Puutarhamaanikon näköinen äitienpäivä

Tänään äitienpäivänä sain aivan ihastuttavia yllätyksiä perheeltä: nyt kehtaa hoidella kasveja kasvihuoneessa, kun on oikein kultavärillä koristeltu, tyylikkään musta metallinen kastelukannu. Kuoppaakaan ei tarvitse multaan käsin kaivaa, kun on uusi istutuslapio ja myös välineet oksien katkaisemiseen (vuosia vanhan pikkulapion olen johonkin hukannut, joten vadelmat istuttelin oikeasti kädellä kuoppaa kuopien). Tytär oli löytänyt niin minua kuvaava kortin, kuin vain voi olla; Puutarhamaanikon luonteen kuvaus :). Vihdoinkin sää näyttää hiukan lämpiävän ja loppuviikolle on luvassa jopa + 20 astetta. Tällaiset lukemat ovat mannaa puutarhamaanikon sielulle ♥.

Luin aamun Hesarista, kuinka kevät on nyt ainakin 2 viikkoa myöhässä. Artikkelissa oli mainittu myös muutamia aikaisempien vuosien äitienpäiviä, jolloin on ollut poikkeuksellisen koleaa. Ihan nauratti, kun huomasin, että noiden muutaman vuoden joukossa mainittiin peräti kaksi vuotta; 1995 ja 1999. Molemmat lapseni ovat siis syntyneet koleakeväisinä vuosina (toinen tosin syntyi syksyllä). Mutta ilmankos he ovat niin cooleja tyyppejä; ihan parhaat ♥!


Pojalta kyselin, että mikä mahtaa olla neuvo, jonka hän on minulta saanut ja joka kantaa läpi elämän. Hetken mietittyään hän tuumasi, että "Se, minkä taakseen jättää, sen edestään löytää". Näinhän se tosiaan taitaa olla...


Hyvää äitienpäivää kaikille äideille ja etenkin omalle rakkaalle, parhaalle, ihastuttavalle, uutteralle, sinnikkäälle ja aina kannustavalle ÄIDILLENI ♥!

Kevät toi, kevät toi, kylmyyden...

Mikä ihme näitä säitä nyt oikein vaivaa? Säätiedotusta lukiessaan Pekka Poutakaan ei eilen voinut enää pidättää nauruaan kertoessaan, miten sää vain kylmenee ja joku lumimyräkkä taas lähestyy. Huomenna hän ehkä sitten jo itkee... No, olihan siinä syynä Pekan mukaan muutakin, kuten väsymys ja tiedotusta edeltänyt leikinlasku. Mutta siinä vaiheessa katosi tosiaan häneltä kontrolli kokonaan, kun piti kertoa, miten epävakaisuus vain jatkuu ja jatkuu ja jatkuu... ja pitäisi iloita sään lämpenemisestä peräti kymmeneen asteeseen. Eilen samaan aikaan oli 5 astetta lämmintä, paistoi aurinko ja satoi lunta! Viime yönä oli pakkasta n. 5 astetta ja tämän päivän aikana on ollut taas aurinkoista ja kylmää ja välillä pyryttänyt lunta, räntää tai rakeita.


Kymmenessä päivässä on mullistavista sääilmiöistä huolimatta kasvit jatkaneet ponnistelujaan kohti kesää. Mikä onkin varmasti vaatinut niiltä ihan älyttömän paljon.


Pihalla kulkiessani sain ilokseni huomata, että parsa puskee jo komean tanakoita varsia mullan keskeltä. Olen niin innoissani, kun parsa on selvinnyt ensimmäisestä talvestaan, ja kohta saamme maistaa muutaman tankoparsan vaikka keitettynä kastikkeen kera. Kovin montaa vartta ei voi vielä napsia, sillä parsan on muutaman vuoden ajan annettava kerätä voimaa juuristoon. Osa parsalajikkeista vaatii pidemmän kasvuajan ennen ensimmäistä sadonkorjuuta, mutta Gijnlim on lajikkeena sellainen, että ensimmäisenä vuonna voi jo jokusen varren popsia. Jos kiinnostuit parsan istutuksesta, voit lukea siitä enemmän tästä.

Ulkona pihalla on tapahtunut paljon muutakin; omenapuu melkein aukoo kukkiaan, viime syksynä istutetut tulppaanit kurkistelevat kasvualustastaan, suklaakirsikan nuput ovat hennon raollaan ja köynnöshortensiakin kohta levittää lehtensä vihreäksi peitoksi.

Sisällä ulkoeteisessä huomasin ensimmäisten tomaatin nuppujen jo auenneen. Äkkiä niitä ravistelin, että edes jollain lailla pölyttyisivät. Varkaitakin saa jo poistella lehtihangoista. Tomaattien pitäisi pikaisesti päästä kasvihuoneeseen kasvamaan kunnon multaan; nyt ne kituuttavat edelleen maitotölkeissä. Pippurisen makuinen vesikrassi on kasvattanut muutaman lehden syöntikokoon. Huomasin, että maku muistuttaa hiukan retiisiä.

Persilja ja fenkoli ovat molemmat itäneet ja niiden istuttelusta ja muista kasvatusjutuista myöhemmin lisää.


Toivottelen "kevättä odottelevaa" keskiviikkoiltaa kaikille tällä herkän sinisellä, ihastuttavalta ihmiseltä tuliaiseksi saamallani, kellokasveihin kuuluvalla kukkijalla :)

Kasvun ihmettä

Viime kirjoituksen jälkeen onkin taimikasvatuksessa ehtinyt tapahtua paljon. Kerään tähän nyt muutamia kohtia matkan varrelta.


Tänä vuonna laittelin kasveja alulle niin paljon, että niille täytyi järjestää lisätilaa ulkoeteiseen, jossä myöhempi taimikasvatus tapahtuu. Ulkoeteinen, eli kuisti on siitä kätevä, että siellä on viileää ja valoisaa. Peruslämpöä pitää yllä pieni sähköpatteri, joka on asennettu n. 17 asteeseen. Yöllä lämpötila on alempi ja päivällä auringon paistaessa lämpö kohoaa aika paljon korkeammalle. Silloin saatan etenkin kevään edetessä sammuttaa patterin ja avata ovea ajoittain lämmön tasaamiseksi. Mutta näistä lämpövaihteluista huolimatta kasvit viihtyvät ja kasvavat tanakoiksi. Pilvisinä päivinä lisävalosta huolehtivat kolme kasvilamppua.


25.3.2017 Siippa rakensi ulkoeteiseen 60 cm. leveästä liimapuulevystä minulle ison alustan, johon saan mahdutettua melkoisen määrän kasvinalkuja. Alustassa on kaksi metallista säätötolppajalkaa ja muuten se lepää ikkunalautojen päällä. Koska alusta ei ole kiinteä, on se helppo siirtää autotalliin odottelemaan seuraava kevättä taimikasvatusvaiheen päätyttyä. Ihanan kätevä tuo minun siippani :).

Mainitsin edellisellä kerralla sanomalehtipoteissa kasvattamisen ja se todellakin on ihan toimiva menetelmä. Kaikkiaan sanomalehti on materiaalina melko helppo myöhemmässä vaiheessa, jolloin taimia istuttelee isompiin ruukkuihin; koko sanomalehtiruukun voi istuttaa sellaisenaan ja sinne se myöhemmin hajoaa. Isompaan ruukkuun istuttaessa sanomalehti saattaa tosin olla jo osin niin hapertunutta, että se hajoaa, mutta siinä vaiheessahan siitä ei ole enää mitään haittaa.


Sanomalehtiruukkuja on aika yksinkertaista tehdä ilman siihen tarkoitettua muottiakin. Minulla muottia ei ole, joten olen ottanut muotin korvikkeeksi pienen lasipullon, jonka olen säästänyt puolukoiden survomista varten. Lisäksi tarvitaan sanomalehdestä leikattuja halutun korkuisia pitkiä suikaleita ja pieniä maalarinteipin palasia (tämä siksi, että ruukku pysyy paremmin kuosissaan, mutta ei ole välttämätön).


