keskiviikko 23. maaliskuuta 2016
Kevät keikkuen tulevi... talvi väistyköön!
tiistai 22. maaliskuuta 2016
"Pientä" puuhaa pääsiäiseksi
Koska edessä on monen monta pyhäpäivää täynnä "pelkkää aikaa vailla tekemistä", päätimme kertaheitolla poistaa tämän ongelman kutsumalla paikalle luottopuunkaatajamme :). Emme ole voineet hyödyntää yläpihaa oikein mitenkään tähän asti, sillä tiedossa on ollut, että jossain vaiheessa kaadamme tontin nurkalta valtaisia mäntyjä ja yhden ikivanhan kuusen. Ja nämä on ollut tarkoitus kaataa suoraan yläpihalle. Nyt päätimme kaataa 5 puuta ja vielä poistattaa pihatammesta kolme alinta oksaa, jotka kurkottelivat jo melkein naapuritalon katolle asti.
Ehkä annan kuvien puhua puolestaan, eli tässä on tilanne ennen:
...ja tässä jälkeen
Tässä seuraavassa vanhemmassa kuvassa on vielä paremmin perspektiiviä siihen, minkä kokoisia nämä pihapuumme ovat. Nämä aikaisemmin kaadetut puut olivat hiukan lyhyempiä, kuin nyt nurin laitetut :). Auto näyttää aika vaatimattomalta näiden luonnon jättiläisten rinnalla.
Ja ei kun savottaan :D. Viime kerralla oksia pilkkoessa hankin itselleni kunnon hauislihakset, mutta tällä kertaa olkapäävaivan vuoksi joudun jättämään moisen puuhan väliin. Siis miehet savottaan ja minä keräilen vain risuja ;).
Ehkä annan kuvien puhua puolestaan, eli tässä on tilanne ennen:
...ja tässä jälkeen
Tässä seuraavassa vanhemmassa kuvassa on vielä paremmin perspektiiviä siihen, minkä kokoisia nämä pihapuumme ovat. Nämä aikaisemmin kaadetut puut olivat hiukan lyhyempiä, kuin nyt nurin laitetut :). Auto näyttää aika vaatimattomalta näiden luonnon jättiläisten rinnalla.
Ja ei kun savottaan :D. Viime kerralla oksia pilkkoessa hankin itselleni kunnon hauislihakset, mutta tällä kertaa olkapäävaivan vuoksi joudun jättämään moisen puuhan väliin. Siis miehet savottaan ja minä keräilen vain risuja ;).
maanantai 21. maaliskuuta 2016
Piristystä keittiöön uusilla verhoilla
En olekaan tainnut mainita, että minulla on vielä yksi intohimo, eli ompelu. Taitaa olla niin, että yksinkertaisesti vain pidän kaikesta käsillä tekemiseen liittyvästä :). Aina ei kuitenkaan mene niin, kuin Strömsössä; eikä siis tälläkään kertaa. Sitten täytyy vain hiukan muuttaa suunnitelmia, jotta voi olla tyytyväinen lopputulokseen, mutta palataan tähän hiukan myöhemmin..
Jouluverhon poistamisen jälkeen ei vanha kappaverho oikein näyttänytkään enää silmään hyvältä ja tuntui, että keittiön yleisilme kaipasi jotain raikastusta. Jätin ikkunan aluksi kokonaan ilman verhoa, mutta keittiö vaikutti liian paljaalta ja värittömältä; valjulta suorastaan.
Etsiskelin ensin uutta verhokuosia valmisverhojen joukosta, sillä ajattelin päästä helpommalla. En kuitenkaan löytänyt mieleistä, ja kun kuitenkin tykkään ompelusta, oli helppo päätös siirtää etsiskely kangaspakkojen puolelle. Ja kun lopulta näin sopivan kankaan Vantaan Ikeassa, olin aivan myyty; kangas on valoisa, raikas ja siinä on aivan ihastuttavia kasvikuvia. Oikeastaan, kuin minulle tehty kaikkine voikukkineen ja saniaisineen :).
Ostin kangasta pari metriä ja aloin ompeluhommiin. Heti alkajaisiksi huomasin, ettei kangasta kannattanutkaan pätkiä ihan miten sattuu. Halusin nimittäin ommella kapan siten, että sama kasvikuvio toistuu vierekkäin ommeltavissa kangaspaloissa samalla korkeudella. Ensin piti katsoa, että saan leikattua kankaasta kolme saman korkuista palaa ja sitten vielä kankaan leikkausreunassa piti huomioida, että sama kuvio tosiaan toistuu samalla etäisyydellä leikkaussaumasta. Lopulta sain leikattua kolme 62 cm korkeaa palaa. Olin laskeskellut, että verhotangosta kankaan alareunaan olisi n. 40 cm. ja loput on saumavaroja ja taitteita varten. Nämä palat yhdistin sivusaumoista toisiinsa siten, että sain yhteensä 4,5 m. pitkän kangassuikaleen.
Tämän jälkeen ompelin alasaumaan käänteen kääntämällä reunasta n. 3 cm ja taittamalla reunan vielä kerran saman verran, eli ihan kunnon päärmeen. Nuppineulat meinasi loppua kesken, kun oli niin pitkä sauma ommeltavana. Ompelin aivan päärmeen yläreunasta. Ommellessa lisäsin piston pituutta, sillä mielestäni valmis pistonpituus on hiukan turhan tiheä. Sen huomaa ainakin siinä vaiheessa, jos on purettava ommelta; tiheää ommelta on hankalampi purkaa ;).
Seuraavaksi yläreunan kimppuun. Tein sinne ensin n. 1 cm käännöksen ihan silmämääräisesti arvioimalla ja silitin sen käänteen. Sitten käänsin reunan nurjalle niin, että sain verhotangon kohdan mielestäni oikealle korkeudelle siten, että vielä jäisi rypytysosaa myös verhotangon yläpuolelle. Ompelin sauman kiinni ensin ihan siitä sentin saumavaran reunasta ja sitten verhotangon alareunan korkeudelta ja sitten vielä verhotangon kohdan yläpuolelta siten, että kankaaseen jäi "kuja" verhotankoa varten.
Ja niin verho sitten olikin valmiina. Tosi helppoa ja edullista :). Nyt seuraa se kohta, missä huomasin jonkin menneen pieleen. Nimittäin ripustusvaiheessa huomasin, että kankaan rypyttyessä myös sen korkeus muuttuu ja verho jäikin hiukan liian lyhyeksi. Kun olin laittanut sen paikoilleen, jäi ikkunassa oleva sälekaihdin hiukan näkyviin, vaikka se oli vedettynä aivan ylös asti. Samalla huomasin, että meillähän onkin tangon keskivaiheilla yksi kannake, jota en ollut huomioinut ommellessa lainkaan. Hetken aikaa jo luulin, että saan aloittaa homman alusta, mutta sitten keksin laittaa verhotangon siitä ylärypytysvaraksi jättämästäni kohdasta ja näin sain korkeuden täsmäämään. Keskikannaketta varten tein verhotankokujaan nurjalle pienen aukon ja näin sain kuin sainkin verhot ikkunaa koristamaan ja mieltä piristämään :).
Jouluverhon poistamisen jälkeen ei vanha kappaverho oikein näyttänytkään enää silmään hyvältä ja tuntui, että keittiön yleisilme kaipasi jotain raikastusta. Jätin ikkunan aluksi kokonaan ilman verhoa, mutta keittiö vaikutti liian paljaalta ja värittömältä; valjulta suorastaan.
Etsiskelin ensin uutta verhokuosia valmisverhojen joukosta, sillä ajattelin päästä helpommalla. En kuitenkaan löytänyt mieleistä, ja kun kuitenkin tykkään ompelusta, oli helppo päätös siirtää etsiskely kangaspakkojen puolelle. Ja kun lopulta näin sopivan kankaan Vantaan Ikeassa, olin aivan myyty; kangas on valoisa, raikas ja siinä on aivan ihastuttavia kasvikuvia. Oikeastaan, kuin minulle tehty kaikkine voikukkineen ja saniaisineen :).
Ostin kangasta pari metriä ja aloin ompeluhommiin. Heti alkajaisiksi huomasin, ettei kangasta kannattanutkaan pätkiä ihan miten sattuu. Halusin nimittäin ommella kapan siten, että sama kasvikuvio toistuu vierekkäin ommeltavissa kangaspaloissa samalla korkeudella. Ensin piti katsoa, että saan leikattua kankaasta kolme saman korkuista palaa ja sitten vielä kankaan leikkausreunassa piti huomioida, että sama kuvio tosiaan toistuu samalla etäisyydellä leikkaussaumasta. Lopulta sain leikattua kolme 62 cm korkeaa palaa. Olin laskeskellut, että verhotangosta kankaan alareunaan olisi n. 40 cm. ja loput on saumavaroja ja taitteita varten. Nämä palat yhdistin sivusaumoista toisiinsa siten, että sain yhteensä 4,5 m. pitkän kangassuikaleen.
Tämän jälkeen ompelin alasaumaan käänteen kääntämällä reunasta n. 3 cm ja taittamalla reunan vielä kerran saman verran, eli ihan kunnon päärmeen. Nuppineulat meinasi loppua kesken, kun oli niin pitkä sauma ommeltavana. Ompelin aivan päärmeen yläreunasta. Ommellessa lisäsin piston pituutta, sillä mielestäni valmis pistonpituus on hiukan turhan tiheä. Sen huomaa ainakin siinä vaiheessa, jos on purettava ommelta; tiheää ommelta on hankalampi purkaa ;).
Ja niin verho sitten olikin valmiina. Tosi helppoa ja edullista :). Nyt seuraa se kohta, missä huomasin jonkin menneen pieleen. Nimittäin ripustusvaiheessa huomasin, että kankaan rypyttyessä myös sen korkeus muuttuu ja verho jäikin hiukan liian lyhyeksi. Kun olin laittanut sen paikoilleen, jäi ikkunassa oleva sälekaihdin hiukan näkyviin, vaikka se oli vedettynä aivan ylös asti. Samalla huomasin, että meillähän onkin tangon keskivaiheilla yksi kannake, jota en ollut huomioinut ommellessa lainkaan. Hetken aikaa jo luulin, että saan aloittaa homman alusta, mutta sitten keksin laittaa verhotangon siitä ylärypytysvaraksi jättämästäni kohdasta ja näin sain korkeuden täsmäämään. Keskikannaketta varten tein verhotankokujaan nurjalle pienen aukon ja näin sain kuin sainkin verhot ikkunaa koristamaan ja mieltä piristämään :).
sunnuntai 20. maaliskuuta 2016
Uudenlainen appelsiinikeikauskakku
Huomasin tämän kakkureseptin Helsingin Sanomien Torstai -liitteessä. Se näytti, ja ennen kaikkea kuulosti, niin herkulliselta ja erikoiselta, että päätin kokeilla. Ja kun vielä vieraitakin tuli sopivasti viikonlopuksi, niin sain ihan aiheenkin herkkukokkailulle :).
Kakusta sen verran, että siihen tulee mantelijauhoa ja se tuo kakkuun mehevyyttä ja pikanttia makua. Lisäksi appelsiinisiivut laitetaan kakkuun kuorineen päivineen ja sitä ennen ne haudutetaan vaaleassa siirapissa. Koska minulla ei sattunut olemaan vaaleaa siirappia, niin käytin vaahterasiirappia ja se kävi oikein mainiosti. Tuo siirappi, jossa appelsiinit on haudutettu, tarjoillaan kakun kanssa erillisessä astiassa, jolloin jokainen voi lisätä sitä maun mukaan, tai valutetaan ennen tarjoilua kakun päälle ja se saakin kakun suorastaan tihkumaan mehevästä kosteudesta. Ja yllättävää kyllä, kakku ei ole kuitenkaan liian makea, vaan aivan ihanasti aurinkoisen appelsiinin makuinen. Ohjeessa on sekä veri- että tavallinen appelsiini, mutta minä laitoin kaksi veriappelsiinia. Kakun alkuperäisresepti on ruotsalaislehdestä; "Allt om mat" ja siellä kehotetaan taikinaa maustamaan joko raastetulla sitruunankuorella tai vaniljasokerilla. Tästä ei ollut mainintaa Hesarissa. Koska kurkkasin alkuperäisreseptin vasta kakun leivottuani, en maustanut omaa kakkuani kummallakaan. Ja hyvä tuli niinkin. Tosin sitruunankuoriraaste olisi voinut antaa piristävää hapokkuutta.
Hesarin reseptissä on sekin moitittavaa, että reseptiin kuuluu 150 g voita ja se ohjeistetaan sulattamaan leivonnan alkuvaiheessa. Tämän jälkeen tuosta voista ei ole enää minkäänlaista mainintaa ohjeessa. Päättelin itse, että sen voi lisätä vaahdotetun muna-sokeri-seoksen joukkoon vuorotellen jauhojen kanssa (samaan tapaan, kuin tiikerikakussa) ja se kyllä toimi ihan hyvin. Alkuperäisreseptissä sulatettu voi lisätään jauhojen jälkeen. Hesarin reseptissä mantelijauhot sekoitetaan vehnäjauhon ja leivinjauheen kanssa yhteen. Alkuperäisreseptissä taasen ensin lisätään vehnäjauho-leivinjauheseos ja sitten voi ja vasta sitten mantelijauho. "Vispa i mjöl, blandat med bakpulver, och smör. Blanda i mandelmjölet.". Mutta ilmeisesti tällä järjestyksellä ei ole suurta väliä.
Ihmettelen myös, että miksi vuoka voidellaan, jos se myös vuorataan leivinpaperilla. Ja miksi Hesarin reseptissä käytetään irtopohjavuokaa, vaikka koko kakku käännetään ylösalaisin, jolloin luulisi tavallisenkin vuoan käyvän ihan yhtä hyvin. Ruotsalaisessa reseptissä ei ohjeisteta käyttämään irtopohjavuokaa, mutta siinä kyllä puhutaan sekä voitelusta, että vuoan vuoraamisesta paperilla "en smord form klädd med bakplåtspapper". Laitoin sinne kommentin, jossa kysyin, että mitä he oikeasti ohjeellaan tarkoittavat. Saa nähdä, vastaavatko kysymykseeni, tai ymmärtävätkö sitä edes, kun tuo ruotsinkielen osaaminen ei ole kovin vankalla pohjalla. No, minä tein Hesarin mukaan irtopohjavuoalla ja pingotin leivinpaperin pojalle. Voitelin vuoan reunat ja samalla voitelin myös pohjan leivinpaperin. Hesarin ohjeessa vuoan voitelusta puhutaan vasta appelsiinisiivujen lisäämisen jälkeen ja se olisi varmaankin haasteellista siinä vaiheessa. Itse hoitelin tuon voitelun ennen, kuin lisäsin mitään vuokaan. Kakku irtosi tällä menetelmällä melko hyvin (tosin olisi irronnut vielä paremmin, jos olisin jäähdyttänyt kakkua vuoassaan pidempään ennen kumoamista tai vuorannut reunatkin leivinpaperilla). Kummassakaan reseptissä ei tosiaan mainita, että kakun kannattaa antaa hetki jäähtyä vuoassaan ennen irrottamista, niin se irtoaa paremmin. Näin kannattaa yleensäkin menetellä kaikkien kakkujen kanssa, jos ei erikseen mainita, että irrota se heti uunista oton jälkeen vuoasta.
Vaikka tämä alkuhöpinä kuulostaa varmaan siltä, että kakku olisi monimutkainen valmistaa, niin ei se sitä todellakaan ole. Ohje on varsin helppo ja kakku on oikeasti todella mehevän herkullinen :). Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan!
Tässä ohje, jonka mukaan minä toimin: Aikaa valmistukseen menee n. 30 min ja paistoon 45-60 min
2 veriappelsiinia
2 dl vaahterasiirappia
150 g voita
4 kananmunaa
2 1/2 dl sokeria
2 1/2 dl vehnäjauhoja
1 1/2 tl leivinjauhetta
2 1/2 dl mantelijauhetta
(halutessaan yhden sitruunan kuori raastettuna tai 1rkl vaniljasokeria)
Pese appelsiinit huolellisesti (minä "tiskasin" ne juuresharjalla ja muutamalla tipalla tiskiainetta ja sitten huuhtelin huolella). Leikkaa ne ohuiksi viipaleiksi (jätä pois aivan reunimmaiset, pienet viipaleet, jos et halua kuorta niin paljon mukaan).
Kiehauta siirappi paistinpannulla ja lisää appelsiinisiivut sekaan. Hauduta miedolla lämmöllä 10 min. Laita ne sitten syrjään jäähtymään liemineen päivineen. Haudutuksen aikana sulata voi kattilassa tai muulla konstilla ja laita sekin syrjään jäähtymään.
Laita myös irtopohjavuoan pohjan päälle hiukan pohjaa isompi leivinpaperi ja pingota se vuoan reunan avulla pohjaan kiinni. Minä käytin 24 cm halk. vuokaa ja se oli oikein sopiva. Älä leikkaa ylimääräisiä leivinpaperin reunoja pois, sillä ne suojaavat kivasti uunia sotkeentumiselta, jos vuoka vuotaa hiukan nesteitä paiston aikana.
Voitele vuoka ja pohja esim. leivontamargariinilla. Sekoita valmiiksi kulhossa vehnäjauho, leivinjauhe ja mantelijauho.
Tässä vaiheessa voit jo laittaa uunin lämpenemään 175 asteeseen. Vatkaa munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Lisää vaahtoon hiljaisimmalla teholla vatkaten vuorotellen jauhoseosta ja sulatettua voita. Lisää halutessasi myös sitruunankuoriraaste tai vaniljasokeri.
Nostele appelsiiniviipaleet siirapista vuoan pohjalle ja asettele ne sinne vierekkäin. Ei haittaa, vaikka ne olisi hiukan päällekkäinkin. Kaada päälle taikinaseos. Paista uunin alimmalla tasolla 45-60 min.
Minulla oli 45 min. ja kokeilin tikulla kypsyyttä. Kakku vaikutti kypsälle, joten otin sen pois. Se olikin oikein kypsä, mutta jäi väriltään hiukan vaaleaksi keskeltä. Joten ehkä minulla 50 min. olisi ollut vielä parempi. Ja kakun paistoaika ei ole niin tarkka, sillä se saa mehevyyttä siirappiliemestä. Joten ei haittaa, vaikka sen kypsentäisi hiukan yli. Mutta raaáksi sitä ei kannata jättää.
Anna kakun jäähtyä hiukan aikaa (10-15 min.) vuoassaan ja kumoa se sen jälkeen tarjoiluvadille ja poista vuoka sekä paperi. Varmaan voisi poistaa irtopohjavuoan reunat ennen kumoamista, mutta minä kumosin sen reunoineen päivineen.
Tarjoa kakku jäähtyneenä. Siirapin voit laittaa erikseen tarjolle tai valuttaa hiljalleen kakun päälle ennen tarjoilua (hiljalleen siksi, että siirappi ehtii imeytyä kakkuun, eikä valu reunojen yli). Minä käytin molempia tapoja, eli tarjoilin siirapin erikseen vieraiden kanssa kahvitellessa ja valutin loput siirapit jäljelle jääneeseen palaan odottamaan huomista Suvin vierailua :).
Kakusta sen verran, että siihen tulee mantelijauhoa ja se tuo kakkuun mehevyyttä ja pikanttia makua. Lisäksi appelsiinisiivut laitetaan kakkuun kuorineen päivineen ja sitä ennen ne haudutetaan vaaleassa siirapissa. Koska minulla ei sattunut olemaan vaaleaa siirappia, niin käytin vaahterasiirappia ja se kävi oikein mainiosti. Tuo siirappi, jossa appelsiinit on haudutettu, tarjoillaan kakun kanssa erillisessä astiassa, jolloin jokainen voi lisätä sitä maun mukaan, tai valutetaan ennen tarjoilua kakun päälle ja se saakin kakun suorastaan tihkumaan mehevästä kosteudesta. Ja yllättävää kyllä, kakku ei ole kuitenkaan liian makea, vaan aivan ihanasti aurinkoisen appelsiinin makuinen. Ohjeessa on sekä veri- että tavallinen appelsiini, mutta minä laitoin kaksi veriappelsiinia. Kakun alkuperäisresepti on ruotsalaislehdestä; "Allt om mat" ja siellä kehotetaan taikinaa maustamaan joko raastetulla sitruunankuorella tai vaniljasokerilla. Tästä ei ollut mainintaa Hesarissa. Koska kurkkasin alkuperäisreseptin vasta kakun leivottuani, en maustanut omaa kakkuani kummallakaan. Ja hyvä tuli niinkin. Tosin sitruunankuoriraaste olisi voinut antaa piristävää hapokkuutta.
Hesarin reseptissä on sekin moitittavaa, että reseptiin kuuluu 150 g voita ja se ohjeistetaan sulattamaan leivonnan alkuvaiheessa. Tämän jälkeen tuosta voista ei ole enää minkäänlaista mainintaa ohjeessa. Päättelin itse, että sen voi lisätä vaahdotetun muna-sokeri-seoksen joukkoon vuorotellen jauhojen kanssa (samaan tapaan, kuin tiikerikakussa) ja se kyllä toimi ihan hyvin. Alkuperäisreseptissä sulatettu voi lisätään jauhojen jälkeen. Hesarin reseptissä mantelijauhot sekoitetaan vehnäjauhon ja leivinjauheen kanssa yhteen. Alkuperäisreseptissä taasen ensin lisätään vehnäjauho-leivinjauheseos ja sitten voi ja vasta sitten mantelijauho. "Vispa i mjöl, blandat med bakpulver, och smör. Blanda i mandelmjölet.". Mutta ilmeisesti tällä järjestyksellä ei ole suurta väliä.
Ihmettelen myös, että miksi vuoka voidellaan, jos se myös vuorataan leivinpaperilla. Ja miksi Hesarin reseptissä käytetään irtopohjavuokaa, vaikka koko kakku käännetään ylösalaisin, jolloin luulisi tavallisenkin vuoan käyvän ihan yhtä hyvin. Ruotsalaisessa reseptissä ei ohjeisteta käyttämään irtopohjavuokaa, mutta siinä kyllä puhutaan sekä voitelusta, että vuoan vuoraamisesta paperilla "en smord form klädd med bakplåtspapper". Laitoin sinne kommentin, jossa kysyin, että mitä he oikeasti ohjeellaan tarkoittavat. Saa nähdä, vastaavatko kysymykseeni, tai ymmärtävätkö sitä edes, kun tuo ruotsinkielen osaaminen ei ole kovin vankalla pohjalla. No, minä tein Hesarin mukaan irtopohjavuoalla ja pingotin leivinpaperin pojalle. Voitelin vuoan reunat ja samalla voitelin myös pohjan leivinpaperin. Hesarin ohjeessa vuoan voitelusta puhutaan vasta appelsiinisiivujen lisäämisen jälkeen ja se olisi varmaankin haasteellista siinä vaiheessa. Itse hoitelin tuon voitelun ennen, kuin lisäsin mitään vuokaan. Kakku irtosi tällä menetelmällä melko hyvin (tosin olisi irronnut vielä paremmin, jos olisin jäähdyttänyt kakkua vuoassaan pidempään ennen kumoamista tai vuorannut reunatkin leivinpaperilla). Kummassakaan reseptissä ei tosiaan mainita, että kakun kannattaa antaa hetki jäähtyä vuoassaan ennen irrottamista, niin se irtoaa paremmin. Näin kannattaa yleensäkin menetellä kaikkien kakkujen kanssa, jos ei erikseen mainita, että irrota se heti uunista oton jälkeen vuoasta.
Vaikka tämä alkuhöpinä kuulostaa varmaan siltä, että kakku olisi monimutkainen valmistaa, niin ei se sitä todellakaan ole. Ohje on varsin helppo ja kakku on oikeasti todella mehevän herkullinen :). Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan!
Tässä ohje, jonka mukaan minä toimin: Aikaa valmistukseen menee n. 30 min ja paistoon 45-60 min
2 veriappelsiinia
2 dl vaahterasiirappia
150 g voita
4 kananmunaa
2 1/2 dl sokeria
2 1/2 dl vehnäjauhoja
1 1/2 tl leivinjauhetta
2 1/2 dl mantelijauhetta
(halutessaan yhden sitruunan kuori raastettuna tai 1rkl vaniljasokeria)
Pese appelsiinit huolellisesti (minä "tiskasin" ne juuresharjalla ja muutamalla tipalla tiskiainetta ja sitten huuhtelin huolella). Leikkaa ne ohuiksi viipaleiksi (jätä pois aivan reunimmaiset, pienet viipaleet, jos et halua kuorta niin paljon mukaan).
Kiehauta siirappi paistinpannulla ja lisää appelsiinisiivut sekaan. Hauduta miedolla lämmöllä 10 min. Laita ne sitten syrjään jäähtymään liemineen päivineen. Haudutuksen aikana sulata voi kattilassa tai muulla konstilla ja laita sekin syrjään jäähtymään.
Laita myös irtopohjavuoan pohjan päälle hiukan pohjaa isompi leivinpaperi ja pingota se vuoan reunan avulla pohjaan kiinni. Minä käytin 24 cm halk. vuokaa ja se oli oikein sopiva. Älä leikkaa ylimääräisiä leivinpaperin reunoja pois, sillä ne suojaavat kivasti uunia sotkeentumiselta, jos vuoka vuotaa hiukan nesteitä paiston aikana.
Voitele vuoka ja pohja esim. leivontamargariinilla. Sekoita valmiiksi kulhossa vehnäjauho, leivinjauhe ja mantelijauho.
Tässä vaiheessa voit jo laittaa uunin lämpenemään 175 asteeseen. Vatkaa munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Lisää vaahtoon hiljaisimmalla teholla vatkaten vuorotellen jauhoseosta ja sulatettua voita. Lisää halutessasi myös sitruunankuoriraaste tai vaniljasokeri.
Nostele appelsiiniviipaleet siirapista vuoan pohjalle ja asettele ne sinne vierekkäin. Ei haittaa, vaikka ne olisi hiukan päällekkäinkin. Kaada päälle taikinaseos. Paista uunin alimmalla tasolla 45-60 min.
Minulla oli 45 min. ja kokeilin tikulla kypsyyttä. Kakku vaikutti kypsälle, joten otin sen pois. Se olikin oikein kypsä, mutta jäi väriltään hiukan vaaleaksi keskeltä. Joten ehkä minulla 50 min. olisi ollut vielä parempi. Ja kakun paistoaika ei ole niin tarkka, sillä se saa mehevyyttä siirappiliemestä. Joten ei haittaa, vaikka sen kypsentäisi hiukan yli. Mutta raaáksi sitä ei kannata jättää.
Anna kakun jäähtyä hiukan aikaa (10-15 min.) vuoassaan ja kumoa se sen jälkeen tarjoiluvadille ja poista vuoka sekä paperi. Varmaan voisi poistaa irtopohjavuoan reunat ennen kumoamista, mutta minä kumosin sen reunoineen päivineen.
Tarjoa kakku jäähtyneenä. Siirapin voit laittaa erikseen tarjolle tai valuttaa hiljalleen kakun päälle ennen tarjoilua (hiljalleen siksi, että siirappi ehtii imeytyä kakkuun, eikä valu reunojen yli). Minä käytin molempia tapoja, eli tarjoilin siirapin erikseen vieraiden kanssa kahvitellessa ja valutin loput siirapit jäljelle jääneeseen palaan odottamaan huomista Suvin vierailua :).
perjantai 18. maaliskuuta 2016
Viherkasvihankintoja
Minulla ei ole ollut juurikaan viherkasveja sitten ensimmäisen oman kodin jälkeen. Jotenkin kaikki energia ja aika on kohdistunut ulkokasveihin ja tuonne viljelypuolelle. Nyt kuitenkin tuntui siltä, että koti kaipasi sisustukseen jotain yleisilmettä pehmittävää ja raikasta. Lisäksi viherkasvit puhdistavat tehokkaasti ilmaa, joten meidän talossa asuvien hyvinvoinninkin pitäisi tällä konstilla lisääntyä.
Valjastin siippani mukaani kasvinhankintareissulle ja saimmekin ostettua monta todella kaunista ja näyttävää sisustuselementtiä. Ostimme sinikukkaisen hortensian, valkoisen orkidean, ison kentiapalmun, melko ison kultapalmun ja vielä yrttiruukkuun basilikan, ruohosipulin ja persiljan. Lisäksi toimme tuliaisena perheen nuoriso-osastolle kaksi suloisen pientä kaktusta. Näissä hankinnoissa kyllä silmä lepää :). Samalla reissulla ostimme Leizisure -altakasteluruukut palmuille ja yrteille. Nuo ruukut ovat oikein kauniita, sillä ne näyttävät keraamisilta, vaikka ovatkin muovia. Ja koska ne ovat muovia, ovat ne kevyempiä liikutella. Isojen ruukkujen alla on pyörät, jotka myös helpottavat kasvien siirtämistä.
Kasveilla sisustaminen on hyvä ajoittaa näin kevääseen, sillä silloin on muutenkin aika vaihtaa kasveille mullat. Altakasteluruukkuja käyttäessä on hyvä muistaa, että ruukun pohjalle ei saa laittaa mitään kivimursketta, ruukun kappaleita tai muutakaan, mikä estää veden nousun multaan asti. Eli suoraan altakasteluun sopivaa multaa vain ruukkuun ilman mitään kommervenkkejä. Jos taasen istuttaa tavalliseen ruukkuun, kannattaa pohjaosa salaojittaa jollain, niin kasvi ei huku, vaikka aluslautaselle jäisi vettä. Lisäksi on hyvä tietää, että alkuun kuukauden-parin ajan kannattaa altakasteluruukussa olevaa kasvia kastella mullan päälle. Ja vasta sitten alkaa kastelemaan altakasteluosaan. Näin kasvi ehtii kasvattaa juuret ja hyödyntää altakasteluosassa olevan veden.
Orkideasta on hyvä tietää se, että se ei siedä lainkaan alla seisovaa vettä, vaan se kastellaan ainoastaan upottamalla koko ruukku n. kerran viikossa vaikkapa tunniksi veteen imemään ja varastoimaan kosteutta kasvumateriaaliin ja sitten kaikki vesi kaadetaan huolella pois. Orkideat viihtyvät parhaiten esim. kuorikatteessa tms. isorakenteisessa materiaalissa. Orkideoiden lannoituksessa on myös noudatettava varovaisuutta ja kannattaakin hankkia ihan siihen tarkoitukseen suunniteltua lannoitetta. Ruukkua valitessa on hyvä huomioida, että orkidean ilmajuuret tarvitsevat valoa. Orkidea kannattaakin istuttaa läpinäkyvään lasiruukkuun tai tehdä kuten minä; laitoin valmiiksi läpinäkyvässä muoviruukussa kasvavan orkidean sellaisenaan isompaan suojaruukkuun ja näin ilmajuuret saavat valoa ulkoruukun sisällä. Sukulaismieheni myös vinkkasi, että orkidea kannattaa ottaa mukaan suihkuun, niin se saa olla hetken siellä nauttimassa kylpyhuoneen kosteasta ilmasta. Eikä tarvitse suihkutella yksin ;). Taidankin livauttaa orkideani seuraavan kerran perheen nuoriso-osaston mukaan aamusuihkuun; siellä suihkutellaan niin kauan, että ilma on kuin sankkaa sumua.
Monia huonekasviksi tarkoitettuja palmuja kannattaa kastella melko runsaasti ja usein, sekä myös sumutella, sillä niiden lehtien kärjet lähtevät helposti kuivahtamaan ja se on aika ikävän näköistä. Jos kasvi kuivuu kunnolla, saattaa olla, ettei se siitä enää edes toivu.
Useimmat sisälle tarkoitetut viherkasvit viihtyvät hajavalossa, eli ei suorassa auringonpaisteessa, eikä ihan varjossakaan. Tosin näillekin valo-olosuhteille löytyy omia kasveja. Ennen kasvihankintoja kannattaakin miettiä, mihin kasvi tulee ja sitten vasta katsoa, mikä kasvi viihtyisi siinä valossa ja lämpötilassa. Itse laitoin esimerkiksi hortensian ulkoeteiseen viileyden vuoksi. Idean sain siitä, että Kukkatalossakin ne oli sijoitettu viileään sisähalliin. Ja hyvin tuo näyttää viihtyvän ja vaikuttaa olevan myös melkoinen "juoppo". Hortensian voi istuttaa ulos, kunhan ilmat ovat riittävästi lämmenneet, eikä ole enää hallanvaaraa edes öisin.
Toivottavasti istuttamani yrtit viihtyvät hyvin altakasteluruukussa. Napsin niitä siitä suoraan ruokiin, leivän päälle, salaatteihin tai muuten vain suoraan suuhun :). Ja jos ne eivät viihdy kovin kauan, voin aina istuttaa tilalle uusia. Ruokakaupoista niitä saa melko edulliseen hintaan ;). Multaan istutettuina niistä on varmasti joka tapauksessa kauemmin iloa, kuin muuten.
Kevättä odotellessa ... :D
Valjastin siippani mukaani kasvinhankintareissulle ja saimmekin ostettua monta todella kaunista ja näyttävää sisustuselementtiä. Ostimme sinikukkaisen hortensian, valkoisen orkidean, ison kentiapalmun, melko ison kultapalmun ja vielä yrttiruukkuun basilikan, ruohosipulin ja persiljan. Lisäksi toimme tuliaisena perheen nuoriso-osastolle kaksi suloisen pientä kaktusta. Näissä hankinnoissa kyllä silmä lepää :). Samalla reissulla ostimme Leizisure -altakasteluruukut palmuille ja yrteille. Nuo ruukut ovat oikein kauniita, sillä ne näyttävät keraamisilta, vaikka ovatkin muovia. Ja koska ne ovat muovia, ovat ne kevyempiä liikutella. Isojen ruukkujen alla on pyörät, jotka myös helpottavat kasvien siirtämistä.
Kasveilla sisustaminen on hyvä ajoittaa näin kevääseen, sillä silloin on muutenkin aika vaihtaa kasveille mullat. Altakasteluruukkuja käyttäessä on hyvä muistaa, että ruukun pohjalle ei saa laittaa mitään kivimursketta, ruukun kappaleita tai muutakaan, mikä estää veden nousun multaan asti. Eli suoraan altakasteluun sopivaa multaa vain ruukkuun ilman mitään kommervenkkejä. Jos taasen istuttaa tavalliseen ruukkuun, kannattaa pohjaosa salaojittaa jollain, niin kasvi ei huku, vaikka aluslautaselle jäisi vettä. Lisäksi on hyvä tietää, että alkuun kuukauden-parin ajan kannattaa altakasteluruukussa olevaa kasvia kastella mullan päälle. Ja vasta sitten alkaa kastelemaan altakasteluosaan. Näin kasvi ehtii kasvattaa juuret ja hyödyntää altakasteluosassa olevan veden.
Orkideasta on hyvä tietää se, että se ei siedä lainkaan alla seisovaa vettä, vaan se kastellaan ainoastaan upottamalla koko ruukku n. kerran viikossa vaikkapa tunniksi veteen imemään ja varastoimaan kosteutta kasvumateriaaliin ja sitten kaikki vesi kaadetaan huolella pois. Orkideat viihtyvät parhaiten esim. kuorikatteessa tms. isorakenteisessa materiaalissa. Orkideoiden lannoituksessa on myös noudatettava varovaisuutta ja kannattaakin hankkia ihan siihen tarkoitukseen suunniteltua lannoitetta. Ruukkua valitessa on hyvä huomioida, että orkidean ilmajuuret tarvitsevat valoa. Orkidea kannattaakin istuttaa läpinäkyvään lasiruukkuun tai tehdä kuten minä; laitoin valmiiksi läpinäkyvässä muoviruukussa kasvavan orkidean sellaisenaan isompaan suojaruukkuun ja näin ilmajuuret saavat valoa ulkoruukun sisällä. Sukulaismieheni myös vinkkasi, että orkidea kannattaa ottaa mukaan suihkuun, niin se saa olla hetken siellä nauttimassa kylpyhuoneen kosteasta ilmasta. Eikä tarvitse suihkutella yksin ;). Taidankin livauttaa orkideani seuraavan kerran perheen nuoriso-osaston mukaan aamusuihkuun; siellä suihkutellaan niin kauan, että ilma on kuin sankkaa sumua.
Monia huonekasviksi tarkoitettuja palmuja kannattaa kastella melko runsaasti ja usein, sekä myös sumutella, sillä niiden lehtien kärjet lähtevät helposti kuivahtamaan ja se on aika ikävän näköistä. Jos kasvi kuivuu kunnolla, saattaa olla, ettei se siitä enää edes toivu.
 |
| Kentiapalmu |
 |
| Kultapalmu |
Toivottavasti istuttamani yrtit viihtyvät hyvin altakasteluruukussa. Napsin niitä siitä suoraan ruokiin, leivän päälle, salaatteihin tai muuten vain suoraan suuhun :). Ja jos ne eivät viihdy kovin kauan, voin aina istuttaa tilalle uusia. Ruokakaupoista niitä saa melko edulliseen hintaan ;). Multaan istutettuina niistä on varmasti joka tapauksessa kauemmin iloa, kuin muuten.
Kevättä odotellessa ... :D
torstai 17. maaliskuuta 2016
Lanttu!
Jotain aivan uskomatonta on tapahtunut; lauantaina istuttamani lantun siemen oli jo eilen, keskiviikkoiltana tuottanut kasvinalun. Miten mikään voi olla noin kasvuvoimaista? Pikkuruinen kivikovan oloinen pyöreä siemen on siis itänyt ja lähtenyt kasvuun alle viikossa! Olen niin riemuissani ja innoissani; kuin pikkulapsi karkkikaupassa <3. Ihana olla tällainen hupsu ihminen, joka saa valtavasti iloa näin pienistä asioista :D. Ja minulle saa kyllä vapaasti nauraa!
Ja koska kyseessä on jättilantun siemen, voinen nyt odottaa sadoksi valtavan suurta lanttua, josta riittää syksyllä aineksia moneen keittoon ja laatikkoruokaan :D. Perheen nuoriso-osasto varmaan innostuu, kun kuulee tästä (siis se miesruoasta tykkäävä ;))
Tänään töistä tultua kurkkasin maitotölkin hupun alle ja mitä ihmettä! Tuo pikkuinen taimi on kasvanut pari senttiä vajaassa vuorokaudessa! Näen silmissäni, kuinka se jatkaa kasvuaan ja kohta joudun istuttamaan sen isompaan ruukkuun ...ja isompaan ruukkuun ...ja ämpäriin ...ja saaviin... :D. En malta odottaa, mitä lähipäivinä tapahtuu.
Oikeastaan jokaisen kannattaisi istuttaa ainakin yksi siemen ja seurata sen kasvuun lähtöä; taimen vankistumista ja kehittymistä aina vain valmiimmaksi yksilöksi. Se on vain niin hienoa :). Eikä ole edes väliä, mikä kasvi se on tai tuottaako se edes hedelmää tai kukkaa; riittää, kun vain on jotain, mikä kasvaa omaan tahtiinsa isommaksi :). Se jotenkin tuo ihmisen perusasioiden äärelle. On jotain, mihin keskittyä ilman kiirettä ja tietotekniikkaa.
Ja koska kyseessä on jättilantun siemen, voinen nyt odottaa sadoksi valtavan suurta lanttua, josta riittää syksyllä aineksia moneen keittoon ja laatikkoruokaan :D. Perheen nuoriso-osasto varmaan innostuu, kun kuulee tästä (siis se miesruoasta tykkäävä ;))
Tänään töistä tultua kurkkasin maitotölkin hupun alle ja mitä ihmettä! Tuo pikkuinen taimi on kasvanut pari senttiä vajaassa vuorokaudessa! Näen silmissäni, kuinka se jatkaa kasvuaan ja kohta joudun istuttamaan sen isompaan ruukkuun ...ja isompaan ruukkuun ...ja ämpäriin ...ja saaviin... :D. En malta odottaa, mitä lähipäivinä tapahtuu.
Oikeastaan jokaisen kannattaisi istuttaa ainakin yksi siemen ja seurata sen kasvuun lähtöä; taimen vankistumista ja kehittymistä aina vain valmiimmaksi yksilöksi. Se on vain niin hienoa :). Eikä ole edes väliä, mikä kasvi se on tai tuottaako se edes hedelmää tai kukkaa; riittää, kun vain on jotain, mikä kasvaa omaan tahtiinsa isommaksi :). Se jotenkin tuo ihmisen perusasioiden äärelle. On jotain, mihin keskittyä ilman kiirettä ja tietotekniikkaa.
keskiviikko 16. maaliskuuta 2016
Sipulit komeassa? kasvussa ja muita istuttamiskuulumisia
Viime kuussa istuttamani kolme jättisipulin taimea ovat kasvaneet jo pituutta todella hienosti :). Mutta kovin vankkoja ne eivät edelleenkään näytä olevan ja nuokkuvat istutusastiana toimivien maitotölkien reunojen yli. Uskon kuitenkin vahvasti tulevaan ja noiden hentojen varsien vankistumiseen. Sitä kyllä epäilen vahvasti, että niistä mitään oikeita sipuleja kasvaisi, mutta ehkä ainakin varret voi hyödyntää ruoanvalmistuksessa. Sipuli lähtee siemenestä kasvuun melko hauskalla tavalla; alkuun se tunkee mullasta kaksinkerroin taittuneena ja tuo taitos aukeaa vasta, kun pituutta on tullut tarpeeksi, eli useampi sentti. Varmaan se on yksi syy, miksi siementä ei saa istuttaa liian syvään. Tässä on kuvia tuosta alkuunlähtövaiheesta ja lisäksi tänään otettuja venyneiden varsien kuvia.
Istuttelin lauantaina 12.3. lisää siemeniä. Oikein sormet syyhysivät päästä multapusseihin ja muihin istutustarpeisiin käsiksi. Istuttaminen on hauskaa ja rentouttavaa puuhaa ja sen jälkeen alkaakin jännittävä odotus; mitkä siemenet lähtevät kasvuun milläkin aikataululla. Yleensä ohjeet istuttamiseen, eli aikataulu, istutussyvyys, istutuslämpötila ym. löytyvät siemenpusseista ja lisäohjeita löytyy helposti netistä, kirjoista tai lehdistä etsimällä. Uutta, ja hiukan hulluakin on näiden jättikasvisten parissa puuhastelu. Tätä kuvastaa hyvin se, että isäni sanoi minulle, ettet voi olla tosissasi, kun kerroin esikasvattavani mm. porkkanoita ja lanttuja yksittäisistä siemenistä maitotölkkiin istuttaen :D.
Lehtisellerin siemenet olivat niin pikkuruisen pieniä, että päätin jättikasvisyhdistyksen foorumilta löydetyn ohjeen mukaan leikata siemenpussin kolme sivua auki ja tämän jälkeen levitin pussin kuten avaisin lehden sivut. Olin kastellut valmiiksi talouspaperia ja painelin avatun pussin siemenineen päivineen tuohon paperiin. Siitä valkoiselta alustalta siemenet erottuivat hyvin ja paperin kostean pinnan vuoksi ne eivät päässeet karkaamaan mihinkään. Poimin siemenet yksitellen paperilta kätevään istutusastiaan. Tuo istutusastia perustuu siihen, että siinä saa kasvatettua kerralla monta pikkuruista yksitellen istutettua siementä ja siitä ne voi myöhemin siirtää isompiin ruukkuihin. Astiassa on mekanismi, millä pienet taimet saa nostettua paakkuineeen ja siten siirrettyä melko turvallisesti hentoa kasvia rikkomatta. Siementen päälle ripotin ohuen kerroksen vermikuliittiia, joka auttaa kosteustasapainon ylläpitämisessä.
Saas nähdä, mitä tästä tulee ja mihin tästä päädytään, jos jättikasvikset lähtevät kasvuun. Porkkanakin kaipaa kuulemma noin metrin alan / porkkana :D! Tuleepahan palsta täyteen kummajaisia.
Maitotölkkeihin istuttaessa leikkaan ensin tölkeistä yläreunan pois ja pohjan kulmista pienet palat myös. Näin mahdollinen liika vesi pääsee poistumaan tölkistä, eikä kasvit mätäne tai juuret tukehdu kosteuteen. Tomaatteihin jätin tölkin yläosaan jonkin verran enemmän mullatonta tilaa, niin saan varret tarvittaessa mullattua. Porkkanat taas istutin melkein täyteen tölkkiin, sillä siinä on tärkeää, että on riittävästi tilaa pitkälle juurelle. Ja porkkanoita ei siis yleensä esikasvateta, vaan se liittyy pelkästään näihin jättikasviksiin. Maitotölkeistä saa myös leikattua käteviä nimikylttejä taimiastioihin, niin muistaa, mitä on mihinkin istuttanut. Lopuksi kastelin mullat kevyesti sumutinpullolla (Kodin Terrasta ostin sellaisen painesumutinpullon, jolla saa kasteltua isommankin määrän hienolla sumutuksella, eikä käsi väsy samaan tapaan, kuin tavallisella sumutinpullolla suihkiessa). Jokaisen istutusastian päälle laitoin vielä kuin pisteeksi iin päälle hupun pussista, johon olin tehnyt ilmareikiä. Näin saan säilytettyä tulevan taimen ympärillä kostean trooppismaisen ilmaston ja estettyä mullan kuivahtamisen.
Ja loppuhuipennuksena sain kuulla äidiltäni tiedon, että saan tänäkin vuonna nauttia hänen istuttamista ja alkuun kasvattamista tomaatin taimista; hän on istuttanut niitä huikeat 60 ja kuulemma muutama siemen on vielä istuttamista odottelemassa; ihana viherpeukaloinen äiti minulla <3!
Istuttelin lauantaina 12.3. lisää siemeniä. Oikein sormet syyhysivät päästä multapusseihin ja muihin istutustarpeisiin käsiksi. Istuttaminen on hauskaa ja rentouttavaa puuhaa ja sen jälkeen alkaakin jännittävä odotus; mitkä siemenet lähtevät kasvuun milläkin aikataululla. Yleensä ohjeet istuttamiseen, eli aikataulu, istutussyvyys, istutuslämpötila ym. löytyvät siemenpusseista ja lisäohjeita löytyy helposti netistä, kirjoista tai lehdistä etsimällä. Uutta, ja hiukan hulluakin on näiden jättikasvisten parissa puuhastelu. Tätä kuvastaa hyvin se, että isäni sanoi minulle, ettet voi olla tosissasi, kun kerroin esikasvattavani mm. porkkanoita ja lanttuja yksittäisistä siemenistä maitotölkkiin istuttaen :D.
Lehtisellerin siemenet olivat niin pikkuruisen pieniä, että päätin jättikasvisyhdistyksen foorumilta löydetyn ohjeen mukaan leikata siemenpussin kolme sivua auki ja tämän jälkeen levitin pussin kuten avaisin lehden sivut. Olin kastellut valmiiksi talouspaperia ja painelin avatun pussin siemenineen päivineen tuohon paperiin. Siitä valkoiselta alustalta siemenet erottuivat hyvin ja paperin kostean pinnan vuoksi ne eivät päässeet karkaamaan mihinkään. Poimin siemenet yksitellen paperilta kätevään istutusastiaan. Tuo istutusastia perustuu siihen, että siinä saa kasvatettua kerralla monta pikkuruista yksitellen istutettua siementä ja siitä ne voi myöhemin siirtää isompiin ruukkuihin. Astiassa on mekanismi, millä pienet taimet saa nostettua paakkuineeen ja siten siirrettyä melko turvallisesti hentoa kasvia rikkomatta. Siementen päälle ripotin ohuen kerroksen vermikuliittiia, joka auttaa kosteustasapainon ylläpitämisessä.
Saas nähdä, mitä tästä tulee ja mihin tästä päädytään, jos jättikasvikset lähtevät kasvuun. Porkkanakin kaipaa kuulemma noin metrin alan / porkkana :D! Tuleepahan palsta täyteen kummajaisia.
Maitotölkkeihin istuttaessa leikkaan ensin tölkeistä yläreunan pois ja pohjan kulmista pienet palat myös. Näin mahdollinen liika vesi pääsee poistumaan tölkistä, eikä kasvit mätäne tai juuret tukehdu kosteuteen. Tomaatteihin jätin tölkin yläosaan jonkin verran enemmän mullatonta tilaa, niin saan varret tarvittaessa mullattua. Porkkanat taas istutin melkein täyteen tölkkiin, sillä siinä on tärkeää, että on riittävästi tilaa pitkälle juurelle. Ja porkkanoita ei siis yleensä esikasvateta, vaan se liittyy pelkästään näihin jättikasviksiin. Maitotölkeistä saa myös leikattua käteviä nimikylttejä taimiastioihin, niin muistaa, mitä on mihinkin istuttanut. Lopuksi kastelin mullat kevyesti sumutinpullolla (Kodin Terrasta ostin sellaisen painesumutinpullon, jolla saa kasteltua isommankin määrän hienolla sumutuksella, eikä käsi väsy samaan tapaan, kuin tavallisella sumutinpullolla suihkiessa). Jokaisen istutusastian päälle laitoin vielä kuin pisteeksi iin päälle hupun pussista, johon olin tehnyt ilmareikiä. Näin saan säilytettyä tulevan taimen ympärillä kostean trooppismaisen ilmaston ja estettyä mullan kuivahtamisen.
Ja loppuhuipennuksena sain kuulla äidiltäni tiedon, että saan tänäkin vuonna nauttia hänen istuttamista ja alkuun kasvattamista tomaatin taimista; hän on istuttanut niitä huikeat 60 ja kuulemma muutama siemen on vielä istuttamista odottelemassa; ihana viherpeukaloinen äiti minulla <3!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)