Mantelikrokantin valmistus

Koska itse jouduin tekemään sokerinsulatuksen useamman epäonnistuneen kokeilun ja erehdyksen kautta, ajattelin tehdä melko yksityiskohtaisen ohjeen esimerkiksi daim- kakussa käyttämääni mantelikrokanttiin. Alkuperäisen ohjeen mukaan on melko vaikea onnistua siten, ettei sokeri pala ja krokanttiin tule kitkerää makua.

Ainekset:
1 dl mantelirouhetta (voit käyttää halutessasi myös muita pähkinöitä)
2 dl sokeria

Krokantti kannattaa ehdottomasti valmistaa valurautapannussa. Jos et omista sellaista, niin teräskattila lienee seuraavaksi paras vaihtoehto. Teflon -pinnoitteista pannua ei kannata käyttää, sillä sulatuksessa lämpötila nousee kovin korkeaksi. Lastana voit käyttää puu- tai silikonilastaa.

Paahda ensin manteleita puhtaalla, kuivalla, lämmitetyllä pannulla. Minulla lieden lämpötilasäätö on asteikolla 1-9, joten voit siitä päätellä, mikä on omassa liedessäsi sopiva lämpötila. Paahdoin manteleita lämpötilalla 7 ja sekoittelin niitä palamisen estämiseksi. Paahtaminen saa mantelin maun paremmin esille ja jotenkin makeammaksi, mutta manteleita ei saa polttaa; väri saa muuttua vain aavistuksen vaalean rusehtavaksi. Periaatteessa mantelit voi lisätä paahtamattakin, mutta silloin niiden aromi ei ole niin hyvä. Kaada paahdettu mantelirouhe erilliseen astiaan odottamaan ja laske pannu takaisin liedelle.

Pienennä lämpöä miedolle keskilämmölle (minä laitoin levyn 4:lle). Kaada sokeri pannulle ja levitä tasaiseksi kerrokseksi esim. hiukan pannua ravistelemalla (kannattaa ottaa pannu ilmaan ravistelun ajaksi, ettei levy naarmiinnu). Ja nyt seuraa tärkeä vaihe: ÄLÄ SEKOITTELE.

Anna pannun olla ihan rauhassa liedellä. Vaikka kuinka tekisi mieli sekoitella edes hiukan, niin älä sorru siihen. Sekoittelu nimittäin hidastaa sulamista ja kokkaroittaa sokerin kovaksi ja sen jälkeen se ei enää kunnolla sula ja helposti saattaa palaakin. Anna siis olla. Mutta älä kuitenkaan poistu lieden ääreltä, sillä sokerin sulatus on melkoisen kuumaa puuhaa ja aina kannattaa muistaa varovaisuus. Sokeri alkaa sulaa keskeltä ja näet, kuinka se pikkuhiljaa tummuu nestemäiseksi muuttuessaan.

En malttanut odottaa aivan loppuun asti sokerin sulamista, vaan kun keskirinkula oli kokonaan sulanut, selkoitin sitä vain siitä kohtaa varovasti ja huiskin reunoilta sulamatonta sokeria puulastalla sulan alueen päälle ja sitten taas odottelua.

Kun sokeri on melkein kokonaan sulanut, voi sitä alkaa rauhallisesti sekoittelemaan.

Kun kokonaan sulanut sokeri on kauniin vaalean ruskeaa, lisää paahdettu mantelirouhe ja sekoita tasaiseksi. Anna seoksen hetken vielä asettua ja näet, kuinka kaunista se on ja alkaa jo hiukan kuplimaan.

Kaada seos leivinpaperin päälle ja levitä lastalla nopeasti litteäksi levyksi. Jos haluat leikata levystä esim. tietyn mallisia karkkilastuja tai koristelastuja, niin voit tehdä sen siinä vaiheessa, kun massa on vielä hiukan lämmintä. Leikkaa silloin öljyyn kastetulla veitsellä. Daim-kakussa tai muussa, missä palojen muodolla ei ole väliä, mantelikrokantti siirretään jääkaappiin kovettumaan. Sen jälkeen etene sen mukaan, mitä olet tekemässä.