Ensin käärin sanomalehteä pullon ympärille siten, että pohjan yli jää sopivasti lehteä ruukun pohjaksi taiteltavaksi. Seuraavaksi taittelen ruukun pohjaksi tuon ylimenevän osuuden ja vielä pieni teipin pala ruukun yläosaan ja istutuspotti onkin valmis. Potti täytetään mullalla ja kasvin saa istutettua kätevästi vaikkapa ruokalusikan varrella avittamalla; sillä saa tehtyä sopivan syvän kolon multaan ja sen avulla saa myös ujutettua hennon taimen koloonsa kasvamaan. Sain anopilta samettikukan alkuja, joista ison osan istuttelin näihin sanomalehtiruukkuihin. Taimia jäi ylikin ja ne istutin lopulta kaikki pieneen, Ikeasta ostettuun metalliseen  parvekelaatikkoon kasvamaan.

25.3.2017 Taimet olivat tosiaan pyrähtäneet kunnon kasvuun. Silloin koulin hontelovartiset tomaatinhuitukat maitopurkeista tehtyihin isompiin astioihin (kuvia alempana). Tässä vaiheessa istutin ne syvemmälle lähes alimpiin lehtiin asti. Näin kannattaa tehdä, jotta taimista saa vahvempia. Pitkä varsi on usein hontelo ja kasvia joutuu tukemaan enemmän. Tomaatti myös kehittää juuria mullan alle jäävään varren osaan, ja näin se saa otettua paremmin vettä ja ravinteita. Tässä koulimisvaiheessa taimia laitetaan vain yksi per astia ja seuraavan kerran ne istutetaan lopulliseen kasvupaikkaan. Muistathan taimia istuttaessasi koskea vain niiden lehtiin, niin ei tule vahingossa vahingoitettua taimen vartta ja siten jopa estettyä kasvua jatkossa.

Uudelleen istutuksen jälkeen meni hetki, ennen kuin kasvit taas lähtivät kasvamaan. Sen jälkeen vauhti onkin ollut huima ja tomaateista olen jo saanut poistaa varkaitakin. Kohta odottelen ensimmäisten kukkaterttujen ilmestymistä :). Ja hassua, miten eri lajikkeet kasvavat todellakin eri tahtiin. Toiset ovat jo puolimetrisiä ja toiset taas vasta reilu 10 cm. Pienimpiä, mutta todella kauniin tanakoita taimia ovat pensastomaatti "Heart brakerin" alut. Ja samaan aikaan "Brandy Wine" -lajike kurkottelee kohti kattoa pitkine varsineen. Onneksi varret ovat paksuhkoja, niin eivät katkeile istutusvaiheessa.


2.4.2017

19.4.2017

22.4.2017

Paprikoiden ja chilien kanssa on huolta; ne kellastuvat ja pudottelevat lehtiään :(. Lukemani perusteella syynä voivat olla joko liikakastelu tai liika lannoitus. En ole saanut selville, kummasta olisi kyse, mutta taimet kärsivät todella. Seuraavaksi täytyy yrittää istutella ne uudestaan uuteen multaan; jospa se auttaisi.

Kevät on ollut kummallisen oikukas; pihalla on saanut välillä haravoida ja ihmetellä kukkivia sinivuokkoja ja helmililjoja ja sitten taas ihmetellä, kun lumi peittää maan ja taivaalta sataa vuoroin lunta, räntää ja rakeita. Toissailtana tein saunan jälkeen lumienkelin kuistille ja tänään on nyt jo aamusta ulkona varjossa lämmintä melkein 10 astetta. Toivotaan, että kevät nyt oikeasti lähtisi kunnolla vauhtiin ja saisin kohta kiikuttaa kasvini kasvihuoneeseen.

