Kotilokävelyä ja muuta puuhastelua

Alkusyksy on ollut kovin kostea ja ainakin tässä Tuusulan ilmastovyöhykkeellä olemme saaneet nauttia raikastavasta sateesta päivittäin. Välillä (aika usein) sateen mukana on saanut ilmaisen, pintaverenkiertoa elvyttävän "neulanpistohieronnan"; sade on tullut niin kovalla volyymillä, että se on saanut vähävaatteisella kulkijalla nahan punoittamaan. Nyt voisin sanoa, että on jo riittävän raikas olo ja kaipaisin kovasti nuhjuista, auringonpaisteen näännyttämää olemusta :). Toivottavasti tällekin suodaan vielä mahdollisuus. Tänään ainakin näyttää lupaavalta ja huomiseksikin on luvattu pelkkää paistetta (olen poistanut mahdolliset sadekuurot omasta sääennusteestani).

Mutta sateinen sää on mahdollistanut kotilokävelyn, joka on uusi harrastukseni. Sade on oikeastaan edellytys lajin harrastamiselle. Tänä vuonna treeniolosuhteet ovat olleet niin suotuisat, että mahtaakohan tästä tulla jonain vuonna vielä olympialaji. En ihmettelisi, sillä nykyään lajeja on mieletön määrä ja mitä kummallisempia "virityksiä" on päässyt lajikirjoon mukaan. Olympialajien monipuolistuminen hankaloittaa kisojen hahmottamista ja tekee niistä kovin pitkäkestoiset. Mutta toisaalta on saanut tutustua uusiin lajeihin, ja varmasti kisoihin mukaan pääseminen on näiden oudompien lajien harrastajille mahtavan hieno asia.


Palataanpa aiheeseen; jos näet henkilön tallustavan juuri vesisateen jälkeen asfaltoidulla jalkakäytävällä muovikassi tai muu astia kädessään ja kumisaappaat sateen jälkeisissä lätäköissä iloisesti litsyen, olet todennäköisesti bongannut kotilokävelijän. Kotilokävelijän erottaa marjastajista ja sienestäjistä siitä, että marjastajat ja sienestäjät kävelevät reippaasti, pää pystyasennossa metsään päin tiiraillen ja samalla etsien ojanpenkalta mahdollisimman hyvää, tieltä metsään singahtamiseen sopivaa, kohtaa. Sen sijaan kotilokävelijä kulkee verkkaisesti hieman kumarassa asennossa ja katse on naulittuna vuoroin tiukasti asfaltin pintaan ja vuoroin tien viereisiin nokkos- tai voikukkapuskiin. Itse olen havainnut, että ihan paras tapa on katsoa viistosti alhaalta asfaltin pintaa siten, että siitä erottaa hyvin pienetkin kohoumat. Ja jos (kun) hyvä tuuri käy, löytyy runsaasti etsinnän kohteena olevia esiintymiä; KOTILOITA! Jos joku toinen on jo kulkenut parhaaksi kotiloalueeksi havaitsemaani reittiä ennen minua, on siitä vain hyötyä (toisin, kuin marjastaessa, jolloin mitään ei ole jäljellä noukittavaksi). Nimittäin meitä kotilokävelijöitä on vielä sen verran vähän, että nuo toiset talsijat eivät osaa arvostaa lajia ja tallovat surutta tiellä olevien kotiloiden päälle tietämättä, että näin auttavat kotilokävelijää suuremman saaliin löytämisessä. Nuo tallatut kotilot houkuttelevat paikalla läjäpäin ehjiä yksilöitä, jotka ilmeisesti harrastavat kannibalismia ja tulevat herkuttelemaan kuolleen serkkunsa jäämistön kimppuun. Tällaisen "läjän" löytäminen saa kotilokävelijän hihkumaan riemusta ja keräysastian täyttymään nopeammin.