Toivottavasti tästä ohjeesta on apua :).

Kuorintasukat vol 2

No, niin, nyt on tovi vierähtänyt kuorintasukkakokeilustani ja tulokset ovat valmiit. Ne todellakin toimivat! Pari viikkoa kului siihen, että iho jaloistani hilseili ja kuoriutui. Sukat piti kääntää nurin ja pudistella ennen pyykkikoriin laittoa, sillä niistä karisi joka kerta runsaasti valkoista silppua; kuollutta ihoani. Tässä vielä pari kuvaa tilanteesta n. 1,5 viikkoa sukkien laiton jälkeen:

Nyt kuoriutuminen on kokonaan ohi ja jalat ovat silkinpehmeät aikaisempaan verrattuna. Minkäänlaista kipua tms. ei kuoriutumisen aikana minun kohdallani ollut.

Kauniita kuvia en näistä kinttusistani mitenkään saa, mutta voin kertoa, että iho on sileä ja jopa kantapään reunaosien kovettumakohdatkin ovat kadonneet. Siis ne, jotka olivat ihan litistyneessä muodossa varmaankin kaiken tallaamisen tuloksena :). Nyt kantapäät ovat palautuneet reunoista pyöreän mallisiksi. Laitan kuvia, koska lupasin, mutta ne eivät nyt oikein kuvasta todellisuutta (ehkä ovat tähän tarkoitukseen liiankin todellisia näyttäen jokaisen ihohuokosenkin, eikä ihon pehmeys näy kuvissa).

Lopputulokseen olen äärimmäisen tyytyväinen. Nyt täytyy vain ylläpitää saavutettua pehmeyttä ja muistaa ainakin kerran viikossa illalla rasvata jalat paksulla, hyvällä rasvalla (esim. Dermosilin Extra -voide) ja laittaa puhtaat puuvillasukat päälle. Näin ihon pitäisi pysyä hyvässä kunnossa. Toivottavasti myös kovettumat pysyvät poissa ainakin hetken aikaa.

Miesruokaa jääkaapissa!

Nyt, kun Hesarissa on jo muutaman viikon ajan käyty mielipidepalstalla vilkasta keskustelua perheen tasa-arvosta kotitöiden jaossa ja muussakin, on aika uskaliasta lähteä valitsemalleni linjalle. Mutta ei auta, kun on kerran lähdetty, niin antaa mennä sitten täysillä :D.

Viikolla töistä tullessani avasin jääkaapin ja mikä siellä minua odottikaan; jääkaapissamme keskihyllyllä nökötti muina miehinä MIESRUOKAA; jopa useampaa lajiketta. Taisin ihan ääneen huudahtaa, että mistä tänne on voinut ilmestyä miesruokaa! Hämmennys oli suuri varmaan senkin vuoksi, että oli minun vuoroni vastata viikon ruoista ja miesväen piti vain hakea kaupasta maitotäydennystä. No, siinä se nyt kuitenkin oli; paketti kuorettomia nakkeja ja pussillinen valmislihapullia. Kuulusteluuni sain selityksen, että perheen nuoriso-osasto oli halunnut ostaa miesruokaa välipalaksi selvitäkseen koulun jälkeisestä ajasta aina päivälliseen asti.

En tiedä, onko kukaan aikaisemmin lanseerannut termiä "miesruoka". Miesflunssa on kyllä ollut esillä ja sellainenkin riivaa parhaillaan perhettämme; "munankantajat" makaavat kumpikin omissa eristyshuoneissaan kärsien suunnattomasti n. 37 asteen kuumeesta ja sen tuomasta lähes tajuttomuuteen viittaavasta olotilasta. Varmistaakseen sen, että olen tietoinen heidän tuskallisesta vaelluksestaan, kuuluu välillä voimakasta nenän niistämistä, kröhinää ja muuta ähinää ja puhinaa.
Mielessäni syytän viatonta miesruokaa koko tilanteesta, sillä jostainhan tämän täytyy johtua; olen nyt yksin se, joka nyt pesee pyykkiä, siivoaa, käy kaupassa, ulkoiluttaa koirat...

