Kesäkanala; perustamisvaiheesta

Keväällä 2011 päätimme perustaa kesäkanalan ja kotipihasta oli löydettävä sille sopiva paikka. Takapihalla, tiestä mahdollisimman kaukana nurkassa, oli alue, jolle ei ollut siihen mennessä keksitty mitään erityistä käyttöä muutamaa marjapensasta lukuunottamatta. Edellisen omistajan aikana siinä kasvoi kuusikko, josta olimme nyt kaataneet puut pois pihan valoisuutta lisätäksemme.  Kuusten alle edellinen omistaja oli kärrännyt joutomaata ja kompostoitavia lehtiä ym. Puiden kaatamisen jälkeen mekin siirsimme sinne pihan toisesta kohtaa kaivamaamme maata ja näin saimme koko alueen tontin nurkkaan asti käyttöön ja suunnilleen samalle tasolle. Siinäpä oiva nurkkaus kana-aitaukselle. Aitaus tehtiin vihreällä muovilla päällystetystä aitaverkosta ja oven sijoitimme etunurkkaukseen (ovea edusti vielä siinä vaiheessa alla olevissa kuvissa näkyvä puukehikko :)).

Seuraavaksi oli pohdittava, että millainen rakennus kanoille olisi kiva. Siihen aikaan tämä harrastus ei vielä ollut kovin suosittu joten valmiskanalatarjontaa oli kovin vähän. Ne, mitä löydettiin, olivat kaikki melko pieniä. Toisaalta ajattelimme myös kanalan ulkonäköä; se tulisi sijoittumaan takapihalle aivan näkyvälle paikalle, joten mitään kovin latomaista en siihen halunnut. Myöskään liian isoa oli turha alkaa väsäämään, kun ei ollut tarkoitus pitää kanoja talviaikaan. Tämä oli kyllä osittain myös budjettikysymys. Eli mahdollisimman pienellä rahalla piti saada jotain riittävän söpöä ja tarkoitukseen sopivaa. Löysimme netin kautta virolaisen leikkimökin ja tilasimme sellaisen. Maahantuojakin sattui sopivasti sijaitsemaan aivan kotinurkilla täällä Hyrylässä, joten noutaminen sujui kätevästi peräkärryllä (outoa oli vain se, että maahantuojana oli joku autojentuunausyritys :)). Tuossa vaiheessa mökki oli vain kasa mittaan sahattuja laudanpätkiä. Onneksi minulla sattuu olemaan käsistään kätevä miekkonen, joka nopeasti kasasi mökin rungon valmiiksi :D.

Minä pääsin mukaan maalausvaiheessa. Väriksi valittiin kotoisasti sama väritys, kuin talossamme; punamultaseinät valkoisin puittein. Sisäseinät maalasimme todella vaalealla sinisen sävyllä. Mielestäni rakennuksesta tuli oikein söpö ja varmasti kelpaisi sekä kanoille, että kanojen katselijoille.

Sisälle kanalaan laitoimme lattialle n. 10-15 cm purua ja kaksi Heikin tekemää munintakoppia olkipehmusteineen. Lisäksi Heikki väsäsi kanoille orren, jossa ne voisivat nukkua öisin (orsi on myöhemmin nostettu ylemmäs, sillä ajan kuluessa ilmeni, että kanat kyllä pääsevät ihan hyppäämällä ylempänäkin sijaitsevalle orrelle :)). Myös rampit/tikapuut laitoimme valmiiksi, jotta kanat pääsisivät helposti sisälle ja ulos. Oviaukkoon ja ikkunaan ompelin vielä verhot pitämään lämpöä sisällä ja myös pimentämään kopin yöksi.

Ruokintaa varten Heikki väsäsi laudasta jyville ja muulle kuivamuonalle "ruokinta-automaatin". Lisäksi tehtiin teline, johon sai asetettua metallisen, helposti pestävän ruoka-astian, johon voi laittaa ruoantähteitä ja muuta tarjottavaa. Pääasiallisena ruokana kanoilla on sekoitusta, jossa on Tuusulanjärven rannasta Lassilan tilalta (www.lassilantila.fi) ostettua luomurehua, Hyvinkään Agrimarketista haettua munintarehua ja Feedconista (Tuusulasta, www.feedcon.fi) ostettua kauraa. Vettä tarjosimme aluksi metallisesta astiasta ja sitten, kun ehdimme kanalapuuhista ostoksille, niin juoma-automaatista, joka on samanlainen, kuin esim. marsuilla, mutta isommassa koossa. Kanat kuitenkin saivat sen melko nopeasti hajotettua osiin ja kadotettua kuulan, joka estää vettä valumasta, joten hankimme tilalle erityyppisen roikkuvan automaatin. Aika pian huomasimme muutenkin, että ruokinta-automaatiksikin on paras muovinen versio, vaikkei se kyllä ole läheskään niin viehättävä, kuin itse puusta käsityönä tehty. Metalliastioiden telineet meillä on edelleen samaan tapaan puusta tehtyjä, mutta niihin on lisätty jalat tuomaan hiukan korkeutta. Jalat olemme painaneet maan sisään siten, etteivät kanat pääse kaatamaan telinettä.

Kanojen ruokinnasta voisi mainita sen verran, että niillä on oltava jatkuvasti tarjolla raikasta vettä (vesi vaihdettava mieluiten päivittäin) ja tuota jyväsekoitusruokaa. Lisäksi ne syövät melkein mitä vain ruokaa, eli mitä omilta aterioilta jää yli. Erityisesti ne rakastavat spagettia ja nuudeleita, jotka varmaankin muistuttavat lieroja ;). Lisäksi kanoille kelpaa pehmeäksi liotettu leipä ja vihreä ruoho; etenkin voikukan lehtiä ne rakastavat yli kaiken. Mitä enemmän kanat saavat viherravintoa, sitä keltaisempia ja maukkaampia ovat niiden munimat keltuaiset. Monet luulevat, että kanat ovat kasvissyöjiä, mutta ne siis syövät lähes kaikkea, myös lihaa (luonnossakin etanoita, matoja, sammakoita ja muita öttiäisiä). Kerran näin pihalla, kuinka joku pikkulintu opetti poikastaan lentämään ja kutsuin Suvinkin katsomaan tuota ihanuutta. Mutta sitten tuo onneton poikanen lensi kanahäkin aitaan n. metrin korkeudelle lepäämään. Ennen, kuin ehdin tehdä mitään, kana hyppäsi korkealle ja nappasi pikkulinnun suihinsa (en sentään antanut sen syödä sitä, mutta vahinko oli jo ehtinyt tapahtua). Aikuisiin pikkulintuihin kanat eivät kyllä koske, joten ehkä kana luuli linnunpoikasta joksikin muuksi eliöksi. Minulla oli siinä sitten murheelliselle lapselle selittämistä, miten luonnossa ruokaketjut toimivat... On joitakin kiellettyjä ruoka-aineita ja esim. avokadoa ja raparperia kanoille ei saa antaa.

Tällä hetkellä kanat saavat aamuisin puuroa tai keitettyä spagettia tms., sillä sain siskoltani lahjoituksena kassillisen päiväyksen ylittäneitä hiutaleita, makaroonia ym. Kanat ovat tästä huomionosoituksesta kovin hyvillään :)

Kanojen hoitaminen on melkoisen helppoa. On vain kerättävä munat (kyllä, ne munivat päivittäin ;)), siivottava jätökset sekä aitauksesta, että kanalarakennuksesta ja huolehdittava siitä, että niillä on riittävästi ruokaa ja puhdasta vettä juotavaksi. Itse kerään jätökset pikkulapion ja haravan avulla ämpäriin ja kiikuta kompostiin. Muutaman kerran kesässä teen sitten isomman siivouksen ja haravoinnin. Minimissään kanojen hoitoon menee n. 10 minuuttia päivässä, mutta parempi on kyllä uhrata kanoille hiukan enemmän aikaa. Ne ovat nimittäin kovin seurallisia ja minun mielestäni ovat kyllä mielissään, kun kuljeskelen kanalassa, silittelen kananeitejä ja juttelen niille joutavia :D.