22.4. laitoin alulle myös basilikan, kurkun, salaattifenkolin ja vesikrassin. Myös persiljan siemenet laitoin likoamaan melkein viikoksi itämisen nopeuttamiseksi. Basilikan istutin siten, että laitoin muutaman siemenen kuhunkin Nelson Gardenin istutusastian koloseen ja päälle vain ohut kerros perliittiä pitämään siemenet kosteina. Tämä sen vuoksi, että basilika tarvitsee valoa itääkseen ja siemeniä ei saa peittää mullalla. Niinpä basilika sai lähteä kasvuun ikkunalaudalla. Kurkut ja salaattifenkoli itävät pimeässä ja laitoinkin ne istuttamisen jälkeen jääkaapin yläkaapin lämpöön "hautomoon". Vesikrassiin pitäisi itää viileässä, joten se on ulkoeteisessä.

Tänään 1.5. tilanne on se, että viimeisimpänä istutetuista basilikat, kurkut ja fenkolit ovat hujahtaneet jo komeasti kasvuun. Kurkut ja salaattifenkoli pääsivät itse asiassa vahingossa pimeässä kasvattamaan vartta turhankin paljon, joten saa nähdä, miten ne tuosta vahvistuvat, vai vahvistuvatko? Lionneet persiljan siemenet istutin muutama päivä sitten ja siellä ei ole vielä mitään alkuja ja sama tilanne on aikaisemmin istutetuissa vesikrasseissa.

Tässä vielä muut kasvit tämän päivän kukoistuksessaan:

Ihastuttavaa vapunpäivää teille kaikille!

Kala ei uinutkaan lautaselle

Kaikki alkoi siitä, kun innoissani kuluvan vuoden tammikuun toisena päivänä odottelin sormi nappulalla valmiina ilmoittautumaan Tuusulan Kansalaisopiston kurssille "Kala ui lautaselle". Kurssin kuvaus oli niin houkutteleva: Kuusi tuntia kestävä kurssi, jolla oli tarkoitus oppia kalankäsittelyä alusta alkaen eli kuinka juuri ongittu perkaamaton kala saadaan fileiksi ja edelleen kalaherkuiksi. Piti myös oppia eri kalalajien oikeaoppista käsittelyä sekä missä kalan ruodot kulkevat ja kuinka ne poistetaan veitsellä ilman hukkapaloja. Kalan esikäsittelyn jälkeen olisi vielä loihdittu yleisimmistä kesämökin kalalajeista gourmet-ruokaa. Kurssi sopisi minulle, kuin nenä naamaan; kalastus on kivaa ja olisi hienoa osata itse käsitellä mahdollinen saalis ja päästä tarjoilemaan itse veden elävistä itse väkerrettyjä päivällisiä ja muita kalaherkkuja.


Kurssia odottelin kärsimättömänä nämä alkukevään kuukaudet ja herkuttelin sillä kutkuttavalla ajatuksella, että kohta tämän asialleen vihkiytyneen porukan kokoontuminen olisi käsillä; kuin joku salaseuran istunto :). Mietin, millainen vetäjä olisi, mitä kaloja käsittelisimme ja millaisia muut kokkailijat olisivat.


Tällä viikolla torstaina puhelimeen kilahti viesti opistolta; kurssi lähestyy ja mukaan on hyvä ottaa iso leikkuulauta, fileerausveitsi, esiliina sekä kalapiikki, jos sellaiset omistaa. Jännitys vain kasvoi, kun mietin, että mikä on riittävän iso leikkuulauta, entä jos saankin käsiteltäväksi useamman kilon hauen tai osuukohan minulle joku mitätön särkikala, joka mahtuisi teevadillekin. Pohdin jopa, että pitääköhän lähteä ihan ostamaan uusi leikkuulauta kurssia varten, mutta sellaista isoa ei sitten löytynytkään kaupasta, jossa satuin olemaan ostoksilla.