Onneksi olen vankasti päättänyt olla tuomatta töitä kotiin. Terveydenhuoltoalan ammattilaisena se tarkoittanee sitä, etten voi vapaa-aikana antaa sairaanhoitovietille juurikaan valtaa, jos yritän pitää periaatteistani kiinni. Tästä tunnustuksestani tosin nyt varmasti seuraa se, että minun on turha odottaa minkäänlaista sympatiaa tai empatiaa seuraavan kerran itse sairastaessani. Täytynee vain luottaa siihen, että muut kanssa-asukkini eivät tee työkseen sairaanhoitoa ;).

Miesruoka on siitä hienoa, ettei siinä ole lainkaan lisäaineita :D. Kaikki, mitä siinä on, kuuluu siihen olennaisena osana ja on todellakin ihan sitä itseään. Sisältöluettelossa luetellut E-koodit ovat erittäin tarpeellisia miesruoan  rakennusaineita. Ilman niitä ruoan väri, maku ja rakenne voisivat muistuttaa enemmän itse valmistettua kotiruokaa ja silloin koko miesruoan ideologia kärsisi. Esimerkiksi nakeissa on tärkeää, että ne ovat kuorettomia; mitään tekstuuria tai suutuntumaa ei miesruoassa hyväksytä.

Uhkaavin tilanne syntyy silloin, jos joku nimeltä ja sukupuolelta mainitsematon perheenjäsen yrittää ujuttaa miesruokaan jotain lisäainetta, joka ei siihen missään nimessä kuulu; pahimmillaan se voisi olla jotain värikästä! Miesruoan kuuluu olla tasaisen harmaata, joten kaikki vihreä tai muu värikäs on ehdottomasti kiellettyä. Näitä ei tule lisäillä ruokaan missään nimessä ja on suorastaan rikollista, jos tällaisia lisäyksiä pyrkii joku ujuttamaan salaa miesruoan sekaan. Miesruoka on syötävä sellaisenaan, täysin autenttisena ja teollisena. Tästä on ainoana poikkeuksena kaksi kasvista; sinappi ja ketsuppi. Näitä on hyvä lisätä niin runsaasti, että perheen nimeltä ja sukupuolelta mainitsematon ei pääse esittämään omia mielipiteitään; nythän miesruoka-annos on melkein kasvisruokaa; pelkkää tomaattia ja siemeniä (sinappi on valmistettu useiden kaalien (Brassica) tai sinappien (Sinapis) sukuihin kuuluvien kasvien siemenistä) :D.

Annan anteeksi miesruoan oleskelun jääkaapissamme kahdesta syystä. Toinen on se, että kyseessä on siis melkein kasvisruokavaihtoehto (edellä todistettu) ja toinen on se, että muussa ruoassa nuoriso-osastomme on ehdoton; edes kaupasta ostettu peruna ei kelpaa, vaan sen on oltava itse kasvatettua tai papan mailta haettua :). Eläkäämme siis sovussa; miesruoka ja minä!

Aivan älyttömän hyvä gluteeniton suklaaherkku

Tässä muutamia päiviä sitten kirjastosta uutuuspuolelta tarttui mukaani bloggareiden herkkureseptejä sisältävä kirja; "Makeita herkkuja, ruokabloggareiden parhaita". Kirja oli niin herkullisen houkutteleva ulkonäöltään, että oikeastaan oli ihan pakko tipauttaa se mukaan kirjakoriin :).

En tiedä, käykö muille  niin, että lainaa kirjastosta ruoka- ja muita reseptejä sisältäviä kirjoja, mutta sitten kuitenkin ruoat tulee valmistettua joko omien kokkailutottumusten tai vaikka netistä haettujen reseptien mukaisesti. Ja kirjat tavallaan jäävät ajanvietteeksi; voi selailla kauniita kuvia ja haaveilla monimutkaisten, ehkä eksoottistenkin ruokien ja leivonnaisten valmistamisesta. Näissä onkin usein sellaisia "sunnuntaiohjeita". Tässä kirjassa on kuitenkin monimutkaisten ohjeiden seassa monia sellaisia, joka ovat riittävän yksinkertaisia ja nopeita valmistaa oikeastaan ihan milloin vain.