Tällaisia tarinoita oli mielessä tänään. Jatkoa kana-aiheesta on luvassa, eli kertomusta itse kanoista ja niiden metkuista. Ja jos näistä herää kysyttävää, niin vastailen mielelläni. Nyt unten maille (höyhensaarille ;))

Kesäkanoja; kuinka päädyin "siipikarjatilalliseksi"

Heti aluksi voinen tunnustaa, etten ole koskaan ollut mikään lintuihminen; päinvastoin olen jopa pelännyt niitä. Jotenkin se siipien räpiköinti ja jalat kynsineen ei ole minua viehättäneet tai herättäneet minkäänlaisia sympatian tunteita. Kerrankin, kun lintu lensi asuntoomme sisään, soitin Heikin hätiin. Hän sitten ritarillisesti saapui kesken työpäivän pelastamaan vaimoaan pulasta. Lintu oli kuitenkin jo ehtinyt poistua avoimesta ikkunasta. Siitä huolimatta halusin vielä, että Heikki koluaa huoneen joka sopen, ettei tuo talitintti vain ollut jäänyt mihinkään minua vaanimaan ;). Kanojen pidon myötä suhtautumiseni lintueläimiin on muuttunut, mutta edelleen en pidä esim. siitä, jos joku lokki tai muu syöksyilee kohti.

Elettiin kevättä 2011 ja kesäkanaidean istutti päähäni siskontyttöni Hanna, joka kovasti toivoi kotiinsa kanoja hoidettavaksi. He olivat asuneet Espoossa rivitaloalaueella, jossa yhdellä perheellä oli kanoja pihapiirissä ja ajatus kotikanoista tuntui Hannasta kovin viehättävältä. Hanna oli kuitenkin siinä luulossa, ettei missään nimessä saisi sellaisia lemmikkejä kotipihaan tuoda ja oli asiasta kovin pahoillaan. Niinpä sitten mietin, että voisihan niitä kokeilla, kun pihassamme oli tilaa  ja Hanna pääsisi aina välillä meille kanoja hoitamaan. Ei muuta, kuin projekti käyntiin (Hannan toive toteutui myös kotipihassa samana kesänä, kun siskoni päätyi ottamaan heillekin kanoja). Luulen, että lapsen kiinnostus kanoja kohtaan hälveni melko nopeasti, mutta siinä vaiheessa me aikuiset olimme jo vallan ihastuneet näihin eloisiin otuksiin :).

Siihen aikaan, kun aloimme kanoja suunnittelemaan, oli juuri tullut lakiuudistus, jossa kaikkien "siipikarjan" pitäjien edellytettiin rekisteröityvän. Tosin mitään yhtenäisiä ohjeita ei kunnilla ollut siitä,  miten asia tulisi toteuttaa, eikä ollut myöskään oikein tietoa siitä, keneen edes ottaa yhteyttä. Espoossa asiaa selviteltiin eri tahoilla ja siskolleni kerrottiin ensin, että luvat tulisivat maksamaan satoja euroja. Mutta sitten siellä kaikki sujuikin ilman kustannuksia pelkällä paperiprosessilla. Tuusulassa meille kerrottiin, että kunnan terveystarkastajan on tultava meille tekemään "tilakatselmus" ennen kanojen ottamista.

Niin sitten rakensimme kanalan ja suunnittelimme sen, miten säilytämme kanojen ruoat niin, ettei niihin pääse muut eläimet käsiksi. Terveystarkastajan kanssa sovimme treffit ja hän tosiaan tuli paikalle, syynäsi tarkasti kanalan ja autotallin ruoansäilytyspaikan, varmisti, että tiedämme, mitä eläintenpito merkitsee ja täytteli erinäisiä papereita. Tuntui, ettei hänellä ollut kiirettä mihinkään... Lasku oli 50 euroa ja sain kolmet eri paperit, joissa yhdessä mainitaan, että omistan "Sunnevan Kanala" -nimisen "siipikarjatilan" (pitopaikan) :D (mitään iskevämpää nimeä en siihen hätiin keksinyt, kun tarkastaja yllättäen kysyi, että mikäs laitetaan kanalalle nimeksi). Yhdessä paperissa mainitaan, että olen rekisteröitynyt eläintenpitäjäksi ja eläinlajina on siipikarja (koiria, akvaariokaloja ja muita lemmikkejä meillä oli kyllä ollut jo pitkään, eikä niiden pidosta kukaan ollut ollut kiinnostunut). Ja kolmas dokumentti on kaksisivuinen tarkka tarkastuspöytäkirja "tilakäynnistä". Toisaalta prosessista jäi niin ikimuistoinen kokemus ja paljon iloa, joten on se kyllä sen viisikymppisen arvoinen :D! Tässä teille muillekin iloksi ote terveystarkastajan tarkastuspöytäkirjasta:

