Ensimmäiset munat; niin kauniin tasaisia ja onnistuneita

Tänään työpäivä tuntui harvinaisen pitkältä, sillä mielessä pyöri ajatus; jokohan kanat olisivat munineet ja jos, niin minne. Iltapäivällä en enää malttanut, vaan laitoin kotiin viestiä, että onkohan meillä jo munia. Tähän siippani vastasi, etteivät ole käyneet katsomassa, vaan olivat säästäneet jännityksen minulle ja saisin itse käydä siellä kurkistelemassa.

Kun lopulta olin kotona, suuntasin suoraan kanalaan ja löysin kolme ihastuttavaa toisistaan hiukan eriväristä munaa ja ne kaikki olivat yllättäen samassa pesässä. Varmaan yksi pyöräyttänyt munasensa sinne ja sitten kaksi muuta matkineet perässä. Olenkin kuullut keinon, että jos kana munii väärään paikkaan, voi sitä yrittää houkutella oikeaan pesään laittamalla sinne yhden munan (tai vaikka puumunan) valmiiksi "pesämunaksi" ja se toimii sitten munintaan houkuttelevana mallina. Mutta nyt ei tarvitse turvautua vippaskonsteihin, sillä nämä oppivat ihan itsestään :). Yksi kana ei siis vielä kuitenkaan ollut rohkaistunut munimaan, sillä munia ei löytynyt mistään muualta kanalasta. Olin kovin ylpeä tuosta neitokaislaumasta, sillä he olivat oppineet heti talon tavoille ja löytäneet oikealle munintapaikalle :). Ja kyllä sinne hienoon uuteen munintapesään kelpaakin munia tuoreiden puhtaiden heinien sekaan.


Tänään iski myös salakuvaaja; olin illansuussa istumassa onnellisena kanojeni keskellä ruokkimassa niitä poimimillani voikukanlehdillä ja samalla juttelemassa niille kaikkea joutavaa. Samaan aikaan tietämättäni minua vakoiltiin olohuoneesta käsin. Aika sniiki siippa, kun tuolla tavalla salaa räpsii...! Ja hän mainitsi vielä sisään tullessani, että on ottanut täällä kuvia yhdestä hullusta... En heti arvannut, että hän puhui minusta, sillä pidän kanojen kanssa seurustelua ihan normaalina askareena :).

Nyt illan hämärtyessä kävin vielä "pyydystämässä" kanat yksi kerrallaan ja kannoin ne hellästi kotipesäänsä orrelle nukkumaan. Olen tehnyt näin joka vuosi ja aina ne ovat parissa päivässä oppineet menemään itse nukkumaan. Viisaita otuksia :). Hyvää yötä kaikille lukijoilleni toivottavat nämä citykanat Angelina, Pikku Lilla, Viljo ja Sigge!

Kanojen muuttopäivä; vihdoinkin täällä

Tänään on ollut Sunnen kanalan suuri päivä, sillä tipuneidit muuttivat illansuussa uuteen kotiinsa. Muuttopäivä sujui oikein mukavissa merkeissä, sillä sain avukseni siskonpoikani ja hän olikin oikein mainio pikku apuri. Kun hain hänet, pyysi hän äitiään esittämään minulle tärkeän kysymyksen; "onko kanoilla jo nimet?". Kun kerroin, etten ollut niitä vielä ehtinyt miettimään ja kysyin, että onkohan siskonpojalla jotain nimiä mielessä, niin melkoinen hymy levisi hänen kasvoilleen. Hänellä oli nimittäin mitä mainioimmat nimet valmiina tuleville kesäasukeille; en olisi itse koskaan voinut keksiä niin hauskoja, hienoja, mieliinpainuvia ja jotenkin aivan erityisiä nimiä :). Niinpä pakkasimme mukaan pahvilaatikon ja lähdimme noutamaan Siggeä, Angelinea, Pikku Lillaa ja Viljoa. Viljo on kutsumanimi, sillä kanan virallinen nimi on kuulemma Viktor Kalborrek :)!


