Kun lopulta olin kotona, suuntasin suoraan kanalaan ja löysin kolme ihastuttavaa toisistaan hiukan eriväristä munaa ja ne kaikki olivat yllättäen samassa pesässä. Varmaan yksi pyöräyttänyt munasensa sinne ja sitten kaksi muuta matkineet perässä. Olenkin kuullut keinon, että jos kana munii väärään paikkaan, voi sitä yrittää houkutella oikeaan pesään laittamalla sinne yhden munan (tai vaikka puumunan) valmiiksi "pesämunaksi" ja se toimii sitten munintaan houkuttelevana mallina. Mutta nyt ei tarvitse turvautua vippaskonsteihin, sillä nämä oppivat ihan itsestään :). Yksi kana ei siis vielä kuitenkaan ollut rohkaistunut munimaan, sillä munia ei löytynyt mistään muualta kanalasta. Olin kovin ylpeä tuosta neitokaislaumasta, sillä he olivat oppineet heti talon tavoille ja löytäneet oikealle munintapaikalle :). Ja kyllä sinne hienoon uuteen munintapesään kelpaakin munia tuoreiden puhtaiden heinien sekaan.
Tänään iski myös salakuvaaja; olin illansuussa istumassa onnellisena kanojeni keskellä ruokkimassa niitä poimimillani voikukanlehdillä ja samalla juttelemassa niille kaikkea joutavaa. Samaan aikaan tietämättäni minua vakoiltiin olohuoneesta käsin. Aika sniiki siippa, kun tuolla tavalla salaa räpsii...! Ja hän mainitsi vielä sisään tullessani, että on ottanut täällä kuvia yhdestä hullusta... En heti arvannut, että hän puhui minusta, sillä pidän kanojen kanssa seurustelua ihan normaalina askareena :).
Nyt illan hämärtyessä kävin vielä "pyydystämässä" kanat yksi kerrallaan ja kannoin ne hellästi kotipesäänsä orrelle nukkumaan. Olen tehnyt näin joka vuosi ja aina ne ovat parissa päivässä oppineet menemään itse nukkumaan. Viisaita otuksia :). Hyvää yötä kaikille lukijoilleni toivottavat nämä citykanat Angelina, Pikku Lilla, Viljo ja Sigge!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti