Laiskuuttako...?

Perjantai ja kaikki huushollissa on sekaisin; lehtiä ja muuta postia lojuu vähän siellä sun täällä, tiskejäkin on enemmän, kuin laki sallii, vessat kaipaisi puhdistusta, pestävää pyykkiäkin olisi ja silitettävät odottavat käsittelyä. Sänkykin taisi jäädä aamulla petaamatta! Laiskuutta!, voisi joku ajatella, mutta ei suinkaan; Kyseessä on vain asioiden uudelleen arvottaminen ja siivousta mukavammissa merkeissä surutta vietetty viikko :D. Illat tuntuvat kerta kaikkiaan liian lyhyiltä tuhlattavaksi imurin varressa; ehtiihän sitä myöhemminkin.

Aikaisemmin olisin kärsinyt tavattomasti tällaisessa hullunmyllyssä, mutta olen opetellut päästämään eroon siitä tunteesta (ainakin suurimmaksi osaksi). Koska vietän kotona tällä hetkellä melkoisen pienen osan vuorokaudesta, ei sen oikeastaan ole niin väliä, miltä siellä näyttää. Tiedän, että vielä on tulossa päivä, jolloin tartun toimeen ja sitten tapahtuukin vauhdilla ja paikat on taas melkein putsiskliin. Mutta se hetki ei ole tänään. Tänään nautin siitä, että on perjantai! Ruokaa en halua alkaa sotkuisessa keittiössä laittamaan (varsinkaan hiukan pitkäksi venyneen työpäivän jälkeen), joten suuntaamme Mikon kanssa Chico´siin syömään. Sen jälkeen piipahdus palstalle, jossa koin aivan upean pilvitaivaan yhdistettynä auringonlaskun hetkeen. Aioa harmi oli, ettei ollut järkkäriä mukana ja joutui tyytymään puhelinkuviin.

Elmeri päätyi kompostiin ja Tonteri on venynyt ympärysmittaa 120 senttiin asti. Myös turbaanikurpitsa on kaikessa omituisuudessaan päässyt hienoisen kasvun vauhtiin.

Kurkkuja keräsin melkoisen satsin ja seuraksi sadonkorjuuseen pääsi vielä kesäkurpitsakin :).

Ja sitten vain ihailin auringonkukkien loistoa. Nämä kaikki auringonkukat ovat samassa kasvissa, mikä tekee siitä aivan erityisen; näyttää ihan auringonkukkapensaalta :)

Kauppaankin vielä ehdin juuri ennen sulkemisaikaa ja sitten tuoreiden patonkien kanssa kotiin valmistamaan iltapalaksi täytettyjä patonkeja perheen miesväelle, jotka saapuvat tahoiltaan tässä myöhemmin illalla. Mukava yllättää valmiilla iltapalalla :). Ehdin vielä ripustaa osan palstalta jo aikaisemmin keräämistäni sipuleista kuivumaan ja nyt vain nautiskelen kirjoittamalla teille tätä tarinaa samalla napsien suklaata suoraan levystä. Ihanaa perjantai-iltaa kaikille <3!

Ei mennyt niin, kuin Strömsössä; Kanalla sulkasato ja Elmerin on kohdannut vastoinkäyminen

Voi ei, yhdellä kanoistamme on sulkasato. Syynä voi olla erikoisen kesän kylmyys, mutta itse epäilen enemmän varpussodan aikaisesta tohinasta aiheutunutta säikähdystä. Tai toki se on voinut säikähtää Toscaakin (meidän basenji), joka on iloisen utelias kanojen suhteen (ei tosin enää kierrä aitausta "paha susi" virneellä varustettuna kuola melkein valuen, niin kuin ensimmäisenä kanakesänä). Tilan voi aiheuttaa myös joku sairaus tai vaikka lintupunkki (ei tartu ihmiseen, eikä vaikuta munien laatuun, mutta kana käy aneemiseksi). Munien laatuun vaikuttamisella ei kyllä ole väliä, kun kana ei ole jostain syystä muninut enää ainakaan kuukauteen. Sulkasato on siis tilanne, jossa kanalta lähtee valtavat määrät sulkia lyhyen ajan sisällä (ihan muutamassa päivässä kanasta tulee todella rujon näköinen).

Soitin jo pelästyksissäni kasvattajallekin siinä vaiheessa, kun kanan ihosta nousi muutaman sentin mittaisia tummia piikkejä, kuin siilillä konsanaan; näky oli aika karmiva. Kasvattaja rauhoitteli, että ne on uusien sulkien alkuja :). Alkuun kana näytti kynityltä, mutta nyt, kun nuo uudet sulan alut ovat hiukan auenneet, on se lähinnä "pallokanan" näköinen (pyrstöstä on jäljellä vain yksi pieni, ohut höyhen!).

Kaiken kaikkiaan ihmettelen tuota kyseisen tilanteen nimitystä: sulkasato. Tilannehan ei missään nimessä ole mikään sadon kasvaminen tai korjuu. Kuvaavampi sana olisi kyllä vaikka sulkakato ;). Muuten sulkasato on ihan tavallinen ilmiö, eli tulee aina talven tullessa, jos kanat saavat kasvaa normaalin vuodenaikarytmin mukaan. Sulkasadon aikana myös muninta heikkenee / lakkaa kokonaan ja tällöin kana saa ansaitun levon munimisesta ja kerää voimavaroja uuteen kauteen. Me vain olemme aina palauttaneet kanat kasvattajalle siinä vaiheessa, kun syksy on kylmennyt ja kääntymässä talveksi. Olemme siis aikaisemmin säästyneet kovin massiivisen sulkasadon kokemiselta. Nyt sitten vain seuraamme tilannetta ja toivomme, että toipumisvaihe jatkuisi. Joka tapauksessa emme varpusinvaasion ja siitä seuranneen tautiriskin vuoksi voi enää palauttaa kanoja talvikaudeksi kasvattajalle, vaan ensi kesänä on hankittava uudet kanaset.

Toinen tämän viikon koettelemus koskee Elmeriä. Ihmettelin, kun sen kasvu pysähtyi siihen n. 100 cm:iin. Eilen illalla se oli aikaisempaa mittausta pienempi ja sen vuoksi se päätyi tarkempaan syyniin. Toisesta kyljestä löytyi alhaalta iso laikku, joka on ihan valkoinen ja pehmeän tuntuinen. Elmeri siis kai nyt sitten mätänee ja täytynee deletoida se kasvustosta. Onneksi Tonteri jatkaa edelleen kasvuaan kauniisti ja oli aamulla 109,5 cm ympärykseltään :D.

Koska Elmerin kohtalo on nyt sinetöity, päätin testailla uudestaan suljettua pölyttämistä. Enää ei siitä ehdi kurpitsaa kasvaa, mutta ajattelin, josko vaikka oppisi jotain. Illalla myöhään havaitsin palstalta lähtiessä, että siellähän on yksi juuri aukeamassa olevan oloinen tyttökukkanen. Aukeamassa olevia sulhasehdokkaita oli parikin. Niinpä tein harsokankaasta tiiviin, mutta löyhän hupun sekä tyttösen, että pojan ympärille siten, että kukka mahtuisi aukeamaan hupun sisällä. Jännityksellä menin aamulla ennen töihin lähtöä tarkistamaan tilanteen ja molemmat olivatkin yön aikana auenneet. Poistin huput ja hoidin pölytyksen ja hunnutin morsmaikun uudestaan. Nyt sitten saa nähdä, miten homma etenee; onpahan jotain uutta seurattavaa Elmeri -kasvissa; ei tarvitse alkaa hävittämään koko kasvia, vaan vain Elmerikurpitsan. Jos tästä jotain kehittyy, on se Kolmas Koljanteri :D :D!

Tämä postaus onkin hyvä päättää aurinkoiseen alkuillan kuvaan, jossa on osa piknik -tarjoilusta; oltiin työporukalla läheisen koulun viereisellä nurmikkoalueella viettämässä yhteistä iltaa piknikin ja ulkopelien merkeissä :).

Kurpitsanviljelijän kuulumisia

Nyt on sitten lomat lomittu ja palattu arkiseen aherrukseen. Lomalla tuli tehtyä pintaremonttia ja istutus- ym. puuhia ja aika kului, kuin siivillä. Olin kovasti siinä uskossa, että olin kirjoittanut tänne blogiini kurpitsankasvatuksen edistymisestä. Mutta vaikka kuinka selasin tuota "valtaisaa" blogiarkistoani, en löytänyt kirjoitusta. Olen siis kirjoittanut vain Jättikasviyhdistyksen foorumin kasvatuspäiväkirjaan. Nyt on epäilemättä korkea aika hoitaa asia kuntoon :).

Olen huomannut, että tämä parhaillaan meneillään oleva kesän ja syksyn taitekohta on edelleen melkoisen kiireistä aikaa palstaviljelijälle. Ensin on ollut kolea ja kostea kesä ja nyt sitten jo useamman viikon ajan pelkkää aurinkoa ja kuivuutta. Aurinkoinen sää on ihanteellista kasvulle, mutta kuivuus taas tietää kovasti kastelupuuhia. Eipähän tarvitse salilla käydä, kun tyhjentää useamman kerran viikossa 400 l vettä kastelukannuilla kahdesta saavista viljelyksille. Siihen kun vielä lisää kitkemistä ja muuta kyykistelyä, niin on jalka- ja pakaratreenikin hoidettu :).

Jättikurpitsan viljelyssä kesä on ollut haasteellinen ja olen oikeastaan ylpeä siitä, että olen onnistunut kasvattamaan ainakin jotakin. Ensin kasvu näytti todella vaatimattomalta, mutta nyt on kahden kurpitsakasvin kasvusto täyttänyt koko niille suunnitellun tilan (n. 1/2 aaria) ja on jo levinnyt sen ulkopuolellekin.

