Parsapenkin perustaminen kotipihalle

Uusimpana villityksenä päätin perustaa kauan haaveilemani parsapenkin. Paikkaa pähkäilin tovin, sillä parsa on pitkäikäinen seuralainen; se saattaa tuottaa satoa hyvinkin seuraavat 30 vuotta samassa paikassa. Päätin, että laitan penkin pihamaalle, sillä vuokrapalstan seuraavien 30 vuoden kohtalosta ei voi kukaan sanoa mitään. Tilasin Viherpeukaloilta parsan juurakoita ja ne tulivat pienessä verkkopussissa. Koska en päässyt niitä ihan heti istuttamaan, laitoin ne jääkaappiin pussissa, johon olin tehnyt reikiä. Lisäksi hiukan sumuttelin niitä vedellä, etteivät kuivuisi. Siellä ne sai odotella muutamia päiviä istutuspaikan valmistelua.

Heikki sai hommia, kun kaivoi parsoja varten yläpihalle hiukan reilut 250 x 70 cm kokoisen puoli metriä syvän kaivanteen. Reunoille laitoimme ensin vanhoja kattotiiliä, joita saimme lähistöllä asuvalta rouvalta. Se ei kuitenkaan onnistunut, joten reunat tuli nyt lankuista. Saaduilla tiilillä reunustin sitten palstalla kohopenkit; tiilet rajaavat penkit ja keräävät myös lämpöä :).  Ne ovat niin hyviä kaikkeen piharakentamiseen, että lupasin hakea kaikki pois. Kiitokseksi vein omien kanojen munia ja ne päätyvät kuulemma leivontaan. Rouva oli varsin tyytyväinen, kun sai vanhat tiilet pois pihalta uudisrakennuksen tieltä. Molemminpuolinen ilo siis :D.

Kuoppaan laitoimme pohjalle eri vaiheissa olevaa hevosenlannalla terästettyä kompostia ja päälle melkein peräkärryllisen hiekkapitoista multaa.

Juurakot piti istuttaa hiukan kohotetusti harjanteeseen ja erotella juuret säteittäin suunnilleen tasaisin välein harjun molemmille puolille. Melkein teki mieli jättää ne sellaisenaan siihen oleilemaan; kuin joitain luikertelevia mustekalamaisia tai ehkä enemmänkin hämähäkkimäisiä olioita. Mutta pakko ne oli vain raaskia peittää: Päälle hiekkamultaa n. 5 cm kerros ja asetelma oli valmis.

Ajattelin, että ehkä sieltä loppukesästä jotain nousee, joten hämmästys oli suuri, kun jo viikon päästä ensimmäiset parsanvarret pilkistivät mullasta. Nyt pitää malttaa vielä ensi kesäkin vain ihailla parsojen kukintoja ja sitten ehkä sitä seuraavana jo pääsee muutamia maistelemaan joko sellaisenaan kypsennettynä voikastikkeen kera tai sitten vaikka nyt tällä hetkellä villityksenä olevan reseptin mukaan grillattuna pekoniin käärittynä :).