Kanala:
- rakennus n. 2 m2 suuruinen
- ulkotarha, joka on verkotettu myös päältä
- Kanalaan on haittaeläimiltä pääsy estetty
- varustettu asianmukaisesti: orret, kuivikkeet (oljet), munimispaikat, ikkuna, pimennysverhot, kulkuväylä ulos
- ulkotarha verkotettu asiallisesti
- kanat pääsevät tarvittaessa sateelta suojaan sisälle helposti
- kanala on sijoitettu tontille siten, että se on häiriöttömässä paikassa (kanojen näkökulma)
- kanalan sijoittelu tontille ei aiheuta häiriötä naapureille
- ruuat ja kuivikkeet säilytetään kuivassa tilassa autotallissa ja varmistettu, etteivät haittaeläimet pääse ruoka-astioijin

Toiminta:
- Kanat tuottavat luomumunia Petrovin perheelle
- toimivat perheen "lemmikkeinä" ja ilona kesän ajan
- toimintaa varten on naapureilta saatu suostumus
- kanojen uloste, huonot tai rikkoontuneet munat kerätään ja kompostoidaan puutarhajätteen kanssa.

Seuraavissa postauksissa tulen kertoilemaan kanalan rakennusprojektista, itse kanoista ja kesäkanojen pidosta.

Vierailijoita pihapiirissä

Vaikka asumme tässä melko vilkasliikenteisen tien vieressä, on pihalla liikkunut jos jonkinlaista vilistäjää ja lentelijää. Viikonloppuna pelastimme tikan, joka poukkoili kanahäkissä; onneksi ei tarttunut verkkoon, vaan pääsi ihan omin avuin pois. Kanatkin olivat tyytyväisiä, kun pääsivät siinä samalla pelastustouhujen vuoksi ulos omalta alueeltaan pihaa myllertämään. Kaksi kanoista tuli kiltisti takaisin aitaukseen, kun kolistelin ruokakuppia, mutta yksi yli-innokas (Irmeli) nautti vapaudesta ja koikkelehti ympäri pihaa :). Lopulta sekin kaipasi lauman turvaa ja tuli lähelle aitausta. Heikki sai sen siitä kiinni ja nostettua takaisin kanala-alueelle. Tässä on pihan vierailijoista kuvia vuosien varrelta.

Oravat ovat ehkä pihamme ison tammen vuoksi  niin tavallisia päivittäisiä kävijöitä/asukkeja, ettei niitä tule juurikaan kuvatuksi. Niiden kisailuja ja touhuiluja on kyllä kiva seurata ja etenkin syksyllä ne ovat hauskoja, kun ne piilottavat tammenterhoja pitkin pihaa ja kukkaruukkuja talven varalle :). Ehkä niistä voisi tehdä joskus ihan oman kuvasarjan. Lisäksi on erilaisia pikkulintuja, joilla on pesiäkin pihapuiden pöntöissä ja rastaita, variksia, harakoita ja välillä lokkejakin. Pihalla olemme myös havainneet erittäin kirkkaanvihreän tikan, joka oli ilmeisesti harmaapäätikka, sillä vihertikka on suomessa erittäin harvinainen. Kellarin päällä asustaa iso ja ruma rupikonna, josta aiemmin ottamaani kuvaa en nyt löytänyt mistään. Tässä alla on vielä kuvattuna tämän kesän vierailijoita.

Saa nähdä, mitä otuksia seuraavaksi löytyy pihaa tiiraillessa :).

Melontareissu Laajalahdella; aurinkoa ja sankkaa sumua

Juhannusviikonlopun päätteeksi päätimme tehdä melontareissun Espoon Laajalahdelle. Viikko sitten päädyimme ostamaan minulle jo kauan suunnitelmissa olleen oman kajakin Welhonpesästä (welhonpesa.fi) ja oli aika mukava päästä sitä testailemaan :). Päiväksi oli luvattu erittäin lämmintä ja aurinkoista keliä ja kohde valittiin sen mukaan; miellyttävää aurinkoista merimelontaa suojaisalla lahdella oli luvassa.

Lähtöpaikaksi valitsimme Laajalahden Merenkävijöiden venesataman Villa Elfvikin läheltä, Ruukinrannantie 27. Siihen sai auton hyvin parkkiin ja oli oikeastaan useampikin kajakille sopiva vesillelaskupaikka.

Kun saimme kajakit rantaan ja katsoimme merelle, siellä näytti varsin kummalliselta; aurinko paistoi, mutta sitten veden yllä kiisi savun näköinen sumumuodostuma, joka näytti sitä, kuin aivan vedenpinnan yläpuolella olisi ollut tihkusadetta. Sumu lähestyi todella nopeasti, mutta lähdimme siitä huolimatta rohkeasti vesille. Aurinko kuitenkin paistoi edelleen ja sumu näytti vain paikallisilta möhkäleiltä. Kaislikon tuntumassa teimme kajakeistamme lautan ja Heikki vielä sääti jalkatukia. Sen jälkeen suuntasimme Gallen Kallelan museon ohi Munkkiniemen rantoja pitkin kaakkoon kohti Kalastajatorpan hotellia. Torpanrannassa näytti olevan paljon ihmisiä nauttimassa auringosta ja lämmöstä ja muutenkin ulkoilijoita ja uimareita näkyi ihan kiitettävästi.

Kuten kuvista näkyy, sää vaihteli todella nopeasti. Kuvat on lisätty tähän ottamisjärjestyksessä ja niistä vaihtelun oikeastaan huomaa selvästi. Kuusisaarensalmen kautta suuntasimme Seurasaaren sillan (kuvassa ylempänä) alta saaren itärannalle ja meloimme sitä kautta Seurasaaren eteläkärkeen. Tässä alla on kuvia Seurasaaren itäpuolelta, josta näkyi Länsiväylän sillalle asti. Ensimmäisessä kuvassa vasemmassa reunassa heti rakennusten jälkeen näkee hyvin tuon sillan alun ja kuinka koko pitkä loppusilta katoaa sumuun.

Päätimme pitää evästauon Seurasaaressa ja samalla hiukan katsoa karttaa ja GPS:ää, sillä sumu sakeni koko ajan ja jouduimme hiukan arpomaan tulevaa melontasuuntaa. Kaikki saaret ja muu oli kadonnut sumuun. Kuvat alla on kaikki otettu saman puolentunnin evästauon aikana. Edelleen saimme nauttia vuoronperään sekä auringosta, että usvasta :).

 

 

Seurasaaresta otimme suunnan kohti Mustasaarta ja meloimme sieltä pienen sillan ali Länsiväylän varrelle. Sieltä suuntasimme pohjoiseen Keilaniemen ohi kohti Otaniemeä. Otaniemen kärjen jälkeen jätimme vasemmalle Maarinlahden luonnonsuojelualueen ja sieltä sitten häämöttikin jo lähtösatama.

Kaikenkaikkiaan reissu kesti 3 h 15 min., josta meloimme 2 h 45 min. Matkaa kertyi 14 km ja retki oli kyllä äärimmäisen mielenkiintoinen ja epätodellisenkin tuntuinen säävaihteluiden vuoksi. Suosittelen tuota reittiä lämpimästi kaikille; aallokko ei pääse tuulisemmallakaan säällä yltymään kovin kovaksi lahdensopukassa, jonka Länsiväylä erottaa avoimemmasta merestä. Samalla pääsee tarkkailemaan rannan puolelta todella hienoja taloja ja veneitä ja näkee liikennettä ja ulkoilijoita. Toisaalta reitillä törmää myös eri lintulajeihin ja lisäksi sen varrelta löytyy luonnon rauhaa. Me näimme joutsenia poikueineen, eri sorsalajeja, lokkeja, valkoposkihanhia, meriharakan ja paljon lintulajeja, joita en tunnistanut. Kaikki nämä mahtui samaan pakettiin vajaassa kolmessa tunnissa :D.

Macaron - testailtuja täytevaihtoehtoja ja valmiita tuotoksia

Macaron -täytteiden maailma onkin sitten ihan omansa. Täytteitä on niin paljon, kuin vain keksii kokeilla :). Eli voi tehdä omia variaatioita tai sitten noudattaa reseptejä, joita löytyy sekä lehdistä, kirjoista, että netistä googlaamalla. Useista blogeista löytyy myös herkullisia ja kokeilemisen arvoisia vaihtoehtoja. Tärkeää täytteissä on, ettei se ole liian kosteaa; tästäkin on kokemuksia ja siitä enemmän alempana.

Suvin juhliin tein kolmea eri versiota. Yksissä oli hopeatoffeetäytettä, toisissa limecurd-sydän ympäröitynä suklaaganachella ja sitten kolmansissa pelkkää limecurdia. Curdit ovat hyvä vaihtoehto, sillä ne ovat tarpeeksi tanakkaa tahnamaista täytettä. Sitä ei kannata laittaa kovin paljoa voimakkaan maun vuoksi, mutta ne on kyllä todella maukkaita ja raikkauden vuoksi sopivat hyvin makeaa marenkia täydentämään. Suvin juhlissa käytin valmista limecurdia, jota löytyy ihan tavallisten markettien hyllyistä. Tuttavapariskunnan juhlien macarontäytteenä käytin kotoa löytynyttä valmista suklaatäytettä yhdistettynä itse tehdyn lemoncurdin kanssa. Suklaaganache olisi käynyt myös erinomaisesti, mutta päätin käyttää tässä kohtaa valmistäytettä. Lisäksi näitä julia varten täytin lilat macaronit tuolla itse tehdyllä lemoncurdilla, johon sekoitin syksyllä tekemääni ja pakastamalla säilöttyä aroniahyytelöä (tämä oli kyllä todella kielen vievä yhdistelmä; raikkauden ja makeuden yhteinen sävel!). Aroniat sain syksyllä käydä poimimassa ystäväni Lillin pensaista ja alla oleva kuvakin sattuu olemaan hänen ottamansa (tai ainakin hän lähetti tuon kuvan minulle juhlista, joihin valmistin macaroneja). Kokeiluna tein vielä vaaleanpunaisiin leivoksiin mansikkatäytteen.

Hopeatoffeetäyte

10-15 Hopea Toffee -karamellia, joita myydään esim. paperikääreessä karkkipussissa
1 dl vispi- tai kuohukermaa (esim. vähälaktoosinen Flora Kuohu).

Käytin itse 15 karamellia, mutta siitä tuli melko voimakkaan makuista. Suosittelen kokeilemaan vähempää määrää etenkin, jos haluat macaronien maistuvan muullekin, kuin hopeatoffeelle ;). Sulata Hopeatoffeet kerman joukkoon pienessä kattilassa matalalla lämmöllä. Havaitsin hyväksi teflonkattilan, mutta varmasti kaikki muutkin käyvät.

Sekoittele massaa sulattelun aikana. Kun toffeet ovat sulaneet, siirrä kattila levyltä syrjään ja myöhemmin jääkaappiin. Toffeekerma saisi mieluiten olla jääkaapissa yön yli, mutta jos siihen ei ole mahdollisuutta, niin varmista ennen seuraavaa vaihetta, että liemi on varmasti jäähtynyt jääkaappikylmäksi. Vatkaa sitten kerma vaahdoksi ja pursota tai lusikoi täytettä macaron-leivosten puolikkaille ja paina varovasti toinen puoli päälle.

Suklaaganache

Suklaaganachen ohjeita löytyy monia ja halutessasi voit maustaa sen esim. hienolla appelsiininkuoriraasteella, ripauksella chiliä tai ihan millä vain, mistä tykkäät. Mutta tämä on kyllä ihan hyvää pelkkänä suklaaversionakin:

1 dl kuohukermaa (Flora Kuohu on vähälaktoosista ja käy mainiosti. Itse asiassa se mielestäni vaahtoutuu paremmin, kuin tavallinen kuohukerma, joka taas vatkautuu herkemmin yli, eli epätasaisen ryynimäiseksi)
1 rkl voita
100 g suklaata (maun mukaan vaaleaa maitosuklaata, oikein suklaista tummaa tai vaikka valkosuklaata tai minttusuklaata...)

1. Kuumenna kerma kiehuvaksi ja kaada se paloiteltujen, mieluiten hiukan pienemmksi rouhittujen suklaiden päälle kulhoon. Sekoita tasaiseksi ja kiiltäväksi. Lisää voi ja sekoita, kunnes se on sulanut joukkoon (jos suklaa tai voi ei sula, voi seosta lämmittää varovasti niin, että saat liemen tasaiseksi). Anna jäähtyä jääkaapissa seuraavaan päivään ja vatkaa seos sähkövatkaimella vaahdoksi.

