torstai 27. elokuuta 2015

Ei mennyt niin, kuin Strömsössä; Kanalla sulkasato ja Elmerin on kohdannut vastoinkäyminen

Voi ei, yhdellä kanoistamme on sulkasato. Syynä voi olla erikoisen kesän kylmyys, mutta itse epäilen enemmän varpussodan aikaisesta tohinasta aiheutunutta säikähdystä. Tai toki se on voinut säikähtää Toscaakin (meidän basenji), joka on iloisen utelias kanojen suhteen (ei tosin enää kierrä aitausta "paha susi" virneellä varustettuna kuola melkein valuen, niin kuin ensimmäisenä kanakesänä). Tilan voi aiheuttaa myös joku sairaus tai vaikka lintupunkki (ei tartu ihmiseen, eikä vaikuta munien laatuun, mutta kana käy aneemiseksi). Munien laatuun vaikuttamisella ei kyllä ole väliä, kun kana ei ole jostain syystä muninut enää ainakaan kuukauteen. Sulkasato on siis tilanne, jossa kanalta lähtee valtavat määrät sulkia lyhyen ajan sisällä (ihan muutamassa päivässä kanasta tulee todella rujon näköinen).



Soitin jo pelästyksissäni kasvattajallekin siinä vaiheessa, kun kanan ihosta nousi muutaman sentin mittaisia tummia piikkejä, kuin siilillä konsanaan; näky oli aika karmiva. Kasvattaja rauhoitteli, että ne on uusien sulkien alkuja :). Alkuun kana näytti kynityltä, mutta nyt, kun nuo uudet sulan alut ovat hiukan auenneet, on se lähinnä "pallokanan" näköinen (pyrstöstä on jäljellä vain yksi pieni, ohut höyhen!).

Kaiken kaikkiaan ihmettelen tuota kyseisen tilanteen nimitystä: sulkasato. Tilannehan ei missään nimessä ole mikään sadon kasvaminen tai korjuu. Kuvaavampi sana olisi kyllä vaikka sulkakato ;). Muuten sulkasato on ihan tavallinen ilmiö, eli tulee aina talven tullessa, jos kanat saavat kasvaa normaalin vuodenaikarytmin mukaan. Sulkasadon aikana myös muninta heikkenee / lakkaa kokonaan ja tällöin kana saa ansaitun levon munimisesta ja kerää voimavaroja uuteen kauteen. Me vain olemme aina palauttaneet kanat kasvattajalle siinä vaiheessa, kun syksy on kylmennyt ja kääntymässä talveksi. Olemme siis aikaisemmin säästyneet kovin massiivisen sulkasadon kokemiselta. Nyt sitten vain seuraamme tilannetta ja toivomme, että toipumisvaihe jatkuisi. Joka tapauksessa emme varpusinvaasion ja siitä seuranneen tautiriskin vuoksi voi enää palauttaa kanoja talvikaudeksi kasvattajalle, vaan ensi kesänä on hankittava uudet kanaset.

Toinen tämän viikon koettelemus koskee Elmeriä. Ihmettelin, kun sen kasvu pysähtyi siihen n. 100 cm:iin. Eilen illalla se oli aikaisempaa mittausta pienempi ja sen vuoksi se päätyi tarkempaan syyniin. Toisesta kyljestä löytyi alhaalta iso laikku, joka on ihan valkoinen ja pehmeän tuntuinen. Elmeri siis kai nyt sitten mätänee ja täytynee deletoida se kasvustosta. Onneksi Tonteri jatkaa edelleen kasvuaan kauniisti ja oli aamulla 109,5 cm ympärykseltään :D.

Koska Elmerin kohtalo on nyt sinetöity, päätin testailla uudestaan suljettua pölyttämistä. Enää ei siitä ehdi kurpitsaa kasvaa, mutta ajattelin, josko vaikka oppisi jotain. Illalla myöhään havaitsin palstalta lähtiessä, että siellähän on yksi juuri aukeamassa olevan oloinen tyttökukkanen. Aukeamassa olevia sulhasehdokkaita oli parikin. Niinpä tein harsokankaasta tiiviin, mutta löyhän hupun sekä tyttösen, että pojan ympärille siten, että kukka mahtuisi aukeamaan hupun sisällä. Jännityksellä menin aamulla ennen töihin lähtöä tarkistamaan tilanteen ja molemmat olivatkin yön aikana auenneet. Poistin huput ja hoidin pölytyksen ja hunnutin morsmaikun uudestaan. Nyt sitten saa nähdä, miten homma etenee; onpahan jotain uutta seurattavaa Elmeri -kasvissa; ei tarvitse alkaa hävittämään koko kasvia, vaan vain Elmerikurpitsan. Jos tästä jotain kehittyy, on se Kolmas Koljanteri :D :D!

Tämä postaus onkin hyvä päättää aurinkoiseen alkuillan kuvaan, jossa on osa piknik -tarjoilusta; oltiin työporukalla läheisen koulun viereisellä nurmikkoalueella viettämässä yhteistä iltaa piknikin ja ulkopelien merkeissä :).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti