Tunnistusapua; mikä on tämä synkkä kaunotar?

Huomasin melkein vahingossa, ihan vain ohi kulkiessani, pihalla olevan pienen luumupuun varressa hyvin erikoisen näköisen perhosen. Se oli jotenkin synkän viehättävä tummassa, mutta erittäin viimeistellyssä ja koristeellisessa ulkoasussaan. Niskassa perhosella oli niin suloinen sydänkuvio, että se oli kuin jonkun taiteilijan siihen siveltimellään piirtämä.

Erikoista oli, ettei se hievahtanut siitä mihinkään koko sinä aikana, kun sitä ihmettelin ja kuvailin yhdessä pihalle kutsumani perheen nuoriso-osaston edustajan kanssa. Se ei välittänyt myöskään siitä, että lypsymatkalla olevat muurahaiset vaelsivat sen vierestä edestakaisin vuoroin kohti puun latvuksessa majailevia kirvoja ja vuoroin alas päin suunnaten.

Pituutta tuolla "ilmestyksellä" oli lähes 5 cm ja leveyttäkin n. 3 cm.

Perhosia en oikeastaan tunne laisinkaan. No, erotan sentään juuri ja juuri sitruuna- ja kaaliperhosen ja jonkun pikkuisen sinisiivenkin (tai siis tiedän, että sellainen on ehkä olemassa), mutta muuhun tunnistamiseen ei tietoni sitten riitäkään. Nyt kaipaisinkin lukijoideni apua; voisiko teistä joku, jos vain tietää itse tai tietää jonkun, joka voisi tietää, kommentoida kirjoitukseen, että mikä on tämä salaperäinen kaunotar. Olisin tiedosta kovin kiitollinen :).

Parsapenkin perustaminen kotipihalle

Uusimpana villityksenä päätin perustaa kauan haaveilemani parsapenkin. Paikkaa pähkäilin tovin, sillä parsa on pitkäikäinen seuralainen; se saattaa tuottaa satoa hyvinkin seuraavat 30 vuotta samassa paikassa. Päätin, että laitan penkin pihamaalle, sillä vuokrapalstan seuraavien 30 vuoden kohtalosta ei voi kukaan sanoa mitään. Tilasin Viherpeukaloilta parsan juurakoita ja ne tulivat pienessä verkkopussissa. Koska en päässyt niitä ihan heti istuttamaan, laitoin ne jääkaappiin pussissa, johon olin tehnyt reikiä. Lisäksi hiukan sumuttelin niitä vedellä, etteivät kuivuisi. Siellä ne sai odotella muutamia päiviä istutuspaikan valmistelua.

Heikki sai hommia, kun kaivoi parsoja varten yläpihalle hiukan reilut 250 x 70 cm kokoisen puoli metriä syvän kaivanteen. Reunoille laitoimme ensin vanhoja kattotiiliä, joita saimme lähistöllä asuvalta rouvalta. Se ei kuitenkaan onnistunut, joten reunat tuli nyt lankuista. Saaduilla tiilillä reunustin sitten palstalla kohopenkit; tiilet rajaavat penkit ja keräävät myös lämpöä :).  Ne ovat niin hyviä kaikkeen piharakentamiseen, että lupasin hakea kaikki pois. Kiitokseksi vein omien kanojen munia ja ne päätyvät kuulemma leivontaan. Rouva oli varsin tyytyväinen, kun sai vanhat tiilet pois pihalta uudisrakennuksen tieltä. Molemminpuolinen ilo siis :D.

Kuoppaan laitoimme pohjalle eri vaiheissa olevaa hevosenlannalla terästettyä kompostia ja päälle melkein peräkärryllisen hiekkapitoista multaa.

Juurakot piti istuttaa hiukan kohotetusti harjanteeseen ja erotella juuret säteittäin suunnilleen tasaisin välein harjun molemmille puolille. Melkein teki mieli jättää ne sellaisenaan siihen oleilemaan; kuin joitain luikertelevia mustekalamaisia tai ehkä enemmänkin hämähäkkimäisiä olioita. Mutta pakko ne oli vain raaskia peittää: Päälle hiekkamultaa n. 5 cm kerros ja asetelma oli valmis.

Ajattelin, että ehkä sieltä loppukesästä jotain nousee, joten hämmästys oli suuri, kun jo viikon päästä ensimmäiset parsanvarret pilkistivät mullasta. Nyt pitää malttaa vielä ensi kesäkin vain ihailla parsojen kukintoja ja sitten ehkä sitä seuraavana jo pääsee muutamia maistelemaan joko sellaisenaan kypsennettynä voikastikkeen kera tai sitten vaikka nyt tällä hetkellä villityksenä olevan reseptin mukaan grillattuna pekoniin käärittynä :).

Aika on katoavaista...