Olen havainnut, että kotilokävely onnistuu myös koirien kanssa, joten ulkoilutus sujuu siinä samalla. Koirat kyllä hiukan ihmettelevät jatkuvaa pysähtelyä, mutta siinä ne saavat nyt maistaa omaa lääkettään; tavallisesti se olen minä, joka aamukiireessä pysähtelyyn kyllästyneenä hihnaa kiskoen yritän saada koirat etenemään edes kohtuullista tahtia. Nyt roolit ovat päinvastaiset ja se olenkin minä, joka pysähtelee ja koirat kiskovat hihnan toisessa päässä. Sää vaikuttaa myös siihen, voiko lajia harrastaa koirien kanssa ...ainakin jos rotuna sattuu olemaan pari afrikkalaista alkuperää olevaa basenjia ja säässä on vielä hiukankin sateen uhkaa. Silloin lenkki jää lyhyeksi; koirat etsivät ensimmäisen mahdollisen hyväksi havaitsemansa paikan tarpeiden tekemiseen (se ei ole heille kovin helppoa, sillä olen huomannut, että kriteerit tarpeentekopaikalle ovat ainakin näillä meidän yksilöillä varsin korkealle asetetut). Kun ne ovat pyörineet valitsemassaan paikassa viitisen minuuttia peräpäätään sopivaan asentoon asetellen, ne tekevät tarpeensa äärimmäisen nopeasti ja sitten tapahtuu seuraavaa: koirien sisäinen navigaattori alkaa huutaa: TEE U-KÄÄNNÖS, TEE U-KÄÄNNÖS HETI, KUN MAHDOLLISTA! Sen jälkeen ei olekaan mitään asiaa jatkaa kotilokävelyä, vaan koiramme säntäävät kovaa vauhtia takaisin kotiin sisälle kuivaan ja lämpimään paikkaan ja yleensä kääriytyvät vielä mielenosoituksellisesti sohvalla lojuvan viltin kätköihin.


Joku saattaa nyt ihmetellä, että mistä ihmeestä minä tässä oikein kirjoittelen. En suinkaan yritä hävittää Suomen kotilokantaa kaikkien puutarhureiden iloksi, vaan yksinkertaisesti monipuolistaa kesäkanojeni, Angelinan, Pikku-Lillan, Viljon ja Sniggen aamubrunssia. Kanat ovat aivan hulluna kotiloihin ja siksi nöyryytän itseäni näillä kotilokävelyillä ja jopa siippakin on kotiloita keräillyt (tosin ottanut koirat aina mukaan hämäykseksi). Olemme jopa kartoittaneet lähialueilta tienpätkät, joilla saalis on takuuvarma ;). Tällä hetkellä taidamme olla lajin ainoat harrastajat ja sen vuoksi varma mitalikaksikko mahdollisissa tulevissa kisoissa. Mutta nyt, kun julkaisen tämän, saattaa käydä sama, kuin Pokemon Go:lle; laji räjähtää käsistä ja jatkossa muut jalkakäytävillä liikkujat saavatkin varoa näiden kahden lajin harrastajia. Pokemon -villitys taitaa olla hiukan hiipumaan päin, joten kotilokävelijät ovat selkeästi aluevaltaajina vahvoilla :).


Ja sitten vallan muihin asioihin; Mr Green oli pari päivää sitten saavuttanut narulla mitattuna 155 cm:n koon ja näyttää oikein hyvinvoivalta. Kokoa saisi kyllä tulla vielä reilusti lisää. Kotipihalla kompostin on vallannut yksi jättikurpitsalajike ja sen valtaisan lehvästön suojissa on jo hyvän kokoinen kurpitsan alku kurkistelemassa. Jotta yhtään saatte käsitystä mittasuhteista, niin kuvassa olevien isoimpien kurpitsanlehtien läpimitta on tällä hetkellä 62 cm.

Jättikasviksista olen saanut saalista jo tomaatista, joka kantaa reippaan kokoisia pihvitomaatteja. Noukkimani tomaatti painoi 385 g ja odottaa nyt viipaloituna leivän päälle pääsemistä.


Tässä iloksenne tämän aamuisia kuvia toivottamaan kaikille lämmintä ja aurinkoista elokuun päivää ♥!

Mr Green; päivän mitta

Tänään käväisin töiden jälkeen palstalla tervehtimässä Mr Greeniä ja muita kumppaneita. Mr Green voi edelleen hyvin ja napa-kantamitta on nyt 145 cm. Toisin päin en enää uskalla mitata, ettei kurpitsa vaurioidu nostamisesta. Alkaa se olla jo ihan näyttävän kokoinen kurpitsaksi, mutta ei vielä missään jättikasvismitoissa. Sanoisinko, että kuitenkin hiukan tavallista isompi.