Kasvuston kaikki lehdet ovat todella kookkaita ja aiheuttavat ihmetystä muissakin palstaviljelijöissä. Laitoin kuvaan isot keittiösakset mukaan, niin siitä ehkä saa käsityksen lehtien todellisesta koosta.

Alkuun tosiaan kasvustoon ilmestyi tyttökukka, jossa on kukan alapuolella keltainen pallukka. Onneksi siihen sitten sopivasti kasvoi myös poikakukkia pölytysvaiheeseen. Tuo sulhaskukka kasvaa pidemmän varren päässä, eikä siinä ole minkäänlaista pallukkaa kukan alla.  Kun tyttökukka ja poikakukka ovat melkein avautumassa, ryhdytään pölytyspuuhiin. Tällainen itse pölyttäminen ei ole mitenkään tarpeen kehittyvän kurpitsan kannalta, mutta jos haluaa seuraavana vuonna kasvattaa jättikurpitsan omista siemenistä, on pölytys tehtävä itse suljetusti ristipölytyksen välttämiseksi. Muuten voi vaikka tavallinen halloween -kurpitsa pölyttää jättikurpitsan ja seuraavana vuonna kasvatettavat kurpitsat eivät kehitykään jäteiksi. Sulhaskukka sidotaan tai sen voi ottaa vaikka sisälle maljakkoon edellisenä päivänä odottamaan "siitostapahtumaa" (pölyttämistä). Tyttökukka jätetään tietty kasviin kiinni, sillä siihen kehittyy jatkossa se kurpitsa :). Tyttökukan voi joko sitoa kevyesti estämään liian aikaisen avautumisen tai sen päälle voi kehitellä harsosta tiiviin hupun, jonka sisällä kukka voi aueta kaikessa rauhassa.

Sitten vain aamuvarhaisella palstalle toimimaan "parittajana"; eli päästetään tyttökukkanen aukeamaan ja töpsytellään auenneella sulhaskandidaatilla tyttökukan emiä. Kuulostaa ehkä raadolliselta, mutta tämä on helpompaa, jos sulhaskukasta poistaa ensin kaikki terälehdet. Yhden, jostain syystä täysin epäonnistuneen pölytyksen (kurpitsanalun kasvu pysähtyi tennispallon kokoisena), jälkeen sain pölytettyä Elmeriin (olen nimennyt kasvini Eka Elmeriksi ja Toka Tonteriksi) yhden kukan ja samaan aikaan toinen tyttökukkanen pölyttyi itsestään.

Näistä tuo minun pölyttämäni kurpitsa pysäytti kasvun vajaan jalkapallon kokoisena ja siinä vaiheessa päädyin poistamaan sen ja säästämään sen toisen. Ajatuksena oli kasvattaa jätti ja kasvin voimavarat eivät riitä kahden jättikurpitsan kasvattamiseen. Tuo toinen Elmeri sitten jatkoi kasvuaan n. metrin ympärysmittaiseksi ja nyt sitten senkin kasvu pysähtyi. Siitä kehittyi lisäksi melkoisen kuhmurainen ja omaperäisen näköinen kurpitsa. Seuraavaksi varmaankin alan raivaamaan kyseisestä kasvista pois kaikki ylimääräiset kasvustot ja jätän tuon Elmerin ja vaikkapa yhden ihan pienen alun kasvamaan. Muuta keinoa ei taida olla, enkä oikein usko tuonkaan auttavan uudelleen kasvuunlähtöön :(.

No, onneksi minulla on se kakkoskasvi, eli Tonteri. Tonteriin pölyttyi itsestään todella kaunis hiukan soikean mallinen kurpitsa, joka on nyt ympärysmitaltaan kanta-napa -akselilla mitattuna 97 cm. Tämä kurpitsa on edelleen pinnaltaan kauniin kiiltävä ja pehmeä, joten uskon sen jatkavan vielä kasvua :D. Kuva alla on otettu Tonterista hiukan pienempänä. Olen nyt aloittanut kastelun lisäksi lannoittamaan kurpitsoita luonnonmukaisella tomaattilannokselta (sitä sattui löytymään nurkista). Toivottavasti kasvua nyt riittää reippaasti syyskuulle asti!

Molempien kurpitsojen alle olen nyt laittanut styrox -levyt ja päällä on kaksinkertainen harso pitämään uteliaat ja nälkäiset linnut ym. otukset poissa. Toistaiseksi tämä on toiminut hyvin. Tässä Tonteri hiukan isompana:

Tässä vielä tämän tilannepäivityksen lopuksi pari kuvaa viime kesältä, jolloin kompostissa kasvanut tavallinen halloween -kurpitsa kasvoi lähikuusen oksille asti :D. Tästä on hyvä jatkaa kohti luvattua ja kovin odotettua sadepäivää!