lauantai 25. heinäkuuta 2015

Taisteluni; yksi sinnikäs nainen vs. sadat varpuset

Olin huomaamattani synnyttänyt kanalaan ongelman; sadat varpuset olivat keksineet siitä itselleen aivan oivallisen bistron, missä saa ympäri vuorokauden nopeasti herkullista pikaruokaa. Annoskoko on määrätön, eikä laskua ruokailusta ole vielä kuulunut. Ei ihme, että liverrys on kiirinyt ympäri Keski-Uusimaan ja kaikki serkkuakin kaukaisemmat sukulaiset on kutsuttu kekkereihin tuon runsaan, ja aina tuoreen pitopöydän ääreen. Myös raikas juomatarjoilu on järjestetty sopivasti solisemaan suihkulähteenä aivan ravintolan äärelle. Siinä on kuin tilauksesta veden äärelle kivestä rakennettu "baaritiski", johon mahtuu useampikin seuralainen samaan aikaan sekä virkistävälle pesulle, että naukkailemaan raikasta, tänä kesänä lähes päivittäin uusiutunutta sadevettä.






Huomasin asianlaidan siitä, kun aloin ihmetellä, että miten kanojen ruokahalu onkin niin valtavasti lisääntynyt ja vilja-ym. sekoitusta sai olla lisäämässä päivittäin ruokinta-automaattiin. Samaan aikaan kuitenkin muninta heikkeni ja usein pesässä odotti vain yksi muna päivässä noukkijaansa. Sitten ei enää jyvien lisäilyt auttaneet, vaan ruokaa meni päivässä lähes ämpärillinen. Muutaman päivän asiaa ääneenkin jo harmiteltuani, huomasin yhden varpusen istuvan onnensa kukkuloilla ruoka-astian äärellä ja pistelevän suurella ruokahalulla nokkaansa kanoille keittämääni spagettia!!! Silloin päässäni kihahti ja ajattelin, että sota on julistettu ja nyt tästä täytyy tulla loppu. Ei ole mitään järkeä ruokkia kalliisti koko Uusimaan alueen metsän lintuja. Muutenkin ne röyhkeästi pommittaen paskoivat minne sattuu, eli tilanne oli kaukana "sisäsiististä".





Ensin laitoin kanalaan roikkumaan naruista cd-levyjä ja foliosuikaleita. Näistä lintuset vain innostuivat; Jee, nyt oli ravintolaruokailun lisäksi järjestetty viihdykkeeksi myös diskomeininkiä kimalteineen päivineen ;). Lintujen määrä lisääntyi ja liverryksen täyttämät karaokeiltamat jatkuivat aamun pikkutunneille asti.



Ei muuta, kuin Heikki apuun ja hänen kanssaan iltasella viriteltiin rastasverkko kiertämään kanalan seinämiä (yläpuoli oli jo alunperinkin ollut verkolla katettu). Lisäksi käytiin ostamassa katiskaverkkoa kanalan takaseinämään, jossa aitakasvillisuus esti rastasverkon laittamisen. Pari tuntia aherusta ja muutama tuhat nippusidettä rastasverkon ja katiskaverkon pidikkeiksi ja ajattelin, että siitä saitte :D! No, arvaatte varmaan, että ei olisi pitänyt nuolaista ennenkuin tipahtaa: nimittäin en ollut huomioinut riittävästi sitä, että eihän söpöt pikkuiset varpuset suinkaan lennä houkuttelevan ruokapadan ääreen, vaan tyytyväisinä pomppivat jokaisesta pienestäkin maan rajaan jäljelle jääneestä rakosesta. Ne oikein tunkivat itsensä kivien koloista ja sieltä, missä verkko ei ollut riittävän tiiviisti asennettuna. Ja sittenhän täydellä vatsalla ne eivät olekaan riittävän viisaita pomppiakseen pois, vaan siinä vaiheessa, kun tuli valomerkki ja olisi pitänyt poistua muualle, alkoi kauhea lentely ympäri aitausta verkkoseiniin törmäillen. Ja eikun kanalaan ratsiaa tekemään: ovi auki ja hätistelemään tuo satapäinen lintulauma ulos. Suvi oli todistamassa tätä tapahtumaa ja sanoi, että niitä vain tuli ja tuli ihan mustanaan oviaukosta. Osa jäi tietty rastasverkkoon hetkeksi pyristelemään, mutta nekin onnistuivat lopulta pakenemaan paikalta. Tässä hötäkässä kanatkin karkasivat ja niitä sitten jahtasimme Suvin kanssa pitkin pihaa ja pensaiden alustoja. Mukavaa iltapuhdetta, kun ei muutakaan tekemistä ollut ;).








Eilen illalla päätin aloittaa väijytyksen. Istuin pihapöydän ääreen varustautuneena alkaneen loman kunniaksi lasillisella viiniä, kiikareilla ja tähän kesään sopivalla vaatetuksella; pitkien housujen lisäksi villapaita ja villasukat :D. Siinä oli ihan mukava istuskella ja tuijottaa lintujen epätoivoista pyrkimistä kanalaan. Aluksi oli vain yksi, joka oli varmaankin lähetetty tiedustelemaan tilannetta. Sitten oli muutama lisää...kymmenen...monta kymmentä...sata.... Niitä tuli joka puolelta. Ne tekivät kamikatsemaisia syöksyjä ensin lähipuihin ja pensaisiin ja siitä sitten maahan, jossa ne hyppelivät hädissään edestakaisin pitkin aitauksen alareunaa.






Sainkin pian vinkin, mistä ne ovelat pirulaiset livahtivat sisään. Uusi ratsia kanalaan, varpuset ulos ja jälleen karanneet kanat takaisin sisään. Sitten vain lisää verkkoa, nippusiteitä ja kivien sekä lautojen asettelua aitauksen alareunaan. Tiedoksi, että olen päättänyt voittaa tämän taiston! Nyt alkoi näyttää hyvältä.

Tänä aamuna kanalan kekkereihin oli päässyt vain kaksi VIP varpusta ja nekään eivät pystyneet keskittymään ruokailuun, vaan yrittivät vain lentämällä päästä ulos lajitoveriensa pariin. Ja lajitoverifanit taas uskollisina parveilivat kanalan ympärillä sankarien vapautumista odotellen ja samalla etsien mahdollisuutta päästä osalliseksi noihin suljettuihin bileisiin.

Tästä on hyvä jatkaa :D! Olen niin lähellä voittoa!

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Pullakuskit ja "maailman toiseksi parasta pullaa"

Olen kuullut kerran, jos toisenkin, että teen vallan erinomaista pullaa. Otsikon mukaisesti se voi olla maailman toiseksi parasta, niin jokaiselle jää sitten itselleen se maailman parhaan pullan leipojan titteli :). Ja kaikille tiedustelijoille olen sanonut, että reseptini on suoraan Sunnuntai -vehnäjauhopussin kyljestä; ei sen kummempaa. Mutta silti pullani maistajat ovat todenneet, että jotain eritysitä siinä täytyy olla. Niinpä nyt ajattelin kirjoittaa aiheesta ihan oman kirjoituksen; pääsee sitten jokainen halukas siitä vertaamaan omaan taikinaansa, että missä tekee eri tavalla ja kannattaako tapaa lähteä muuttamaan. Ohje on yksityiskohtainen, joten aikaisempaa kokemusta pullan leipomisesta ei tarvita. Tällä pitäisi jokaisen "leipuri hiivan" pärjätä :D.



Leivontavälineenä minulla on ikivanha (= reilusti yli 20 v.) Kenwood yleiskone, joka tekee raskaimman työn, eli taikinan vaivaamisen puolestani. Olen pelännyt jo vuosia sen pettävän, mutta vielä se vain jotenkin pelittää. Sinne vain nakkelen aineksia pyörimään ja avot; pullataikina on valmis :D. Aineksina käytän aina tuorehiivaa, jos vain saatavilla, ja ehdottomasti Sunnuntai -jauhoa (tämä ei ole mainos, mutta en vain luota muihin jauhoihin ;)). Muut jauhot siis varmaan toimivat ihan yhtä hyvin, mutta minä leivon Sunnuntailla. Kardemummana käytän vaihdellen itse siemenistä sähköisellä kahvimyllyllä jauhettua (huhmarellakin olen yrittänyt jauhaa, mutta siemenet ovat todella kovia) tai sitten kaupasta ostettua valmisjauhetta. Siemenet olen tuotuttanut ystävien matkassa Dubaista ja ne on ensin kuorittava, eli poistettava se olkimainen "siemenkota", minkä sisällä siemenet ovat. Näillä ei ole muuta eroa, kuin että juuri jauhetussa on enemmän makua.

Resepti (ainekset voi puolittaa, jos ei tee näin isoa taikinaa):
1 l maitoa
100 g hiivaa (kaksi palaa) tai 4 pussia kuivahiivaa
2 tl suolaa
4 dl sokeria
n. 1-2 rkl kardemummaa (määrä ei ole kovin tarkka, eli maun mukaan)
2 kananmunaa
28 dl vehnäjauhoja ( 2 litraa ja 8 dl)
400 g margariinia (Sunnuntai) tai voita

Pullan päälle margariinia tai voita ja hienoa sokeria

Lämmitä neste n. 37 asteiseksi (itse teen sen mikrokulhossa; ensin lämmitän osan ja jos tulee liian kuumaa, lisään osan kylmää jne. niin, että saan lopulta koko määrän sopivan lämmintä nestettä). Kuivahiivaa käytettäessä on nesteen oltava 40 asteista. Kaada neste riittävän isoon kulhoon (pullataikina turpoaa melkoisesti ja jauhotkin vie tilaa) tai yleiskoneen kulhoon. Lisää hiiva ja huolehdi, että se liukenee kokonaan (sen voi lisätä varmuuden vuoksi ensin pienempään nestemäärään ja liuottaa siihen ja sitten lisätä loppu neste). Lisää sokeri, suola ja kardemumma ja vatkaa kevyesti sekaan munat.

Lisää jauhoja pienissä määrissä (alkuun hiukan enemmän ja sitten muutama desi kerrallaan) ja anna yleiskoneen käydä tai vaivaa taikinaa käsin. Vaikka jauhojen hidas lisääminen tuntuu työläältä, on se helpompaa, kuin isomman jauhomäärän kerralla sekoittaminen taikinaan. Kun olet lisännyt vajaan 2,5 l jauhoja ja vaivannut taikinan tasaiseksi, lisää huoneenlämpöinen rasva muutamaan osaan pilkottuna taikinaan ja vaivaa tasaiseksi. Sitten vain hiljotellen loput jauhot sekaan ja vaivaus niin kauan, että taikina irtoaa hyvin vuoan reunoista tai sormista (malta vaivata riittävän pitkään, niin saat taikinaan sitkoa). Jos taikina on kovin löysää, voit lisätä hiukan jauhoja (isoon taikinaan korkeintaan 2 dl). Olen itse huomannut, että jauhojen määrä ei ole aivan vakio, sillä jauhojen kosteus ja koostumus vaihtelee. On siis vain luotettava näppituntumaan. Tällä kertaa taikinasta tuli melko löysää; vaikeuttaa pullien pyörittämistä, mutta maku on edelleen erinomainen :D. Anna sitten taikinan turvota liinan alla n. 30 min (voi olla hiukan ylikin)



Kaada turvonnut taikina leivonta-alustalle tai pöydälle, jossa on ripoteltuna jauhoja (estää taikinan tarttumisen alustaan). Vaivaa taikinasta ilmat pois siten, että se tiivistyy (löysää taikinaa voi ensin käännellä keskelle).



Sitten vain pullia pyörittämään. Ulkonäöllä ei tässä ole niin väliä, eli ihan omien taitojen ja maun mukaan :). Hyviä niistä tulee joka tapauksessa. Minä leikkaan ensin taikinamöykystä pitkän pötkön ja siivutan sen sopivan kokoisiksi paloiksi ja pyörittelen ne jauhojen kanssa tai ilman jauhoja pulliksi. Jauhoja tarvitaan siis löysän taikinan kanssa. Pullan koko vaihtelee, joten sen voit itse määrittää; sillä tavoin, että pulla on sopivan kokoinen kämmenen kuppiin ja saat sitä pyöriteltyä alustaa vasten. Kämmen on löyhästi pullan ympärillä ja pulla pyörii siellä kämmenen ja alustan välissä, kun liikutat kämmentä pyörivällä liikkeellä. Laita pyörittämäsi pullat leivinpellille (jätä hiukan rakoa turpoamisvaraksi pullien väliin) ja peitä liinalla kohoamaan n. 30 min. Itse pyörittelen ensin kaksi pellillistä valmiiksi ja laitan sitten uunin jo lämpenemään 230 asteeseen.



Kun pullat ovat kohonneet, ne voidellaan rikotulla kananmunalla (riko muna kuppiin ja sekoita vaikka haarukalla hiukan rakennetta rikki). Jos haluat, että munan rakenne on liukoisempaa, lisää sekoitusvaiheessa hippunen suolaa (ammattilaisten vinkki, jonka olen jostain kuullut).



Voitelun jälkeen paina peukalolla jokaiseen pullaan keskelle kolo reilusti pohjaan saakka kuitenkin rikkomatta kolon pohjaa. Lisää koloon n. 1 tl voita tai margariinia (voit leikata margariinista n. 1 cm paksun siivun ja polkkoa sen n. 1 cm x 1 cm kokoisiksi paloiksi. Siitä on helpo lisätä. Laiskuuttani yleensä vain leikkaan siivun ja nitistän siitä peukalon päällä sopvan määrän, jonka painan pullan koloon. Päälle ripotan lusikalla n. teelusikallisen hienoa sokeria.



Paista pullia uunin keskitasolla 230 asteessa 8 minuuttia (ei yhtään enempää). Pullat jäävät melko vaaleiksi, mutta kypsyvät vielä hiukan sisältä kuumalla pellillä. Jos paistaa liikaa, niin pulla kuivuu. Saman tekee liian tiivis taikina. Ja jos vielä yhdistää nämä kaksi asiaa samaan taikinaan, saa kyllä ihan hyviä pullia, mutta ne kuivuvat melko nopeasti. Tämäkin on tietty makuasia, joten jokainen leipuri voi tehdä oman mielen mukaan ;).



Kun olin nuori, kuuntelin radiosta lempiohjelmaani, "Pullakuskit". Siinä aina lopussa sanottiin; "It´s the end of the show, you know, Pullakuskit". Nyt tuo pullakuskit -sana sai ihan uuden konkreettisen merkityksen: Näistä pullista vain pieni osa jäi kotiin syötäväksi ja 60 pullaa pakkasin valmiiksi pusseihin ja toimitin omien pullakuskieni, Suvin ja Teemun, huolehtivaisessa kyydissä mummulaan Yli-Iihin. Uunin jälkilämmöllä paistoin vielä mustikkatiikerikakun omalla reseptillä ja sekin lähti matkaan. Mustikkatiikerikakun mausta en voi sanoa mitään, sillä tein sellaista ensimmäistä kertaa ja itse reseptiä muokkaillen. Kaipa määränpäästä olisi kuulunut moitteita, jos lopputulos ei olisi maistunut :D. Onnellisia leivontahetkiä kaikille <3!


keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Auringonkeltainen maissi todellakin kasvaa Suomessa

Moni on kovasti ihmetellyt kertoessani kasvattavani maissia viljelypalstalla. Yleensä ihmetystä herättää jo se, että maissi ylipäätään kasvaa näillä leveysasteilla. Jo muutamana vuonna olen onnistunut saamaan kunnon maissisadon ja itse asiassa maissin kasvatus on todella helppoa. Tarvitaan vain hiukan tilaa ja runsaasti ravinteita sisältävää maata sekä auringon valoa ja lämpöä.



Maissi kasvatetaan maissinjyvistä, jotka on irroitettu tähkästä ja kuivattu. Olen kasvattanut maissit aina ostojyvistä ja lajikkeena sokerimaissi. Jonain vuonna voisi kokeilla kasvatuksessa myös oman tuotannon jyviä (onnistuisikohan?). On suorastaan ihme, että noista kuivista, kurppaisista jyvistä kasvaa komeita tähkiä tuottavia etelänmaalaisen oloisia kasveja :D.

Tässä hiukan ohjeita sen varalle, jos joku vaikka innostuisi kasvatuspuuhiin ensi keväänä. Olen istuttanut maissijyvät vähintään 10 cm halk. istutusastioihin (muoviruukut tai 1,5 l maitotölkeistä leikatut purnukat käyvät mainiosti). Tärkeää on, että maissi saa heti alkuun riittävästi ravinteita ja ettei taimia koulita tai istuteta muuten useampaan kertaan. Eli multaa saa olla heti reippanlaisesti ja minulla ainakin itäminen on lähtenyt hyvin alkuun kunnolla lannoitetussa kompostimullassa. Jyvä istutetaan muutaman sentin syvyyteen n. 2 viikkoa ennen ulosistutusta. Halutessaan voi laittaa 2 siementä / ruukku ja poistaa heikompi siemen tai sitten vain varata riittävästi ruukkuja (muutama jyvä jää aina itämättä). Itse laitan aina joka jyvän omaan ruukkuunsa, sillä en osaa millään päättää, kumman itäneistä kasveista poistaisin; haluaisin vain säästää ne kaikki ;). Kannattaa noudattaa myös aika ehdottomasti tuota kahden viikon esikasvatusaikaa. Mitä isommaksi taimi ehtii ennen ulos istuttamista, sitä hankalampaa on kasvuunlähtö. Useimpina vuosina esikasvatuksen on voinut aloittaa toukokuun puolenvälin tienoilla ja hoitaa ulos istutus kesäkuun alussa. Tänä vuonna ei tosin voinut mennä tällä aikataululla kylmyyden vuoksi. Kasvihuoneessa en ole maissia kasvattanut, joten siitä aikataulusta en osaa sanoa mitään. Olettaisin, että siinä tapauksessa pystyy olemaan paljon varhaisemmin liikkeellä.



Itse kasvatan maissia viljelypalstalla, mutta mikä tahansa aurinkoinen paikka, jossa on todella runsaasti ravinteita sisältävää multaa/kasvualustaa on passeli. Kompostimulta ja hevosenlanta tms. ovat oivia alustoja. Lisäksi kasvukaudella voi lisätä kasvien juurelle ruohosilppua, joka toimii sekä kosteutta pidättävän ja rikkaruohoja estävänä katteena, että luonnonmukaisena viherlannoitteena. Olen istuttanut kasvit samaan syyyteen, missä ne ovat olleet esikasvatuksen aikana (en tiedä, onko istutussyvyydellä merkitystä). Istutusvaiheessa kannattaa varoa juuria ja yrittää pitää esikasvatus"paakku" mahdollisimman ehjänä.

Maisseja ei kannata istuttaa riviin, sillä pölytys onnistuu parhaiten ryhmään istutetussa muodostelmassa. Esim. ympyrän tai neliön muotoon siten, että maissit ovat n. 45-50 cm etäisyydellä toisistaan. Siemenpusseissa sanotaan myös, ettei läheisyydessä olisi hyvä kasvattaa eri maissilajikkeita, sillä se saattaa heikentää satoa.



Kasvatuskauden aikana on tärkeää poistaa mahdolliset rikkaruohot ja huolehtia rittävästä kastelusta. Usein aivan kasvin juurelta kasvaa sivuversoja ja ne kannattaa poistaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa; sivuversojen kasvattaminen vie kasvilta voimaa ja heikentää pääsatoa (kuvassa nuo sivuversot näkyvät hyvin ja ne kannattaisi poistaa jo aikaisemmin). Sitten vain satoa odottamaan :). Kun kasvit ovat riittävän isoja, niihin ilmestyy latvaan hedekukkia ja varren sivuun tähkien alkuja. Tähkät paksuuntuvat melkoisesti ja tähkän päähän ilmestyy töyhtö, jossa on siimamaisia rihmoja, "partaa". Kun nämä rihmat alkavat ruskettua ja kuivua, voi alkaa tarkistelemaan, josko sato olisi korjuukunnossa. Usein tässä vaiheessa myös tähkän pää muuttuu suippomaisesta pyöreämmäksi. Tähkää ympäröiviä lehtiä voi varovasti raottaa ja tarkistaa, onko jyvät hyvin kehittyneet. Myös jyvää puristettaessa pitäisi tulla maitomaista (ei kirkasta) nestettä. Älä kuitenkaan poista lehtiä tähkän ympäriltä ennenkuin on sadonkorjuun aika.



Sadonkorjuussa en ole noudattanut mitään erityisiä ohjeita, vaan tehnyt vain siten, kuin minusta on ollut hyvä ja toimiva tapa. Eli riittävän terävä puukko tai vaikka oksaleikkurit ja sillä katkaisen tähkät läheltä tähkän tyviosaa. Jätän siihen hieman n. 1-2 cm tähkän vartta. Suojalehdet kannattaa jättää paikoilleen, jos ei pääse heti säilömään satoa. Itse olen perannut kaikki lehdet ja rihmat pois jo palstalla ja vienyt kotiin vain puhtaat maissintähkät. Varret ja lehdet silppuan kompostiin tai jätän katteeksi muille kasveille.




Tuoretta maissia voi syödä esim. lisukkeena tai salaatissa ihan sellaisenaan irrottamalla jyvät tähkästä terävällä veitsellä (tähkä pystyasentoon ja siitä sitten alaspäin nitkuttamalla). Sen, mitä ei heti tule syödyksi, on parasta pakastaa tai ainakin laittaa jääkaappiin (säilyy siellä muutaman päivän). Olen pussittanut  tähkät sellaisenaan kokonaisina sopivissa annoksissa pakastuspusseihin ja laittanut pakkaseen tulevia herkutteluhetkiä varten. Mitään esikeittelyjä ei tarvita. Kun on sitten maissin nautiskelun aika, kuumennan isossa kattilassa (pieneen kattilaan ne ei mahdu muuten, kuin valmiiksi pilkottuina) reilusti suolalla maustettua vettä ja laitan jäiset tähkät kiehuvaan veteen. Vaikka kiehuminen hetkeksi lakkaa, lasken kypsennysajan tuosta lisäämishetkestä. Keitän tähkiä n. 10 minuuttia (jos on isompi määrä, lisään keittoaikaan pari minuuttia). Vesi kaadetaan pois ja halutessaan voi tähkiä sivellä vielä voisulalla tai grillata hetken grillissä (yleensä meillä grilli on niin täynnä muuta paistettavaa, että olemme vain keittäneet maissit). Sitten vain tarjolle. Itse kasvatettu maissi maistuu uskomattoman makealta ja mehukkaalta :). Myös kaikki ruokavieraat ovat kehuneet näitä auringonkeltaisia tähkiä erittäin herkullisiksi.



keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Kanalan kesäasukit

Kahtena ensimmäisenä vuonna haimme kanat Vihtijärveltä. Se oli harvoja paikkoja, josta sai kesäkanoja keväällä 2011, sillä silloin oli käsittääkseni häkkikanaloita koskevan lakimuutoksen vuoksi kesäkanoja huonosti tarjolla. Useat isoimmat kanalat olivat keskittyneet muuttamaan kanaloitaan direktiivejä vastaaviksi ja jopa kolmannes pienemmistä kanaloista lopetti toimintansa kalliiden tuotantokustannusten vuoksi. Muniakin oli silloin kaupoissa vähän ja monissa ihan loppuikin hyllyistä (iski munien osalta pääsiäiskatastrofi, joka aiheutti mm. munanhamstrausta). Onneksi kuitenkin tähän yhteen kesäkanoja toimittavaan paikkaan kananuorikkoja oli tulossa ja saimme varattua omamme. Tuo oli hyvin jännittävää aikaa ja odotimme innolla, milloin kanaset olisivat sen kokoisia, että niitä saisi hakea.

Kanojen noutoa varten otimme mukaan isohkon pahvilaatikon, johon oli laitettu runsaasti kunnon ilma-aukkoja. Kanat sietävät kuumuutta melko huonosti ja kovin suljetussa laatikossa kuumassa autossa matkustaminen olisi niille tukalaa. Valitsimme meille neljä mahdollisimman eri väristä kanaa erottaaksemme ne toisistaan (kaikki siis olivat ruskeita, mutta niissä on hiukan vaaleaa sulkapeitettä ja sen mukaan sitten pystyy erottamaan, kuka kukin on). Joka kesä on ollut hauska seurata, miten kanat muuttomatkan jälkeen aitauksessamme alkavat ensin kurkistella kaulat pitkinä avatuista pahvilaatikosta ja sitten hyppäävät sieltä ulos ja alkavat heti uteliaina tutkia uutta ympäristöä :).

Lapset saivat nimetä kanamme ja niistä tulivat Katariina, Pilvi, Antero ja yksi oli aluksi nimetön.







Tuolle alkuun nimettömälle kanalle olimme saaneet kummin :)! Työkaverini Johanna halusi ilokseni ehdottomasti olla yhden kanamme kummi ja Johanna nimesi kummikanansa sievästi Kainoksi. Kainolla oli kaunis väritys, kun sen kaulaa kiersi tasainen valkoinen sulkarengas; kuin kaulakoru tai pitsinen hartiahuivi.



Kainon ensimmäistä munaa odotettiin innolla, sillä aikomuksena oli lahjoittaa se Johannalle herkuteltavaksi; ensimmäinen kummikanan munima muna :D. Kohuttu muninta tapahtuikin sitten heti kotiutumista seuraavana päivänä ja Kaino muni pesään todella kauniin ja symmetrisen munan. Toimitin Johannalle töihin tuon kämmenelläni olevan munasen ja Johanna vei sen kotiinsa jääkaappiin paistohetkeä odottelemaan. Johannalla oli muistaakseni joku meno juuri sitä iltana ja hän jätti lapun, ettei munaan saisi muut koskea. Lappu jäi kuitenkin huomaamatta ja lapsia hoitamaan tullut Johannan äiti oli tehnyt munasta jotain syötävää ja herkku oli Johannan kotiutuessa jo kadonnut parempiin suihin. Ajan kuluessa tästä "traagisesta" tapahtumasta päästiin yli, äiti sai anteeksi ja elämä jatkui; munia tuli myöhemmin lisää ja Johanna sai uuden munatoimituksen. Näin munattu tilanne sai lopulta onnellisen lopun :D! Alla munan lisäksi kuva myös kummikanavierailusta, jolloin Johanna ja Kaino kohtasivat toisensa <3.
















 
Nämä neljä kanaa siis ihastuttivat meitä sen kesän ja seuraavana kesänä otettiinkin samasta paikasta Vihtijärveltä jo kuusi kanaa (nälkä kasvoi syödessä ;)). Kuuden kanan hoitamisessa onkin hiukan enemmän puuhaa ja sanoisin, että meille sopiva kanamäärä on kolme ja 5 on kyllä ihan maksimi. Silloin ei tule siivottavaa niin paljon ja munia saa kuitenkin ihan riittävästi.









Kesällä 2013 haimme kanat Lassilan tilalta tuosta ihan läheltä. Olin kuitenkin haaveillut tilanteesta, että voisin saada samat kanat takaisin useampana kesänä. Viime kesänä löysin vihdoin paikan, ihastuttavan Orhissuon tilan Huhmarista http://kesakana.suntuubi.com/?cat=1, jossa kanat syksyllä palautettaessa rengastettiin eri värisin nippusitein seuraavaa kesää varten. Meidän kolme kanaa, Sirkku, Merja ja Irmeli (nimetty äitini kolmen nimen mukaan; Sirkku on vaalein ja uteliain, Merja väritykseltään hiukan tummempi ja Irmeli on kaikista pienin ja tummin :)), saivat taivaansiniset nilkkakorut ja viettivät talven tuolla kotikanalassaan. Tänä keväänä oli kiva hakea nuo tutut kanat kesäkotiin  ja syksyllä saan viedä ne taas takaisin Huhmariin. Muutaman kesän voin näin pitää samoja kanoja. Jossain vaiheessa muninta heikkenee, ja silloin varmaankin lisätään kanalaumaan uudempaa porukkaa.

Kanojen touhuilua on kiva katsella ja siinä usein vierähtääkin tovi. Jos kanalaan vie isomman määrän heinää tai multaa tms, alkaa kauhea kuopsuttelu. Ne katsovat ensin maasta sopivan kohdan, astuvat askeleen eteenpäin, pyyhkäisevät vuoron perään molemmilla jaloilla taaksepäin niin, että maata tai muuta ainesta lentää kaaressa taaksepäin ja siten ne astuvat askeleen takaisin taaksepäin ja tutkailevat, mitä kuopaisujen alta mathtoikaan löytyä. Tämä näyttää oikeasti hyvin hupaisalta :D. Jos taas menen itse kanalaan, touhuamaan, seuraavat kaikki kolme kannoillani ja kaakottavat kuin jutellakseen; kanojen juoruiluhetki! Munien kerääminen on aina yhtä jännittävää; millaisia munia ja kuinka monta on minäkin päivänä munittu. Ruskeat kanat munivat ruskeita munia. Alkuun, kun kanat ovat nuoria, voi munien kokoero olla kovinkin yllättävä ja joskus oikein ison munan sisältä saattaa paljastua kaksi keltuaista.



