Tänä vuonna innostuin kokeilemaan jättiläiskurpitsan kasvatusta. Yhtenä syynä varmaankin on viime vuonna täpärästi hävitty "huumorimielinen" kisa suurimmasta kurpitsasta. Minulla oli jo "voitto käsillä", kun viimeisin kisaaja toikin aivan viime minuuteilla oman kurpitsansa nokkakärryillä pakettiautostaan ja asetteli sen hellävaraisesti mukanaan tuomalle olkipatjalle. Silloin jo hiipi minun ja siskoni mieleen ajatus; ensi vuonna ei mikään nokkakärry riitäkään kurpitsan kuskaamiseen, vaan tarvitaan jotain todella paljon järeämpää kalustoa. Mitä enemmän hykertelen tuota mielikuvaa mielessäni, niin sitä varmemmin tässä todennäköisesti käy niin, että kasvatan niin ison kurpitsan, etten saa sitä millään konstilla liikutettua palstalta kokonaisena mihinkään tai sitten en saa mitään kasvamaan. Mutta yrittänyttä ei laiteta, joten nyt sitten vain perehtymään asiaan (rivien välistä voit lukea, etten ole lainkaan kilpailuhenkinen ;)).
Etsin netistä tietoa kasvatuksesta ja siementen tilaamisesta ja aika pian löysin itseni Suomen Jättikasvisyhdistyksen sivuilta tutkimassa ohjeistuksia ja toisten kasvattajien kokemuksia. Yhdistyksen siemenkirjettä en enää tänä keväänä ehtisi saamaan, joten kyselin siemeniä yhdistyksen keskustelufoorumista. Hallituksen jäsen, Maarit, tarjoutui postittamaan minulle siemeniä, joilla pääsisin alkuun ja viime viikon perjantaina kuori tupsahti postilaatikkoon siemenineen päivineen. Yksi siemenistä sai heti erityishuomioni, sillä sen "emokurpitsa" on virallisesti punnittu v. 2011 ja siten ennakkosuosikki oikean jättiläsikurpitsan kasvattamiseen :).
Olin jo testannut postia odotellessani yhdistyksen idätysohjeita turbaanikurpitsan siemenellä ja testaus osoitti, että oikein pätevät ohjeet siellä on; ensin viilataan siemenen "sivukylkiä" kynsiviilalla varovasti siten, että kova pinta hiukan hioutuu pois ja siemen saa paremman imupinnan vedelle. Tässä vaiheessa on varottava, ettei vaurioita siemenen kärkipäätä, vaan se jätetään kokonaan rauhaan. Tämän hiomisvaiheen jälkeen siemeniä liotetaan n. 30 asteisessa vedessä muutamia tunteja ennenkuin ne laitetaan 8-kertaiseksi taitetun, lämpimään veteen kastellun ja kevyesti rutistetun talouspaperin keskelle. Paperi avataan ennen siemenen lisäystä ja taitellaan takaisin 8-kertaiseksi siten, että siemen jää sinne keskelle taitoksia. Taiteltu lämpimänkostea arkki sujautetaan pieneen minigrip -pussiin, joka suljetaan hiukan ilmaa sisälle jättäen. Sitten vain pussukat jääkapin yläkaappiin hautumaan (olin etukäteen seurannut, että kaapin lämpötila on sopiva, n. 29-30 astetta) ja odottelemaan kasvuunlähdön ihmettä tapahtuvaksi. Aloitin idätyssession perjantai-iltana ja nyt tänään pussukoista löytyikin jo komeasti itäneet siemenet; terävistä kärjistä kurkisti hienot juurenalut.
Seuraavaksi istutin siemenet lämpimänkosteaan multaan kärkipää (juuri) alaspäin siten, että juuri ei vahingoittunut ja multaa jäi n. 1 cm siemenen peitoksi. Kunhan ensimmäiset sirkkalehdet ilmestyvät, pääsevät taimet kasvilamppujen alle lisävaloon kasvamaan muutamaksi viikoksi ennen ulos istutusta. Tuossa kokeiluun valitussa turbaanikurpitsassa onkin jo hienot n. 4 cm sirkkalehdet. Idätysohje ilmiesesti siis pätee muihinkin kovakuorisiin siemeniin.
Tästä se kasvatus nyt lähtee ja varmaan karkaa tyypilliseen tapaani lapasista tämäkin touhu ja kohta huomaan kasvattavani mitä ihmeellisempiä jättiläiskasveja :). Lupasin kirjoittaa päiväkirjaa kasvatuksesta yhdistyksen keskustelufoorumiin ja siellä jo mainitsin, että kurpitsa, joka ensimmäisenä rikkoo multapinnan, tullaan nimeämään "Elmeriksi".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti