylikuumenemaan. Silloin väri muuttu, mistä tässä alla esimerkki (molemmat ovat samaa lilaa taikinaa, mutta kellastuneet ovat menettäneet värin 150 asteisessa uunissa liian kauan paistettuna).

Paistaessa macaroneihin kehittyy rapea kuori ja sienimäinen "jalka". Sisus ei saa jäädä ontoksi, vaan sen kuuluu olla täyteläistä ja pehmeän tahmeaa. Minulla oli hauskaa, kun paiston jälkeen siippani totesi, että tulipas hyvän näköisiä ja sileitä muuten, mutta millä saisi tuon röpelöisen alareunan vielä korjattua. Hän oli jo suunnilleen hakemassa viilaa tai hiomakonetta esille, kun kerroin, että alareuna on täydellinen juuri sellaisena ja paistotulos on loistava :D.

Valmiit kuoret säilyvät tiiviissä rasiassa muutamia päiviä sellaisenaan tai ne voi pakastaa joko tyhjinä tai valmiiksi täytettyinä leivoksina (vaikkei pakastaisikaan, niin ne kannattaa täyttää jo tarjoilua edeltävänä päivänä tai aamulla, jos herkutteluheti on vasta illalla, sillä leivos saa hiukan kostua ja maut tasoittua). Itse pakastin tyhjät kuoret rasioissa kuvan mukaisesti täyttöä varten lajiteltuina suunnilleen saman kokoiset vastakkain. Tästä seurasi sulatusvaiheessa se hankaluus, että osa jäi hieman kiinni toisiinsa ja olisi pitänyt odottaa sulamista kauemmin (sulavat kyllä lyhyessä ajassa). Onnistuin sitten malttamattomana rikkomaan muutaman. Parempi tapa olisi varmasti pakastaa kuoret vaaka-asennossa yksi kerros kerrallaan ja laittaa kerrosten väliin leivinpaperi.

Tämä oli siis kuorien valmistusprosessi. Teen erikseen postauksen täyttämisestä ja eri täytteistä, joten jatkoa seuraa :). Jos jollain on kommentteja, kysymyksiä, vinkkejä tai muuta, niin vastailen mielelläni. Etenkin kokemuksia ja vinkkejä olisi kiva kuulla. Mukavia leivontahetkiä ja huomista juhannusaattoa kaikille lukijoille <3!

Melontaa puuskaisessa tuulessa Tuusulanjärvellä

Yksi minulle rakkaimmista ulkoilmaharrastuksista on melonta, jonka aloitimme yhdessä Heikin ja Mikon kanssa muutama vuosi sitten. Heikin veli, Timo, oli aivan hurahtanut hommaan ja sai meidätkin koukutettua :D. Melonta on siitä jännä laji, että sitä voi harrastaa liikuntamielessä tai sitten ihan vain luonnon ihastelu- ja mökkiläisten tirkistelymielessä :). Itse mökkiläisistä en niinkään välitä, mutta kauniita pihoja ja luontoa on mukava katsella. Meloessa pääsee myös lähelle erilaisia vesilintuja ja muita rannan tuntumassa liikuskelevia eläimiä. Jokimelonnassa on kiva testailla kääntymistaitoja ja taasen merellä tai järvellä sitä liikuntapuolta tai aallokossa selviytymistä. Melonnasta kerron myöhemmin lisääkin, mutta halusin nyt jakaa kanssanne tämän päivän fiilikset. Päätimme aloittaa tämän kesän melonnat Tuusulanjärvellä ja heti melko haasteellisessa säässä. Tuulen oli luvattu puhaltavan puuskissa jopa 20 m / s. Aurinko paistoi ilahduttavasti, mutta tuulenpuuskat olivat kyllä luvatulla tasolla. Koska nyt meloimme tälle kesälle ensimmäistä kertaa, päätimme pysytellä tuulenpuuskien vuoksi järven pohjoispäädyssä.

Alkuun haimme kajakit Tuusmelojien majalta ja sitten vain matkaan. Ensin kyllä hiukan hirvitti, kun viime kerrasta oli sen verran pidempi aika. Nopeasti kuitenkin kajakki alkoi tuntua osalta omaa kroppaa ja silloin hallinnan tunnekin palasi :). Tuuli puhalsi lähinnä lounaasta, joten menomatka pohjoisen suuntaan sujui, kuin leikiten; välillä keskemmällä järveä pääsi oikein aallon päälle "plaaniin" ja vauhti oli todella joutuisaa. Itse tosin tykkään enemmän meloa vasta-aallokkoon, sillä silloin jotenkin kajakki tuntuu olevan paremmin hallinnassa ja ohjailtavissa.

Järvenpäässä päätimme jättää suunnittelemamme jäätelökioskivierailun väliin, sillä suihkulähde pumppasi voimalla vettä juuri parhaaseen rantautumiskohtaan. Meloimme sitten uimarannalle ja joimme eväskahvit kaikessa rauhassa rannan tuntuman nurmikkoalueella. Ranta oli autio yhtä kesätyöntekijää lukuunottamatta. Työtä tekevällä nuorella oli aika leppoisat oltavat, kun ei ollut rannalla edes roskia kerättäväksi :) (hyvä niin).

Pois lähtiessä rannalle tepasteli kolmen "mummelin" ryhmittymä ja he katsoivat lähtötouhujani huolestuneen näköisinä. Juuri, kun olin nousemassa kajakkiin, yksi tädeistä huusi minulle vastatuuleen kovalla äänellä, että "kajakissasi saisi olla renkaat alla, niin voisit lykkiä sillä turvallisesti tietä pitkin takaisin sinne, mistä olet tänne tullut". Vastailin jotain tyyliin, että "kyllä tämä tästä". Onneksi pääsin matkaan kunniakkaasti aallokosta huolimatta. Olisi ollut hiukan noloa kaataa venhonen heti siinä rannan tuntumassa mummelien silmien edessä ;).

Kaiken kaikkiaan mukava reissu ja oli kiva päästä koettelemaan melontataitoja ja -oppeja. Tarkoitus onkin nyt käydä tiuhaan melomassa ja kerätä kokemusta elokuulle suunnittelemaamme Perämeren melontareissua varten. Nyt on sitten takana tämän kesän ensimmäinen lomaviikko ja huomenna on tarkoitus palata kolmeksi viikoksi töiden pariin. Vaihtelu virkistää ;).

Tomaatti

... on oikeastaan yksi lempikasviksistani. Niin maukas ja sopii monenlaiseen ruoanlaittoon. Parhaimmillaan poimittuna auringonlämpöisenä suoraan kasvihuoneesta; niin makea ja herkullinen :). Sopii myös erinomaisesti basilikan kumppaniksi esimerkiksi tomaatti-mozzarellasalaattiin. Tomaatista saa myös herkullista salsaa, jota voi syödä ihan minkä kanssa vain; herkullista esim. osana bruchettaa. Rakastan myös kreikkalaista salaattia, missä yhdistyvät tomaatin, kurkun, sipulin ja fetajuuston aromit. Salaattireseptejä on  niin paljon riippuen siitä, mistä kukin tykkää. Useampana vuonna olen kasvattanut omat tomaatit ja sato on vaihdellut vuosien mukaan.

Ensimmäisinä vuosina kasvatin kaikki itse siemenstä asti, mutta sitten perhe taisi kyllästyä joka ikkunalla killuviin kasvinalkuihin erilaisine istutusastioineen ja maitotölkkeineen. Erityisesti ne ei vissiin miellyttäneet silloin teini-ikäisen tyttäreni Suvin silmää ;). Heikki kyllä auttoi auliisti rakentamalla erilaisia kasvilamppusysteemejä ja hyllyköitä, sillä kotimme pienistä ikkunoista sisään pääsevä luonnonvalo on aika vähäistä etenkin aikaisin keväällä. Onneksi ihana äitini ja hänen siippansa ovat jo muutaman vuoden ajan hoitaneet tomaatin, kurkun ja muutaman muunkin kasvilajikkeen taimikasvatuksen puolestani :). Heillä on kotonaan jotenkin niin oivat olosuhteet valon ja lämmön suhteen, että kasvatus onnistuu loistavasti joka vuosi. Hyvien olosuhteiden lisäksi heiltä löytyy myös taitoa asiaan sekä kärsivällisyyttä helliä useiden kuukausien ajan arkoja taimia. Varmaan he juttelevatkin niille, kun taimet kasvavat niin tanakoiksi ja tuottaviksi yksilöiksi :). Myös tänä vuonna hain taimet äidin hellästä huomasta ja ne on nyt istutettu molempiin kasvihuoneisiin.

Minulla oli aluksi vain talon eteläseinustalla kierrätysikkunoista tehty seinäkasvihuone, mutta sen tila ei ihan riittänyt. Sen vuoksi otin kiitollisena vastaan äidiltäni hänelle ylimääräiseksi jääneen pienen kasvihuoneen. Tämä pieni kasvihuone on nyt palvellut jo kaksi kesää ja kolmannen vuoden kunniaksi sain idean korottaa sitä n. 30 cm. Heikki (puolisoni) ja Miko (poikani) rakensivat lankuista kehikon, jonka päälle nostimme kasvihuoneen. Kasvihuone kiinnitettiin kehikkoon ruuveilla ja lopuksi kehikko maalattiin ruskean sävyiseksi. Kuvassa kehikko on vielä maalaamattomana. Pikkuinen kasvihuone on siitä helppo, ettei se tarvitse kovin kummoisia perustuksia, mutta toimii silti ihan hyvin. Nyt korotettuna tomaateille jää enemmän kasvutilaa ylöspäin ja niitä on helpompi hoitaa. Aikaisempina vuosina tomaateista on oikeastaan kasvanut tomaattikatto, kun varret tomaatteineen ovat kiipeilleet pitkin kattoa kyhäämiäni naruviritelmiä pitkin.

Tomaatit kannattaa aina istuttaa mahdollisimman syvään. Ne kehittävät varteen lisää juuria ja saavat näin hyödynnettyä paremmin ravinteet ja veden. Valoa ja lämpöä tomaatti myös rakastaa, mutta on tärkeää samalla vahtia, ettei kasvihuone pääse liikaa kuumenemaan. Lajikkeista ehdoton suosikkini on Sun Gold, jonka keltaisen oranssit kirsikkatomaatin kokoiset hedelmät ovat makeaakin makeampia. Ne tuleekin yleensä syötyä suoraan heti niiden kypsyttyä :). Lisäksi satoisia lajikkeita ovat Lupitas ja Santeremo, joita molempia on tänäkin vuonna kasvamassa. Uutena lajikkeena on Money Maker -pensastomaatti, joita istutin palstalle laatikkoon. Jännityksellä odotan, millaisia tomaatteja sinne kehkeytyy. Lisäksi laitoin seinustan kasvihuoneeseen kaksi suklaakirsikkatomaattia (Chocolate Cherry), joiden hedelmät ovat maukkaita ja ruskeanpunaisia.
Aikaisemmista tomaattilajikkeista mieleeni on jäänyt myös Black Russian, joka oli todella lihaisa tomaatti; siemeniä ja nestettä on todella vähän. Tämä lajike sopii ison kokonsa ja lihaisuuden vuoksi erinomaisesti leivän päälle leikattavaksi. Sitä ei ole tänä vuonna kasvamassa, mutta laitan tähän kuvan, josta hiukan näkyy tomaatin väritystä ja muotoa.

Tomaatin kasvatus on loppujen lopuksi melko helppoa. Jos ei halua siemenestä asti kasvattaa, niin hyviä valmiita taimia löytyy kukkakaupoista ja puutarhamyymälöistä. Ja jos vain jonkinlainen pihamaa löytyy, niin pikkuisen kasvihuoneen saa mahdutettua melkein mihin vain :). Myös avomaan lajikkeita on paljon tarjolla ja ne voi istuttaa ruukkuun vaikka parvekkeelle tai terassille. Tänä vuonna ostin runsaasti kukkivan amppelitomaatin Kukkatalosta (kukkatalo.com). Tänään tuo tomaatti matkusti Suvin mukana Keravalle ja siinä oli jo monenmonta pikkuista tomaatinalkua (ehkä Suvi ottaa siitä tomaatteineen kuvan blogiinsa ourhomenest.blogspot.fi, kun minulla ei ole muuta, kuin alla oleva ostovaiheen kuva). Ostotaimen kaikki tomaatinalut ovat kehittyneet valoisassa eteisessä ja pölyttämisestä huolehdin hiukan kukkavartta naputtelemalla. Istuttamisen jälkeen kannattaa huolehtia säännöllisestä kastelusta ja lannoituksesta sekä tosiaan kasvihuoneen tuulettamisesta. Sitten vain rohkeasti kokeilemaan!



Tähän loppuun laitan vielä pari kuvaa pihalta; halusin jakaa kanssanne omenapuun herkän kukinnan ja lemmikin, joka on yksi villinä kasvavista kukista suosikkini. Jospa saisin tämän viherpiiperryksen innostuksen tartutettua jollekin, joka ei ole aikaisemmin innostunut kokeilemaan; kaiken ei tarvitse olla täydellistä tai edes onnistua, sillä luonto yllättää aina jotenkin ja yleensä ihan positiivisessa mielessä ;)!

Palstaviljelyä

Pahoittelen kovasti heti blogiharrastuksen alkuun kirjoittamiseen tullutta taukoa. Meno on ollut niin hektistä sekä töissä, että kotona, etten ole juuri koneen ääreen ehtinyt. Nyt on vihdoin menossa yhden viikon loma ja istutuspuuhat alkavat olla siinä vaiheessa, että ehdin niihin liittyviä ajatuksia jakaa kanssanne :).

Minulla on ollut kunnalta kaksi aarin kokoista palstaa vuokralla jo useamman vuoden. Joka vuosi olen tuskaillut todella kostean savimaan ja äärettömän rikkaruohopaljouden kanssa. Maa sopisi ehkä parhaiten riisin viljelyyn ;). Tänä keväänä olin jo todella epätoivoinen ja luovuttamisen partaalla, kun palsta näytti vielä toukokuun ensimmäisenä päivänä tältä:

Koska olen sisukas ja tapanani ei juurikaan ole antaa periksi, oli keksittävä jotain muuta. Päätin kuitenkin, että nyt riittää ainakin osin tämä taistelu maaperäongelman kanssa ja pyysin siippaa väsäämään lavoja viljelyä varten. Puutavaraa etsin netistä otsikolla "lahjoitetaan puutavaraa", sillä periaatteenani on viljelyssä suosia kierrätystä ja toimia mahdollisismman ekologisesti ja samalla myös taloudellisesti. Puutavaraa löytyikin kivasti melko läheltä. Näistä lahjoituslankuista Heikki rakensi minulle todella kauniit ja kookkaat viljelylaatikot. Lisäksi haimme pohjalle salaojakerrokseen vanhan omakotitalon lattian alla ollutta siporex -soraa ja myös kierrätysikkunoita löytyi mukavasti toisesta talosta purkutavarana. Näissä hankinnoissa suureksi avuksi on tori.fi, josta löytyy "annetaan" -kansiosta ihmisille tarpeettomaksi käynyttä tavaraa. Molemminpuolinen hyöty, kun toisen osapuolen ei tarvitse kärrätä jätettä kaatopaikalle ja toinen taas saa siitä oivaa käyttötavaraa tarkoituksiinsa ;).

Täään pääsimme vihdoin jyrsimään palstat ja istutuspuuhiin. Aikaisemmin olin jo istuttanut toiseen viljelylaatikoista porkkanan, tillin ja parsakaalin siemeniä. Ne onkin kaikki lähteneet hienosti kasvuun, vaikka niiden kylvö jäi aika myöhäiseen kostean ja viileän kevään vuoksi. Toki myöhäiseen kylvöön vaikutti myös se, että ensin oli valmistettava laatikot ja odotettava palstojen kuivumista sen verran, että saimme viljelylaatikot vietyä sinne.

Tässä kuvia palstasta ennen jyrsimistä ja sitten itse työn touhussa. Täytyy sanoa, että yhdessä päivässä saa kyllä melko paljon muutosta aikaan, kun on hyvä ja tarmokas apuri :).

Nyt on myös istutettuna kaksi jättikurpitsan tainta; toinen on Elmeri ja toinen Tonteri. Alunperin tarkoituksenani oli antaa nimet syntymäjärjestyksessä sen perusteella, miten siemenet itivät. Eka Elmeri ja toka Tonteri. Vaihdoin lopulta kuitenkin järjestyksen toisin päin, sillä halusin kutsua Elmeriksi tainta, joka on saanut alkunsa virallisesti punnitusta kurpitsasta. Tonterin "emokurpitsalla" ei ole virallista punnitustulosta. Elmeri ja Tonteri on istutettu kasvamaan siten, että ne kurkottavat palstan eri reunoilta ja kasvavat sitten toisiaan kohti. En istuttanut taimia aivan kohdakkain, sillä näin ne mahtuvat sitten paremmin ohittamaan toisensa palstan keskivaiheilla. Uutta tietoa minulle oli, että taimien kasvusuunnan voi päätellä ensimmäisestä varsinaisesta lehdestä, sillä taimi lähtee kasvamaan tuosta lehdestä poispäin.

Maata on parannettu talven yli kompostoidulla hevosen lannalla ja tammenlehdillä. Toivottavasti savimaa tästä pikkuhiljaa kuohkeutuisi. Elmerille laitoin kaksi kierrätysikkunaa teltaksi ja peitin sen vielä harsolla. Tonteri sai suojakseen taivutetut harjateräkset ja kaksinkertaisen harson. Molemmat suojat ovat melko pieniä, joten voi olla, että joudun kehittelemään tarvittaessa jotain lisäratkaisuja. Tosin toivon kovasti, että kesä tästä jo lämpenisi niin, ettei mitään suojia tarvittaisi. Maahan asettelin valmiiksi lankkuja kävelyalustaksi hoitotoimia helpottamaan. Tarkoitus on, että mullan päällä ei käveltäisi, vaan se saa olla rauhassa ja pysyä kuohkeana. Näin kurpitsa voi ottaa ravinteita ja vettä myös lehtihankakohdista, joita mullataan maahan sitä mukaa, kun taimi kasvaa.

Toiselle palstalle olemme kärränneet peräkärry toisensa jälkeen hiekkaista ylijäämä- / täyttömaata siskoni omakotirakennuksen takapihalta. Ensin lapioimme hiekan kottikärryyn, josta kippasimme sen peräkärryyn ja sitten palstalla kuorma purettiin kottikärrymenetelmällä palstamaalle. Aikamoinen homma, mutta toivon, että siitä on apua maanparannuksessa. Tälle palstalle teimme jyrsinnän jälkeen perunavaot isältä perityllä lihasvoimakäyttöisellä auralla (minä toimin vetojuhtana ja Heikki ohjaili perässä :)). Istutin ostettua kesäperunaa ja sitten lisäksi anoppilasta Yli-Iistä saatua Salinea ja Operaa. Näiden jatkeeksi laitoin kekoihin puna-, kelta- ja jakosipulia.

Aloitin istuttamisen tänään myös toiseen viljelylaatikoista ja sinne päätyivät äidin siemenistä kasvattamat Money Maker -tomaatit ja samettikukkaa. Laatikon kulmalle ulkopuolelle laitoin äidiltä saamani akileijan taimen. Lisäksi istutin kaksi auringonkukkaa palstan kulmaan tuomaan väriä maisemaan. Mintun olen jo aikaisemmin istuttanut ämpäriin, jonka olen upottanut maahan. Näin saan nauttia kesällä minttujuomista. Mintun kasvu on syytä rajata jotenkin (esim. just ämpärillä), sillä muuten se kyllä pian valtaa joka paikan. Nyt vain toivon, että kaikki lähtee hyvään kasvuun.