Lemoncurd

2 luomusitruunaa
4 dl tomusokeria
3-4 kananmunankeltuaista (voi käyttää koko munankin, mutta käytin keltuaisia sen vuoksi, kun niitä jäi yli macaron -kuorien valmistuksesta ja lopputulos on vieläkin enemmän sitruunankeltainen. Jos käytät koko munan, kannattaa laittaa vain kaksi munaa)
75 g voita tai margariinia

Pese ja kuivaa sitruunat huolella. Raasta pestyjen sitruunoiden keltainen kuoriosa mahdollisimman hienoksi/pieneksi raasteeksi. Halkaise sitruunat ja purista puolikkaista mehut (n. 1 dl). Sekoita kattilassa tomusokeri, sitruunanmehu, sitruunankuoriraaste ja munat. Kuumenna kiehuvaksi sekoitellen ja anna kypsyä hetken aikaa, kunnes seos sakenee. Ota kattila liedeltä ja lisää paloiteltu rasva joukkoon. Sekoita, kunnes rasva on sulanut ja saat seoksen sileäksi. Kaada seos puhtaisiin lasipurkkeihin ja sulje huolella. Tahna säilyy jääkaapissa 2–3 viikkoa.

Ohjeesta tulee n. 3 dl valmista tahnaa, eli sitä jää kyllä muuhunkin käyttöön, jos sinulla ei ole todella suurta määrää macaroneja täytettävänä ;). Lemon curd maistuu erinomaiselta myös esim. paahtoleivän tai keksien päällä. Lisäksi se sopii kakkujen ja torttujen täytteeksi sellaisenaan tai tuorejuustoon tai kermavaahtoon sekoitettuna.

 

 

Aronia-lemoncurd -täyte

Aroniahyytelön valmistin hyytelösokerilla pakkauksen ohjeen mukaan. Lisäksi laitoin jotain alkoholia pari ruokalusikkaa hyytelöön, joka oli tehty ämpärillisestä aronioita. Tämän vinkin luin useammastakin lähteestä. Nyt en kyllä yhtään muista, mitä alkoholia laitoin, mutta se saattoi olla konjakkia tai rommia. Alkoholia siis laitetaan vain hiukan ja se taittaa aronian hapahkoa makua. Sekoitin noin puolet aroniahyytelöä ja puolet lemoncurdia ja säilöin seoksen aikaisemmin Suvin juhlien jälkeen tyhjäksi jääneeseen limecurd -lasipurkkiin. Pursotin täytettä liloihin kuoriin ja likistin ne varovasti yhteen.

Mansikka-valkosuklaa -täyte

Vaaleanpunaisiin macaroneihin halusin ehdottomasti oikeaa mansikan makua. Niinpä keksinkin viipaloida tuoreita mansikoita, laittaa macaron -kuorelle mansikkaviipale keskelle ja ympäröidä se pursotetulla mansikka-valkosuklaaganacherinkulalla.

Ganache oli tarkoitus valmistaa samoin, kuin suklaaganache; käytin valkosuklaata ja lisäsin seokseen soseutettua tuoretta mansikkaa n 1 dl. Unohdin sitten kokonaan lisätä voin ja tästä tuli melko löysää tavaraa vielä vispattunakin; unohdettu voi ja erittäin vetinen marjasose tekivät tehtävänsä. Käytin kuitenkin tätä löysähköä vaahtoa mansikkaviipaleen ympärille pursotettuna. Täytyy sanoa, että näitä maistellessa maistui ihanasti kesä ja nämä olivat muutenkin suussa sulavia (kirjaimellisesti). Mutta ohjetta voi käyttää vain ja ainoastaan, jos syö macaronit samana päivänä. Olin ajatellut, että kun lisään kokonaisen mansikkaviipaleen, ei se ole liian vetinen. Mutta macaron-kuori imikin nesteet itseensä ja niistä tuli niin kosteita, että seuraavana päivänä ne eivät kestäneetkään käsittelyä, vaan kuoret hajosivat tarjolle asettaessa. No, vierasporukan sijaan nämä olivat kyllä maistuneet isäntäväelle ja menneet kuulemma viimeistä murua myöten :D. Joka tapauksessa työstän tätä ohjetta ja toivottavasti saan aikaan version, joka täyttää macaron -kriteerit ja vain paranee seuraavaan päivään kostuessaan. Laitan sitten uutta ohjetta, jos joskus onnistun.

Tässä oli valikoima tähänastisia kokeiluja ja mielessä pyörii jo monta uutta versiota; niin makuja, kuin muitakin niksejä. Näihin täytyykin palailla, kun on taas jotain kerrottavaa. Nautinnollisia macaron -hetkiä :).

P.S. Edelleen otan erittäin mielelläni vastaan kommentteja, ehdotuksia ja vinkkejä