Kevät toi, kevät toi, kylmyyden...

Mikä ihme näitä säitä nyt oikein vaivaa? Säätiedotusta lukiessaan Pekka Poutakaan ei eilen voinut enää pidättää nauruaan kertoessaan, miten sää vain kylmenee ja joku lumimyräkkä taas lähestyy. Huomenna hän ehkä sitten jo itkee... No, olihan siinä syynä Pekan mukaan muutakin, kuten väsymys ja tiedotusta edeltänyt leikinlasku. Mutta siinä vaiheessa katosi tosiaan häneltä kontrolli kokonaan, kun piti kertoa, miten epävakaisuus vain jatkuu ja jatkuu ja jatkuu... ja pitäisi iloita sään lämpenemisestä peräti kymmeneen asteeseen. Eilen samaan aikaan oli 5 astetta lämmintä, paistoi aurinko ja satoi lunta! Viime yönä oli pakkasta n. 5 astetta ja tämän päivän aikana on ollut taas aurinkoista ja kylmää ja välillä pyryttänyt lunta, räntää tai rakeita.


Kymmenessä päivässä on mullistavista sääilmiöistä huolimatta kasvit jatkaneet ponnistelujaan kohti kesää. Mikä onkin varmasti vaatinut niiltä ihan älyttömän paljon.


Pihalla kulkiessani sain ilokseni huomata, että parsa puskee jo komean tanakoita varsia mullan keskeltä. Olen niin innoissani, kun parsa on selvinnyt ensimmäisestä talvestaan, ja kohta saamme maistaa muutaman tankoparsan vaikka keitettynä kastikkeen kera. Kovin montaa vartta ei voi vielä napsia, sillä parsan on muutaman vuoden ajan annettava kerätä voimaa juuristoon. Osa parsalajikkeista vaatii pidemmän kasvuajan ennen ensimmäistä sadonkorjuuta, mutta Gijnlim on lajikkeena sellainen, että ensimmäisenä vuonna voi jo jokusen varren popsia. Jos kiinnostuit parsan istutuksesta, voit lukea siitä enemmän tästä.

Ulkona pihalla on tapahtunut paljon muutakin; omenapuu melkein aukoo kukkiaan, viime syksynä istutetut tulppaanit kurkistelevat kasvualustastaan, suklaakirsikan nuput ovat hennon raollaan ja köynnöshortensiakin kohta levittää lehtensä vihreäksi peitoksi.

Sisällä ulkoeteisessä huomasin ensimmäisten tomaatin nuppujen jo auenneen. Äkkiä niitä ravistelin, että edes jollain lailla pölyttyisivät. Varkaitakin saa jo poistella lehtihangoista. Tomaattien pitäisi pikaisesti päästä kasvihuoneeseen kasvamaan kunnon multaan; nyt ne kituuttavat edelleen maitotölkeissä. Pippurisen makuinen vesikrassi on kasvattanut muutaman lehden syöntikokoon. Huomasin, että maku muistuttaa hiukan retiisiä.

Persilja ja fenkoli ovat molemmat itäneet ja niiden istuttelusta ja muista kasvatusjutuista myöhemmin lisää.


Toivottelen "kevättä odottelevaa" keskiviikkoiltaa kaikille tällä herkän sinisellä, ihastuttavalta ihmiseltä tuliaiseksi saamallani, kellokasveihin kuuluvalla kukkijalla :)