Kanat matkustivat läheiseltä Lassilan tilalta pahvilaatikossa auton takakontissa. Matkan aikana laatikosta kuului hiljaista kaakokusta, kuin kanat olisivat kuiskailleet toisilleen. Välillä oli aivan hiljaista ja siskonpoika ihmetteli, että loppuiko niiltä kokonaan sanottava. Pihaan päästyämme kanojen matka jatkui yhdessä siskonpojan kanssa laatikkoa kantaen kanalaan, jossa avasimme laatikon kannen ja odottelimme kanojen poistumista laatikosta. Koska ne pysyivät varsin tiiviisti pahvilaatikossa, aloimme houkutella kanoja ulos tarjoamalla niille voikukan lehtiä ja kanan rehua. Tämä oli hyvä keino, sillä melko pian ensimmäinen kana uskaltautui ulos turvallisen pahvilaatikon uumenista. Tämä kana sai nimen Viljo, sillä hän osoitti meidän mielestämme "miesmäistä" rohkeutta ja uteliaisuutta.

Loput kolme kanaa pysyttelivät tiiviinä rykelmänä laatikon kulmassa, kunnes vaalea isompi kana astui ylväästi pihalle ja päätimme, että hän näyttää aivan Siggeltä.

Täytyy tunnustaa, että jouduimme hiukan kallistamaan laatikkoa, jotta loput kaksi kanaa tulisivat ulos. Ensin ulkoilmaa astui tunnustelemaan todella erikoisen värityksen omaava kaunis, tumma, vaalealla kauluksella varustettu kananeiti ja hän oli aivan ilmetty Angelina.

Ja vihonviimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä rohkean askeleen otti Pikku Lilla, jolla on kauniin harmoninen, melkein tasaisen vaaleanruskea höyhenpeite ja suloisen pehmoisen näköiset "housut" jalassaan.

Nyt orrella nukkuvat kanat ja minä toivotamme kaikille hyvää yötä ja kauniita unia; ensimmäistä munaa odotellessa...  :)

Rakennuspuuhia; uudet munintapesät kesäasukeille

Kanalan vanhat munintapesät alkoivat olla jo niin ränsistyneessä kunnossa, että oli aika uusia ne. Aikaisemmin minulla on ollut pesät kanalan sisällä, mutta nyt sain idean sijoittaa ne kanalan ulkopuolelle seinään kiinnitettyinä. Näin kanalaan jäisi enemmän tilaa ja se olisi helpompi siivota. Ulkoseinällä olevasta pesästä olisi myös helpompi kerätä munat ja pitää ne munintapesätkin siistinä.

Onneksi siippaa ei tarvinnut kauheasti houkutella, kun hän jo alkoi innoissaan suunnittelemaan, miten toteuttaisi haaveeni (hän on niin sopivasti kätevä käsistään ja taitaa jopa tykätä puumateriaalin kanssa puuhastelusta :)). Ensin hankittiin liimapuulevyä, josta siippa sirkkelöi mittaamansa kappaleet. Nämä hän kokosi kehikoksi.

Sen jälkeen hän sahasi sopivat aukot kanalan takaseinään ja alta aikayksikön hän jo pyysi minua kaveriksi kiinnittämän munintapesää kanalan takaseinään.

Tämän jälkeen hän viimeisteli sisäänmenoaukot listoilla ja maalasi ulkoa koko hökötyksen valkoiseksi (maalia sattui löytymään valmiina ja väri sopii oikein hyvin tuohon punavalkoiseen leikkimökkiin). Perheen nuoriso-osaston mielestä nyt aletaan olla kyllä melko luksusmeiningeissä kanalan kanssa, mutta hänestäkin uudet pesäset ovat oikein viehättävät ja käytännölliset. Minusta ne ovat kerrassaan  IHANAT ja jo näen itseni hiippailemassa kanalan takana uteliaana kurkistelemassa kannen alle ja etsimässä pesistä ensimmäisiä munia.

Vielä en viitsi laittaa kanalaan ja munintapesiin heiniä ja pohjan pehmikeaineksia, ettei sinne asetu vahingossa joku metsän asukki tai vapun viettäjä siinä luulossa, että olen sisustanut hänelle uuden upean kotipesän ;).


Seuraavaksi onkin sitten vuorossa katoksen laitto (aurinkovarjo) ja sen päälle tulee vielä rastasverkko estämään uteliaiden pikkulintujen vierailut sekä mm. mahdollisen kanahaukan hyökkäykset. Muuttopäivä lähestyy...


Muuttoa odotellessa voin kertoa, etten minäkään ole päivääni toimettomana viettänyt; ensin oli äärimmäisen raskas suunnittelutyö valokuvaamisineen :). Sitten haravoin ja siistin koko etupihan ja poistin kuihtuneet kukat köynnöshortensiasta. Ja tässä puuhastelun lomassa löysin soman jutun; sinivuokko kukkii myös talomme sisäänkäynnin portaiden alla; aika koloseen sekin on tiensä löytänyt :).

Kanala tiskattu!

Tänään onkin ollut oikea touhupäivä. Onneksi ei satanut, kuin muutama pikku kuuro päivällä, niin sai paljon aikaiseksi. Olkapään vihoittelusta huolimatta on  vain pakko yrittää tehdä jotain, että saa piha-asiat edistymään.


Aloitin kanalasta, joka piti pestä ja puunata tulevia asukkaita varten :). Mahdollisten lintukirppujen ehkäisemiseksi päätin tällä kertaa "höyrystää" kanalan ennen uusia asukkaita. Viime vuonna oli se varpusinvaasio ja sen vuoksi kirppuehkäisy lienee paikallaan; kirput kulkevat luonnonlintujen mukana ja ovat kovin kiusallinen riesa, jos ne valtaavat kanalan. Hain autotallista höyrypesurin, jonka joskus ammoin ostin Lidlistä. Juu, luitte oikein; se on oikein mallikelpoinen laite tähän tarkoitukseen ja moneen muuhunkin puhdistukseen, vaikka ostospaikka olikin elintarvikeliike. Ja sitten hommiin. Käsittelin kapealla suuttimella kuumalla höyryllä ensin kaikki mökin saumakohdat (jokaisen lautavälin seinistä, katosta ja lattiasta sekä ja listat ym.). Saman käsittelyn toistin mökin ulkopuolen laudoitukselle. Sisäpuolen puhdistusta hidasti se, ettei höyryn keskellä välillä nähnyt mitään, vaan piti odotella ilman selkenemistä. Sen jälkeen vielä "tiskasin" kanalan kauttaaltaan sisältä ja ulkoa hiukan kloriitilla terästetyllä vedellä ja tiskiharjalla. Urakka oli melkoinen, mutta varmasti kannattava.

Samalla päätimme uusia kanarouville orren ja muut sisustukseen kuuluvat härpäkkeet; munintapesät ym. Sisustustyyli saanee jäädä luonnonmukaiseksi, eli paljon puusävyistä materiaalia luvassa :). Lopuksi vielä haravoin kanalan piha-alueen jotta se näyttäisi mahdollisimman kodikkaalta ja hoidetulta :). Kyllä nyt kelpaa! Odotan nii innolla uusia kanala-asukkeja, mutta ihan vielä niitä en saa. Ja ihan hyvä, sillä kanalaan on vielä viriteltävä katos ennen muuttopäivää.

Haravointi siitä hiukan lähti lapasista ja huomasin illansuussa haravoineeni melkein koko takapihan ja siistineeni kukkapenkit ja kiveysalueet. Onpahan mukava laittaa kesäkalusteet terassille, jos se kesä sieltä vain joskus suvaitsee tulla.

Pihalla touhutessa ihastelin kevään merkkejä; sini- ja valkovuokot jo kukkivat eri puolilla pihaa ja monen monta kasvilajiketta nostaa päätään mullan seasta.

Mullasta tuli vielä mieleeni, että siippa touhusi tänään kompostialueella ja sieltä on tulossa oikein mallikkaasti multaa istutustarpeisiin. Kompostoinnissa on mielestäni jotain todella hienoa; miten se kaikki kovakin kasviaines ajan saatossa muuttuu muhevaksi, hyväntuoksuiseksi ja ravinteikkaaksi mullaksi. Jos olisi nuori, toteaisin varmaan, että siistii! Tosin nuoriso-osaston mielestä joku "multa" ei varmaankaan ole se siistein juttu :D.