Haltioitunut Haltialasta!

Olen aivan innoissani Suvin kanssa löytämästäni aarteesta aivan kotinurkilla; Kehä III:n tuntumassa virtaavan Vantaanjoen varressa menee niin ihastuttava ulkoilureitti, etten voi uskoa todeksi. Tunnelma on kuin olisi jossain kauempanakin retkeilemässä, osin kuin ulkomailla asti. Ja mikä uskomattominta; olen asunut koko aikuisikäni ja vähän ylikin pääkaupunkiseudulla, enkä ole koskaan käynyt kyseistä paikkaa ihmettelemässä! Mutta nyt onkin sitten, kuin olisi joululahjan avannut; yllätys on melkoinen :).

Ensin menimme viime maanantaina Suvin kanssa sauvakävelemään kyseistä reittiä pitkin, kun se on niin osuvasti aivan työpaikkani kupeessa. Olimme aivan ihmeissään, miten tuollainen paikka voi olla keskellä kaupunkia yhden pääajoväylän tuntumassa. Sauvoimme menemään 10 km vaihtelevissa maisemissa; ensin noin puolet matkasta jokivartta ja sitten loppumatka "satumetsässä" ja peltomaisemissa. Totesimme yhteisesti, että sinne on mentävä uudestaan ja vietävä mukana mahdollisimman monta läheistä ihmistä tuota ihmettä katsastamaan. Niinpä tänään vein reitille Heikin ja mukaan otimme vielä koiramme Mocan ja Toscan.

Auton jätimme Haltialan kotieläintilan parkkipaikalle. Jos haluaa jättää väliin jokivarren osuuden, voi auton ajaa pidemmällekin metsän tuntumassa olevalle parkkipaikalle. Haltialassa voi ihmetellä maatilan eläimiä ja nauttia vaikka kahvit kahvila Wanha Pehtoorissa. Me nautimme maalaismiljööstä tällä kertaa ohi kulkien ja suuntasimme joen varteen heti Haltialan tilan jälkeen. Reitti kulkee aivan joen tuntumassa Pitkäkoskelle asti. Reitti on koko matkalta todella hyvässä kävelykunnossa ja nytkin pärjäsimme ihan lenkkareilla. Kosteammalla kelillä kannattaa laittaa vaikka vedenpitävät jalkineet.

Tässä kuvakavalkadia Vantaanjoesta, joka kyllä suorastaan houkuttelee virtauksillaan testailemaan koskikajakkia; ehkäpä sen vielä jonain päivänä toteutamme :).

Pitkäkosken alkupään kohdalta siirryttiin peltoaukealla olevan kallion yli metsäpoluille. Kallion kupeessa kasvoi kaksi kauniisti toisiinsa kietoutunutta puuta <3.

Metsässä mentiin ulkoiluteitä ja ihan metsäpolkuja sekä pitkospuita pitkin takaisin Haltialan suuntaan. Siellä oikein tuoksui ihanasti tuore metsä ja maasto näytti kyllä todella houkuttelevalta näin sienestäjänkin näkökulmasta katsottuna. Yksikin nainen tuli vastaan kantaen nyssäkkää, jossa oli suppiksia sienikastikkeellisen verran. Ajatella, että tuolta Pitkäkoskelta pääsee ulkoilureittejä pitkin metsämaastossa aina Helsingin Laaksoon asti. Matkaa kertyy Pitkäkoskelta Laaksoon vain 9 km, mikä ainakin minut yllätti. Näimme maastopyöräilijöitä, koirien ulkoiluttajia, lenkkeilijöitä, lapsiperheitä ja muita ulkoilijoita ja silti tuntui, että suuren osan ajasta saimme olla ihan ominemme. Suosittelen ehdottomasti kaikille!