Lomailun alkua Yli-Iissä; Mitä nainen tekee, kun pääsee vapaaksi arjen askareista...

Kerroin jo aiemmassa kirjoituksessani tulevasta seikkailulomasta; lähdin siis yksin, ilman siippaa, lapsia ja koiria, lomailemaan anoppilaan Ii -joen varrelleYli-Iihin. Tuntui hassulta lähteä yksin ajamaan kohti pohjoista kajakki katolla ja Novan soidessa radiossa. Tiedossa olisi viikon reissu erossa perheestä ja se on kokemuksena minulla aivan uusi. Aluksi olo tuntui villiltä ja vapaalta; varmaan sellainen "Thelma & Louise" fiilinki. Ikäväkin oli, mutta jotenkin hyvällä tavalla. Tiedossa olisi metsäilyä ja melontaa ja sinä ohessa rauhallista oloilua mummun, papan ja kolmen kissan seurassa.

Automatka sujui hyvin syksyisiä maisemia ihaillessa. Nelostien asfaltointia korjaillaan useammalla paikkakunnalla ja pahimmillaan jouduin hiukan Hartolan jälkeen seisomaan reilun 20 minuuttia jonossa, kun liikenne oli laitettu kokonaan poikki. Mutta se ei menoa haitannut; minulla ei ollut kiire mihinkään, olinhan lomalla :).

Mummulassa lomailu jatkui pirtsakassa syyssäässä ja kävimme pariin otteeseen papan kanssa puolukkametsässä. Mikä ihana suopursun ja raikkaan metsän tuoksu siellä olikaan; olisin voinut viettää metsässä koko päivän, mutta välillä oli käytävä syömässä ja kaffeella. Pappa on kyllä tehokas poimuri, sillä meillä meni vain 55 minuuttia kahden ämpärin täyttämiseen. Puolukat olivat juuri sopivan kypsiä; niin maukkaita ja punaisia :). Myös puhdistuksen hoidimme yhdessä ja sekin oli mukavaa; roskat katosivat kuin itsestään siinä jutustelun lomassa :). Sellainen iso puhdistamiseen tarkoitettu sihvilä on hyvä apuri putsaushommissa. Siinä saa marjat laakealle alueelle ja roskat putoilevat siivilän raoista uunipellille, joka meillä oli alusena.

Mummun vinkki on murskata puolukat hillomaiseksi soseeksi heti puhdistamisen jälkeen ja pakastaa vasta sitten pusseissa tai rasioissa. Näin saa valmista sosetta helposti sulatettua aina tarvittaessa. Lisää vain hiukan sokeria joukkoon ennen ruokapöytään tarjolle nostamista. Mummulla oli murskaamiseen tarkoitettu varmaankin papan veistämä perunasurvimen näköinen puunuija ja sillä hän vain paineli ämpärissä olevia puolukoita. Ihmettelin, kun keittiö pysyi siistinä, eikä valkoisissa kaapinovissa näkynyt pisaraakaan puolukkaroiskeita. Jos oikein toivoo, niin saisikohan sellaisen "survinnuijan" joku kerta tuliaisina Yli-Iistä ;)?

Puolukoiden jälkeen aloinkin kasaamaan romppeita tulevaan melontareissuun, joka odotti viikonloppuna. Lähtisin retkelle sukulaismiehen Timon ja kolmen minulle täysin vieraan ihmisen kanssa (Timo kyllä tunsi heidät entuudestaan ja retkeen liittyvän viestittelyn perusteella matkasta olisi tulossa todennäköisesti hervottoman hauska). Tarkoitus oli meloa Pudasjärven pohjoispuolella Ii-jokea alas Räpättävän kodalle, jossa yöpyisimme. Minua niin nauratti, kun testailin varustusta. Kypäräksi Pappa haki aitan vintiltä jonkun vanhan jääkiekkokypärän, joten tyyliä ei ainakaan tulisi puuttumaan :D.

 

 

Mummula sijaitsee aivan Ii-joen varressa ja piha rajoittuukin pieneen koskeen. Maisema on mielestäni niin kuvauksellisen kaunis, että kiertelin tonttia useampaan otteeseen kameran kanssa.

 

Perjantaina jännitti kovasti, sillä Valio -myrsky pauhasi niin, että puut oli ihan vinossa ja radiossa uutisoitiin sähkökatkoista ja tielle kaatuneista puista. Kaksi retkeläistä oli tulossa lentäen Helsingistä ja jännitti, pääsevätkö lainkaan lähtemään. Samoin yksi matkalainen tuli Nurmijärveltä nelostietä ja siellä sai melkein väistellä kaatuvia puita. Kaikki kuitenkin pääsivät perille, joten lauantaille suunniteltu aloitus tulisi onnistumaan. Reissua varten vielä tekaisin pullat pannukahvin seuraksi ja sitten vain odottelemaan aamunkoittoa ja lähtöä kohti Kuusamontietä :).