Jännittää enemmän nuo juureskasvit, kun niistäkin on jättilajikkeita kasvamassa. Yhtään ei tiedä, mitä syksymmällä mullan alta paljastuu. Tässä vielä muutama kuva, jossa "esiinnyn" ilta-auringon paisteessa jättimaissin ja jättiauringonkukan kanssa. Molemmilla alkaa olla jo mittaa minun verran, mutta jos haluaisi päästä niihin jättimittoihin, pitäisi varren pituutta olla vielä muutama metri enemmän.

Mr Green:n tilanne ja terveiset Kasvihuoneilmiöstä

Iloisia uutisia: Mr Green näyttäisi selviävän haavoittumisesta ja on itse arpeuttanut nokkimisjäljet aivan kuiviksi. Toivottavasti haavat todella ovat ummessa, eikä märkimistä tapahdu sisältä päin. Ainakaan nyt mitään tulehduksen merkkejä ei ole havaittavissa. Viikonloppu siis meni Turussa ja sen jälkeen lomalta töihin paluu on hiukan hidastanut harrastuksia. Eilen illalla lopulta ehdin palstalle tarkistamaan tilannetta. Mr Greenin kanta-napa ympärysmitta oli eilen 134 cm ja ympärys poikittaissuunnassa oli myös kasvanut hienosti 95:een senttiin :). Riemukasta kasvuvauhtia se näköjään pitää edelleen; alkaa olla jo varttuneemman miehen mitoissa!


Vaikka olin peittänyt harsoilla kaikki kurpitsat, oli joku raakku nokkinut pilalle toisen pyöreistä kurpitsoista :(. Tämä kurpitsa oli nokittu harson läpi niin, että harsoon oli tehty nokan mentävä reikä. Nyt kyllä pistää jo vihaksi, kun kurpitsa ei ollut siinä enää mitenkään syötäväksi tyrkyllä. Mikähän lie ollut asialla; herra naakka vai ne varikset, jotka nauraa raakkuivat minulle lähipuun oksilta? No, en lannistu; lisää harsoa vaan kehiin. Nyt ne on kyllä niin hyvin harsotettu monella kerroksella, että kohta alkaa jo olla vaara, että kurpitsat tukehtuvat sinne peitteidensä alle.


Tuolia kasvihuoneeseen ei löytynyt Kasvihuoneilmiöstä. Siellä olisi kyllä ollut ihan miehekkään kokoiset, melkein parimetriset, valkoiset kivileijonat; jos sellaiset olisi vaikka asettanut kasvihuoneen oven molemmin puolin. Jo olisi ollut komeutta ja ihmeteltävää kerrakseen :). Nuo jäi nyt ostamatta ja tyydyin hiukan toisen kokoiseen ja toisenlaiseen eläinpatsaaseen; reilu 10 cm korkeaan joogaavaan sammakkoon, joka hellyytti sydämeni suloisuudellaan. Ehkä se saa mennä kasvihuoneeseen odottelemaan muita asukkeja tai sitten laitan sen takapihan suihkulähteen äärelle.

Muuten emme kovin kauan voineet Kasvihuoneilmiössä haahuilla, sillä siippa sai heti sisään mentyämme allergisena nenänsä tukkoon. Urheasti hän kävi välillä autolla laittamassa nenäsumutetta, että saatiin kierros loppuun. Varmaan itse rakennus, vanhojen tavaroiden pöly ja rakennuksen sisällä majailevat kanit heinineen aiheuttivat ahdistusta. Tai sitten se oli tekosyy saada minut pian pois sieltä houkutusten keskeltä ;). Ei vaan oikeasti; harmillista, että sisäilma aiheutti tuollaisen reaktion ja esti paremman perehtymisen tarjontaan.