Jauhorajoitteisena löysin kirjasta niin houkuttelevan gluteenittoman reseptin, että sitä oli kyllä ihan välttämätöntä lähteä toteuttamaan. Ohje on ruokabloggaaja "Chef Jonesin" ja löytyy kirjasta sivulta 36. Aikataulu oli melkoisen niukka, kun torstaina työpäivän päätteeksi oli vain pari tuntia aikaa valmistaa perheelle ruoka ja samalla väsätä tämä leivonnaisjälkkäri illaksi sovitulle kyläilyreissulle viemisiksi :D. Ei muuta, kuin kiinni haasteeseen ja "nakittaa" meille vierailulle tulleet Suvi ja Teemu mukaan leivontaan. Työnjako oli aika selkeästi seuraava; Teemu hoiti paistamiset ja vispaamiset, Suvi otti valokuvia ja auttoi ainesten lisäämisessä ja minä kaivelin esiin aineksia samalla, kun tein ruokaa porukalle. Keittiössä olikin aika monta kokkia häärimässä ja kiireessä myös vauhti oli melkoinen; kuin jossain Master Chefissä konsanaan :).

Resepti on nimeltään "Gluteeniton Daim-kakku mantelikrokantilla". Ohjeesta löysin aika paljon moitittavaa:

Kakun kuvauksessa kirjoitetaan seuraavasti: Daim-suklaasta valmistat upean gluteenittoman kakun, jossa mantelijauhe on se juttu! Krokantti, no kuka siitä ei tykkäisi". Kuitenkaan koko reseptissä ei ole mainintaa tuosta Daim -suklaasta. Siippani mielestä ei voi sanoa Daim-suklaaksi mitään muuta, kuin sitä, mitä kaupassa on tuolla nimellä myyty iät ja ajat. En siis tiedä, onko reseptistä jäänyt pois tuo mainittu suklaa, vai tarkoittaako leivontapiireissä Daim -suklaa -nimitys vain sitä, että reseptissä yhdistyy suklaa ja mantelikrokantti.

Ohje aloitetaan valmistamalla mantelikrokantti, mutta sen ainekset on lueteltu ainesluettelossa viimeisenä varsinaisen ohjeen alapuolella. Itse olisin sijoittanut krokanttiohjeen ensimmäiseksi, jolloin olisi ollut sama järjestys sekä ainesluettelossa, että itse valmistusohjeessa. Krokantin valmistuksessa ei myöskään ole mainintaa siitä, miten kauan krokanttimassan kovettumiseen on hyvä varata aikaa. Siihen ei nimittäin mene, kuin muutama minuutti. Krokantin voi myös valmistaa hyvissä ajoin etukäteen, niin sitä on valmiina siinä vaiheessa, kun tekee mieli leipoa ;).

Lisäksi ohje on melko lyhyt ja ylimalkainen; on tiedettävä, miten sokeri sulatetaan niin, ettei se pala ja miten on syytä vatkata lisättyjä munia, ettei seos juoksetu ym. Nämä huomasimme siinä leivonnan tuoksinassa, mutta eivät onneksi vaikuttaneet mitenkään, vaan lopputulos oli todella herkullinen.

Ohjeiden ylimalkaisuuden vuoksi kirjoitan tähän ohjeen hiukan muunneltuna siten, että vähemmän leiponeetkin pysyvät kärryillä, mitä kannattaa tehdä.

Mantelikrokantti:
1 dl mantelirouhetta
2 dl sokeria

Katso krokantin yksityiskohtainen valmistusohje TÄÄLTÄ.