Kanat eivät muuten mene aina suojaan, vaikka kuinka sataisi. Niinpä olen saanut hyviä otoksia "punkkarikanoista". Tänä kesänä lisäsimme aurinkovarjon ja sisätilojen lisäksi suojapaikkaa kanoille nostamalla kanalarakennusta sen verran irti maasta, että kanat mahtuvat mainiosti sinne alle suojaan tarvittaessa.





Onneksi nyt paistaa taas aurinko ja kanatkin saavat tepastella sulat kuivina. Ihanaa lämmintä kesäpäivää niin kanoille, kuin muillekin!

Palstakuulumisia

Kävin palstalla viimeksi sunnuntaina, jolloin otin muutamia kuvia kasvutilanteesta. Samalla korjasin palstalta ensimmäisen sadon, kun leikkasin tillit ja pussitin ne puntteihin kotiin kuljetusta ja pakastamista varten. Aikaisempina vuosina tillisato ei ole ollut kovin kehuttava; harva ja täynnä jotain pieniä mustia kirppoja. Niinpä kylvin aikaisempaan tapaan reilusti siemeniä siinä toivossa, että saisin edes jonkinlaisen sadon. Tänä vuonna kasvatus vain sattui tapahtumaan laatikkoviljelynä ja siemenet iti kaikki! Sain kirjaimellisesti sylillisen tilliä ja nyt sitä riittää varmasti moneksi vuodeksi :D. Pakastettaessa vain harmillisesti tillin maku muuttuu, eikä ole niin voimakas, kuin tuoreessa. Nyt täytyy tehdä äkkiä uusi kylvös, niin ehkä ehdin saada jotain tuoretta siinä vaiheessa, kun perunasato pääsee nostovaiheeseen. Kuvassa näkyy tillin lisäksi keskellä joitakin porkkananvarsia ja etualalla parsakaalin lehtiä.





Palstan melko varmat sadot saa aina sipulista ja perunaakin on tullut yleensä ihan kiitettävästi. Tänä vuonna kaikki tapahtuu vain muutamaa viikkoa totuttua aikataulua myöhemmin, joten sipuli ja peruna ovat vielä kovin vaiheessa. Molemmat ovat kuitenkin lähteneet hyvään kasvuun. Aiemmin mainittujen perunalajikkeiden lisäksi istutimme myöhemmin Rosamundaa, joka ei ole vielä juurikaan mullasta noussut.


Jättikurpitsa on kasvattanut muutaman uuden lehden ja sitten Elmeri myös yllättäen ilmeisesti ensimmäisen kurpitsanalun. Mitään sivuversoja se ei ole kasvattanut, eikä myöskään runsaslukuista "poikakukkien" määrää, jonka jälkeen vasta piti tulla "tyttökukka", josta kurpitsan pitäisi kehittyä. Milläs nyt sitten hoidan pölytyksen, kun nuo pojat puuttuvat kokonaan?
 
Maissi on tänä vuonna myös pahasti jäljessä, mutta kasvaa nyt kuitenkin palstalle istutettuna. En ole kovin toiveikas sadon suhteen. Teen möhemmin erikseen päivityksen maissin kasvattamisesta, sillä se on kyllä yleensä ollut helppoa ja tuottoisaa.
 

 Lisäksi laatikoissa kasvaa lavakurkkua ja mansikkaa. Tomaattiakin (Money maker) on, mutta siitä en nyt ottanut kuvaa
 

Tänään ajattelin illemmalla käydä rikkaruohojen kimppuun ja onkin kiva nähdä, millaista kasvua on ehtinyt tapahtua muutamassa päivässä. Vihdoin on sitä lämmintä säätäkin luvassa, joten odottelen reipasta kasvua lähipäivinä.