Palstalta tarttui mukaan jo sadonkorjuusaalista; kurkkuja, avomaalla kasvatettuja kirsikkatomaatteja ja lehtiselleriä. Minusta avomaan kurkut ovat paljon maukkaampia, kuin tavalliset pitkät kurkut. Ne vain maistuvat jotenkin makeammalle. Nuo piikkiset lajikkeet on hyvä kuoria ennen herkuttelua. Sileäpintaisempi pidempi laji on lavakurkku, joka sekin on oikein maukas ja satoisa.

Loppukevennyksenä tuli mieleeni: minua on perheen miespuolisten taholta valistettu tiedolla, että Mr Green on joku nettikasino :D. Mutta eipä anneta sen hidastaa menoa; melkoista rulettiahan nämä kasvatuspuuhatkin näyttävät olevan :).

Onko Mr Greenin päivät luetut ja muuta ajankohtaista

Kasvihuoneprojektin ollessa jo loppusuoralla, jäi eilen illalla sadepäivän päätteeksi aikaa käväistä palstalla. Tarkoitus oli käydä mittailemassa Mr Greeniä, mutta harmikseni sain huomata, että sitä oli joku otus käynyt nokkimassa :(. En ollut lainkaan muistanut, että kurpitsat on hyvä suojata ainakin alkuun, kun niiden kuori on vielä pehmeää. En voi syyttää eläimiä siitä, että ne ovat herkutelleet tilanteen niin salliessa, mutta kuitenkin nyt hiukan harmittaa. Olen aikaisemmin kokenut saman yhden vesimeloninkasvatusyrityksen yhteydessä ja minun olisi pitänyt muistaa...

Yhden toisen kurpitsan linnut olivat nokkineet kokonaan pilalle ja sen jouduin jo poistamaan. Se ei ollut vielä niin iso, kuin Mr Green ja sen vuoksi siitä luopuminen ei ollut niin vaikeaa. Laitoin sen kompostiin syötiksi, niin saavat elikot siellä herkutella ja jättää loput kurpat rauhaan.

Mr Greenin kohtalo on siis vielä auki, mutta luulen, että senkin haavat ovat liian syvät, eikä sitä voi ehkä enää pelastaa. Mutta en nyt vielä tehnyt sille mitään, joten lähipäivät näyttävät, miten käy poloisen; yritän pysyä positiivisena ja toivoa parasta. Mr Greenin eiliset strategiset mitat olivat kanta-napa ympärysmitta 112,5 cm ja toiseen suuntaan mitattuna ympärys oli 76 cm. Aikamoinen kasvuvauhti, jos vain herra säilyy hengissä. Pienempiä peltokurpitsan alkuja oli onneksi jäljellä useampia sellaisia, joihin ei ollut lainkaan kajottu. Sen sijaan pyöreitä pikkukurpitsoita oli myös maisteltu, mutta niin pienesti, ettei meinannut edes huomata. Olisikohan vieressä pesivät maa-ampiaiset olleet asialla? Palstalla vierähtikin tovi, kun tarkastelin vauriot, lannoitin hiukan, kitkin rikkaruohoja ja lopuksi vielä peitin kaikki jäljellä olevat 9 kurpitsan alkua hellästi harsolla ja toivottelin niille hyvät yöunet :D. Nyt toivon, että harsot pitävät kurpitsanmakuun päässeet elikot loitolla.

Kasvihuone somistui eilen jo hiukan, kun Heikki laittoi sinne anopilta saamani ompelukoneen pöydäksi; se on nyt niin hieno ja pöytä on oikein edukseen tuossa "kuvun" alla. Pöydässä on kaksi pientä vetolaatikkoa, joihin saa sopivasti joitain kiinnikkeitä, yrttisakset ja muuta viljelyssä tarpeellista pientavaraa. Ompelupöytä sopii hyvin kasvihuoneeseeni, sillä ompelu on toinen mielipuuhani. Jos laitetaan vielä koneen hihna paikoilleen, voin siellä surautella ompeluksia ja samalla ihailla maisemia kasvihuoneesta käsin :D.

Seuraavaksi on etsinnässä pöydälle seuralainen, eli jonkinlainen tuoli. Mielessäni näen, että se olisi mahdollisesti sellainen rautainen/metallinen koukeroilla varustettu. Huomenna on tarkoitus vierailla Turun moottoritien varressa Kasvihuoneilmiössä; josko sieltä löytyisi sopiva.