Tämä alustukseni liittyy siihen, että epäonnistuin macaron-harjoituksissa juuri, kun luulin jo "aina" onnistuvani. Ja nyt päätin kuvata teille todellisen tilanteen sen sijaan, että vain hehkuttaisin, kuinka kauniita ja maukkaita leivoksia osaan tehdä. Nämä ovat kyllä sellaisia "mokia", etten saanut niistä valokuvia, vaan yritän sanallisesti avata teille, mitä tapahtui:
Tarkoitus oli tehdä tyttären synttärijuhliin kauniin keväisen värisiä macaron -leivoksia ja täytyy kyllä sanoa jälleen kerran, että kaikki ei mennyt niin, kuin Strömsössä.
Tein aluksi kaakaokuoria ja jostain syystä mantelijauhe oli yllättävän kokkareista ja sitä joutui jonkin verran enemmän poistamaan siivilöidessä. Niinpä päätin hiukan lisätä jauheen määrää. En kuitenkaan huomioinut, että koska lisäsin myös kaakaon määrää tehdäkseni kuorista hiukan tummempia, tuli jauhoja kaiketi hiukan liikaa. Lisäksi vatkasin valkuaisiakin hiukan kovemmaksi, kuin aikaisemmin (en kyllä keksi mitään syytä, miksi niin menin tekemään). Ja samaan erään sattui kolmaskin "moka", sillä en jaksanut laittaa tyllaa pursotinpussiin, vaan leikkasin vain palan pois pussin kulmasta. Näin olin onnistunut aikaisemmin saamaan ihan kelpo pursotustuloksen, mutta mahdollisesti taikinan paksuudesta johtuen pursottui nyt hiukan ovaaleja kuoria. Pussin sivusaumat vissiin myös painoi suun hiukan soikeaksi. No, voihan ne olla ovaalejakin tuumasin ja jatkoin hommia. Paistaessa loppuvaiheessa kuoret hiukan lässähtivät siten, että alaosa ei noussutkaan kauniisti suoraan ylöspäin, vaan leveni alaspäin. Virhe numero neljä: Kokeilin myös yhteen pellilliseen kaikkien kehumaa kestoleivinpaperia. Se pellillinen jäi alkuun kovin raaáksi ja jouduin paistamaan sitä vaikka kuinka kauan. Seurauksena tuli pinnasta turhankin rapsakka pohjasta kiinni jäävä macaron -satsi. Että näin. Aikaa ei ollut virheiden korjaamiseen, vaan kuorten oli kelvattava sellaisina, kuin ne nyt olivat.
Täytteen kanssa kävi vähän samaan tapaan, eli osa meni tässäkin pieleen ja aika pahastikin; olin tehnyt salty caramel -täytettä puolet normaaliannoksesta ja se kovettuikin jääkaapissa melko tönköksi niin, että vatkatessa ei meinannut vimpaimen vispilät pyöriä lainkaan. Tosi "fiksu" idea tuli siinä vaiheessa mieleeni; jatkoin tuota täytettä toiseen täytteeseen vispaamallani kermavaahdolla, jota oli jäänyt hiukan yli. Tämä oli suuri virhe, sillä jos olisin malttanut antaa kinuskin olla hetken huoneenlämmössä, olisi se varmaankin vatkautunut ihan normaalisti. Nyt tämän löysytysoperaation tuloksena kermasta erottui kaikki neste, vaikken edes vatkannut seosta, vaan sekoittelin lusikalla. Joku leipuri varmaankin tietäisi, miksi näin kävi. Eli kerma käsittääkseni kirnuuntui itsekseen voiksi ja kinuskiin tuli voimainen maku. Sitäkään en enää voinut korjata, sillä kinuskin on jäähdyttävä kunnolla jääkaapissa ennen vatkaamista ja kuoret oli saatava täytettyä. Pursottaessa massasta tihkui tuota "maitoa" ulos ja oli kyllä aika vekkulin näköistä. Voimainen maku onneksi peittyi minttusuklaa -ganache sydämellä, jonka pursotin keskelle makua antamaan. Se maku on niin voimakas, että peitti kyllä tuon suolaisen kinuskin kokonaan. Eli jatkossa kannattaa tehdä erikseen minttutäytteiset ja erikseen suolakinuskitäytteiset, niin nämä hienostuneet maut erottuvat edukseen. Ja ei mitään kermalla jatkamisia :).
Tässä ei ollut vielä kaikki takapakit; mustikkakuoriin olin päättänyt laittaa aronia-lemoncurd -täytteen. Koska se täyte on melko makeaa, voimakasta ja löysää, ajattelin sekoittaa sitä kermavaahtoon ja tällä marjavaahdolla täyttää kuoret. No, vaahdotin kerman ja lisäsin siihen vatkaimella vatkaten marja lemoncurd -seoksen. Seurauksena olikin velli, jolla en voinut tehdä yhtään mitään. Voipi olla, että se olisi jäänyt tanakammaksi, jos en olisi vatkannut sitä sekaisin sähkövatkaimella, vaan varovasti nuolijalla käännellen. Vatkasin siis uuden kerman ja laitoin aronia-lemoncurd -täytteen ensin kuorelle ja pursotin keskelle kerman erilliseksi keoksi. Pursottaessa kyllä ilokseni huomasin, että koska käytin tähtimäistä tyllaa, sain todella kauniin kermavaahtokuvion marjaseoksen keskelle. Tämähän ei näy, kun päälle painetaan toinen kuori kanneksi, mutta jatkossa voin käyttää tätä tekniikkaa vaikka täytekakun pinnan koristeluun :). Näistä mustikkamacaroneista tuli nyt melko sottaisia syötäviä, kun löysä täyte tursusi sivuilta. Ei siis ollenkaan hyvä. Ja itse juhlissa oli koko leivokset jo niin veteliä, ettei niitä oikein pystynyt enää syömään ilman lusikkaa.
Mansikkamacaronit onnistuivat alkuun parhaiten tuon täyttämisen kannalta. Niihin laitoin Mungoannan ohjeen mukaisesti tehdyn mangosiirappitäytteen ja se on todella "nannaa" :). Mutta niissäkään en ole täysin tyytyväinen itse kuoriin, sillä tein ne silloin, kun testailin paistoa kiertoilmalämmöllä ja siitä aiheutui omat ongelmansa. Ja nämä myös lässähtivät juhliin mennessä liian kosteiksi. Kerma-tuorejuustotäytteisiä ei kannatakaan jatkossa täyttää edellisenä päivänä, vaan yleisestä ohjeesta täysin poiketen tehdä täyttö vain hiukan ennen tarjoilua.
Mitä tästä opin; Kun ei viitsi itkeä, ei voi, kuin nauraa. Tuloksena oli iso määrä eri tavoin epäonnisia macaronseja. Mutta koska maku oli kaikesta huolimatta aika kohdillaan, päätyivät näistäkin aika suuri osa kahvittelijoiden suihin.
Onneksi muutama päivä aikaisemmin tekemäni macaron -leivokset onnistuivat paremmin, sillä ne menivät aina auliille ihanalle ystävälleni kiitokseksi hänen avustaan :). Ja onneksi tein Suvin juhliin myös marjapiirakoita (munallisia ja ilman munaa) ja niistä tuli oikein maukkaita ja kivan näköisiäkin. Ja ennen kaikkea onneksi Suvi ja Teemu olivat itse valmistaneet juhliin ihanaa lime-juustokakkua ja kerrassaan näyttäviä kesän mieleen tuovia "Monte Carlo" -leivoksia!
Näiden sanojen myötä toivotan kaikille kokemusrikkaita leipomushetkiä <3!
