Kanojen muuttopäivä; vihdoinkin täällä

Tänään on ollut Sunnen kanalan suuri päivä, sillä tipuneidit muuttivat illansuussa uuteen kotiinsa. Muuttopäivä sujui oikein mukavissa merkeissä, sillä sain avukseni siskonpoikani ja hän olikin oikein mainio pikku apuri. Kun hain hänet, pyysi hän äitiään esittämään minulle tärkeän kysymyksen; "onko kanoilla jo nimet?". Kun kerroin, etten ollut niitä vielä ehtinyt miettimään ja kysyin, että onkohan siskonpojalla jotain nimiä mielessä, niin melkoinen hymy levisi hänen kasvoilleen. Hänellä oli nimittäin mitä mainioimmat nimet valmiina tuleville kesäasukeille; en olisi itse koskaan voinut keksiä niin hauskoja, hienoja, mieliinpainuvia ja jotenkin aivan erityisiä nimiä :). Niinpä pakkasimme mukaan pahvilaatikon ja lähdimme noutamaan Siggeä, Angelinea, Pikku Lillaa ja Viljoa. Viljo on kutsumanimi, sillä kanan virallinen nimi on kuulemma Viktor Kalborrek :)!


Kanat matkustivat läheiseltä Lassilan tilalta pahvilaatikossa auton takakontissa. Matkan aikana laatikosta kuului hiljaista kaakokusta, kuin kanat olisivat kuiskailleet toisilleen. Välillä oli aivan hiljaista ja siskonpoika ihmetteli, että loppuiko niiltä kokonaan sanottava. Pihaan päästyämme kanojen matka jatkui yhdessä siskonpojan kanssa laatikkoa kantaen kanalaan, jossa avasimme laatikon kannen ja odottelimme kanojen poistumista laatikosta. Koska ne pysyivät varsin tiiviisti pahvilaatikossa, aloimme houkutella kanoja ulos tarjoamalla niille voikukan lehtiä ja kanan rehua. Tämä oli hyvä keino, sillä melko pian ensimmäinen kana uskaltautui ulos turvallisen pahvilaatikon uumenista. Tämä kana sai nimen Viljo, sillä hän osoitti meidän mielestämme "miesmäistä" rohkeutta ja uteliaisuutta.

Loput kolme kanaa pysyttelivät tiiviinä rykelmänä laatikon kulmassa, kunnes vaalea isompi kana astui ylväästi pihalle ja päätimme, että hän näyttää aivan Siggeltä.

Täytyy tunnustaa, että jouduimme hiukan kallistamaan laatikkoa, jotta loput kaksi kanaa tulisivat ulos. Ensin ulkoilmaa astui tunnustelemaan todella erikoisen värityksen omaava kaunis, tumma, vaalealla kauluksella varustettu kananeiti ja hän oli aivan ilmetty Angelina.

Ja vihonviimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä rohkean askeleen otti Pikku Lilla, jolla on kauniin harmoninen, melkein tasaisen vaaleanruskea höyhenpeite ja suloisen pehmoisen näköiset "housut" jalassaan.

Nyt orrella nukkuvat kanat ja minä toivotamme kaikille hyvää yötä ja kauniita unia; ensimmäistä munaa odotellessa...  :)