"Odottavan aika on pitkä" kuuluu sanonta. Samaa ei voi sanoa viljelijän ajasta. Ennemminkin "aika on katoavaista". Päivät tuntuvat niin lyhyiltä. Juurihan minä heräsin, kun on jo aika mennä nukkumaan. Tuo väliaika heräämisen ja nukahtamisen välillä menee töissä ja piha- ja palstapuuhissa, eikä millään saa kaikkea koskaan tehdyksi. Ja sitä mukaa, kun yksi projekti on saatettu hyvään vaiheeseen, on tilalle tullut jo lukemattomia uusia. Siippakaan ei pysy mukana näissä ideointieni toteuttamisessa; raukka joutuu koville tehdessään kaikki fyysisimmät hommat.


Ja se Kroatian reissu; muisteleminen saa nyt jäädä hamaan tulevaisuuteen. Laitan kyllä siitäkin sitten, kunhan pääsen edes jonkinlaiseen järkevään päivärytmiin :). Mutta nyt ei vain ole aikaa, ei mitenkään. Tätäkin kirjoitusta olen kasaillut, kuin Iisakin kirkkoa; pitkään ja hartaasti ja aina korjaillen, kun kaikki edellinen kirjoitus on jo vanhentunut, mutta ei ole ehtinyt julkaistavaksi asti.


Kesä on tullut niin äkkiä tänä vuonna, että sekin on aiheuttanut melkoisia aikataulupaineita. Toisaalta on ihana huomata, kuinka perunan varret jo tunkee maasta, ja ne on jo kerran mullattukin, kun normikeväinä on päästy palstalle jyrsimään vasta toukokuun loppupuolella. Tänään huomasin jo ensimmäiset nuputkin perunan varren päässä. Saisikohan nyt ensimmäisen kerran juhannuksena omia perunoita :)? Varhaisperunalajikkeena on tänä vuonna Solist, jota sain äidiltäni, kun hänelle ei kaikki mukulat mahtuneet kasvamaan. Tuon lajikkeen pitäisi olla satoisa ja erittäin varhainen; sopii minulle. Voin jo kuvitella tuon peruna-voi -yhdistelmän maun suussani; se vain on niin hyvää ja kun sen vielä maustaa ripauksella tilliä, ei muuta tarvita. No, silliä sitten, mutta ensimmäiset lohkot on kyllä maisteltava sellaisenaan.

Yleensä on myös ollut melko haasteellista kasvattaa taimia ulkoeteisessä, kun se on kuumentunut auringon paisteessa, mutta sitä ei ole voinut viilentää ovea avaamalla ulkoilman kylmyyden vuoksi. Tänä keväänä olosuhteet ovat olleet ihanteelliset ja sen seurauksena Sun Gold -tomaatintaimissa on jo neljännet kukkatertut ja useita isohkoja tomaatinalkuja :). Jättitomaateissakin on molemmissa jo iso nuppu kehittymässä :)

Jättikasvikset pääsivät jo kolmisen viikkoa sitten kuistilta palstalle ja oli aika kiva niitä istutella ja suunnitella, mitä mihinkin tulee. Siippani Heikki on pyynnöstäni pilkkonut palasiksi yhden rumpuputken ja siitä sain kätevästi useita istutusastioita palstalle. Ne on hauskan näköisiä rivissä nököttäessään :). Naapuripalstan viljelijäkin tuli niitä ihmettelemään ja tiedusteli, onko ylimääräisiä. Mutta valitettavasti ei ollut hänelle antaa. Olin jo istuttanut niihin kaikkiin. Jättikasviksina on nyt kasvamassa tomaattia, erilaisia kurpitsoita, porkkanaa, palsternakkaa, varsiselleriä, lanttua, sipulia, maissia, kurkkua ja muutamia muitakin.

Lisäksi hain äidiltä kurkun taimia ja lisää tomaatintaimia sekä lukuisia muita mm. kukka- ja perennojen taimia. Hän on niin kultainen, kun kasvattaa meille lapsille näitä taimia valmiiksi. Vein kiitoksena yhden eri lajikkeen tomaatin ja munia, mutta se ei kyllä mitenkään korvaa äitsykkelin vaivannäköä.


Tässä ohessa olen myös päässyt lempipuuhaani; macaronien taiteiluun; ystäväni järjestää juhlia ja sinne on tarkoitus saada tehtyä kolmea eri lajiketta; salty caramel, mustikka-valkosuklaa ja minttusuklaaversioita.


Nyt päätän vain julkaista tämän jutun, että pääsen tavallaan uuteen alkuun ja rytmiin. Ihan harmittaa, kun niin pidän kirjoittelusta ja sitten se on tällaista hyvin satunnaista. Mukavaa huomenna alkavaa kesäviikkoa kaikille <3!