Tänään illalla aloin huolestumaan, että onkohan meidän fileerausveitset terävimmillään ja siippa avuliaasti alkoi niitä "suihkia" erilaisilla teroittimilla veistelykuntoon. Mietin, kuinka pakkaan mukaani kaikki nuo tarvittavat välineet ja puen päälleni jotain merihenkistä; ehkäpä sinivalkoraidallisen trikookankaisen paidan ja hiukset vaikka nutturalle, ettei ruoassa killu ikävästi pitkiä haivenia. Asua voisi piristää vielä nutturaan sitaistulla sinisävyisellä huivilla. Huomenna olisin sitten asua myöten valmiina käymään saaliin kimppuun.


No, niin, nyt päästään asiaan; opistolta tuli nyt illalla viesti, että huominen kurssi on peruttu, koska vetäjä ei suostu pitämään sitä. Viestissä pahoiteltiin tapahtunutta ja kerrottiin, että yrittävät syksyn kurssille saada uuden vetäjän, sillä kyseisen heppulin kanssa eivät aio enää jatkossa tehdä yhteistyötä. Olin aluksi ihan, että Mitä ihmettä! Sitten muistin, että kun menin heti ilmoittautumisen jälkeen maksamaan kurssia ja kerroin, miten onnellinen olin siitä, että mahduin mukaan, niin sihteeri sanoi jännästi, että "toivottavasti kurssi toteutuu, sillä edellisellä kerralla se oli jouduttu perumaan vetäjän poissaolon vuoksi".


Voi ei, mikä pettymys. Kohtuullisen rankan, mutta äärimmäisen mielenkiintoisen työviikon päätteeksi olisin kaivannut jotain ihan erilaista, mitä tavallisesti puuhailen. Hassua, miten tunteet nousivat pintaan ja olin suorastaan ärtynyt ja vihainenkin. Googletin jopa nimellä tuon "petturin" ja katsoin, minkä näköinen kaveri tekee tällaista. Kaikkiaan ihme pelle se vetäjä, kun ensin kertoo pitävänsä kursseja ja sitten ei tulekaan. Mielikuvituksessani aloin arvelemaan syitä; onkohan kaverille tullut joku parempi keikka (on tehnyt aikaisemmin mm. jonkun kalastusvideon erään näyttelijän kanssa ja on toimitusjohtajana tapahtumia järjestävässä yrityksessä ym.), vai onkohan hänellä jäänyt ns. putki päälle. Vai onko muuten vain epäluotettavaa sorttia tai havainnut, että sää ei olekaan riittävän mukava kalastusreissulle. Tai sitten on tosiaan lähtenyt perhostelemaan ja päättänyt jäädä pidemmäksi aikaa kalaan jonnekin Teno -joen varrelle.


Olen melko varma, että jos kurssin opettaja olisi ollut naispuolinen henkilö, olisi hän istunut pilkillä viimeiset kaksi viikkoa saadakseen riittävästi sinttejä oppilaiden reparoitavaksi ja sitten hän olisi raahautunut paikalle vaikka viimeisillä voimillaan järjestämään lupaamansa kurssin. Mutta tämä "kaksilahkeinen" vain ilmoittaa, ettei halua tulla paikalle ...taaskaan. Ei varmaan edes kadu tekojaan.


Seurauksena tästä kaikesta on se, että koska pettäjä oli mies ja hän sai minut pahalle tuulelle, on lajitoverinsa edustajana siipan hyvitettävä tämä minulle. Hmmmm... riittäisiköhän shoppailureissu, joka päättyy kynttiläillalliseen ja jälkiruoaksi vaikka suussa sulava suklaaherkku ja sen kumppaniksi lasi kuohuvaa. Pieni niska-hartiaseudun hierontakin voisi olla paikallaan. Ehkä sillä voisin leppyä jo lähes entiselleni :). Ja toinen seuraus on se, että siippa joutuu jatkossakin perkaamaan kalansaaliini.


Niin, että Kala ei nyt uinutkaan lautaselle ja siitä on kiittäminen Jan-Peter Pohjolaa!