Pohja:
150 g tummaa suklaata (itse käytin Pandan tummaa suklaata, mutta tummempikin käy vallan mainiosti, eli suklaassa voi olla enemmänkin prosentteja)
3/4 dl mantelilikööriä (hain Amarettoa, mutta sitä ei ollut paikallisessa pitkäripaisessa, joten päädyin ainoaan hyllyssä olleeseen vaihtoehtoon, Disaronnoon). Jos haluat kakusta täysin alkoholittoman, kiehauta likööri, niin alkoholi haihtuu (en tiedä, vaikuttaako kiehauttaminen makuun ja voi olla, että alkoholi haihtuu uunissakin ja silloin kiehauttaminen on tarpeetonta)
2 dl mantelijauhetta (minulla Sallisen)
1½ tl leivinjauhetta
1½ tl vaniljasokeria
120 g voita
1 dl sokeria
1 dl mantelikrokanttia (oheisen ohjeen mukaan tehtyä)
3 kananmunaa

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Sulata suklaa vesihauteessa (näin minä tein) tai paloiteltuna mikroaaltouunissa miedolla lämmöllä puolen minuutin erissä välillä sekoittaen. Varo, ettei suklaa pääse liian kuumaksi, sillä silloin sen rakenne muuttuu. Itse teen usein niin, että laitan lämmintä vettä kattilaan (ei kiehuvaa, vaan hanasta melko lämmintä) ja sulatan paloitellun suklaan metallisessa mitta-astiassa, joka on tuossa lämminvesikattilassa. Usein kokit tekevät niin, että paloittelevat suklaan pyöreäpohjaiseen metalliseen kulhoon ja kulho laitetaan hiukan pienemmän vesikattilan päälle siten, ettei kulhon pohja aivan kosketa vettä, eikä myöskään vesihöyry pääse kulhoon. Tässäkään tavassa veden ei tarvitse olla aivan kiehuvaa, niin silloin myöskään vesihöyryä ei muodostu. Kannattaa sekoitella, niin suklaa sulaa nopeammin ja tasaisemmin. Varmista, ettei vettä pääse suklaan joukkoon. Lisää joukkoon mantelilikööri ja sekoita keskenään (tässä vaiheessa meillä jostain syystä koko seos hiukan könttääntyi, mutta eipä tuo haitannut. Tämän voisi ehkä välttää sillä, että lämmittää likööriä ensin hiukan ja lisää sen sitten vähitellen sulan suklaan joukkoon).

Yhdistä erillisessä kulhossa mantelijauho ja leivinjauhe ja sekoita ne tasaiseksi. 

Vatkaa toisessa astiassa voi, sokeri ja krokantti keskenään vaahdoksi. Lisää voimassaan munat yksitellen välissä huolellisesti kovalla teholla vatkaten. Tässä vaiheessa seos muuten juoksettuu helposti. Meilläkin tapahtui hieman juoksettumista (juoksettuminen tarkoittaa ainesten erottumista toisistaan ja taikina muuttuu rakeiseksi), mutta jauhojen lisäämisvaiheessa saimme korjattua asian.

Lisää sitten jauhoseos muutamassa erässä samalla sekoittaen ja lopuksi suklaaseos. 

Kaada massa leivinpaperilla vuorattuun n. 20 x 30 cm reunalliseen vuokaan. Astian ei tarvitse olla lasinen, vaan mikä tahansa uuninkestävä vuoka käy.

Paista kakkua uunissa 175 asteessa noin 30 minuuttia. Ohjeessa ei mainita, millä tasolla paiston tulisi tapahtua. Itse laitoin vuoan hiukan keskitasoa alemmas. Koristele pinta lopulla mantelikrokantilla.

Vaikka ei olisikaan vilja-allerginen tai keliaakikko, suosittelen tätä maukasta, nautinnollisen herkullista ja mieliinpainuvaa leivonnaista ehdottomasti kaikille! Gluteenittomuus on vain tämän kakun plussapuolia :D.

Nauti kakku hiukan jäähtyneenä vaikkapa hyvän kahvin kera :). Jos laitat kakun jääkaappiin (esim. kelmulla peitettynä, ettei kuivu), kannattaa se ottaa hyvissä ajoin huoneenlämpöön ennen tarjoilua. Näin kakun hienot aromikkaat maut tulevat paremmin esiin. Ihania herkutteluhetkiä!