sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Lämpimäisiä; perunasta rieskaksi

En tiedä, onko jo käynyt ilmi, mutta olen todella huono heittämään mitään syötäväksi kelpaavaa ruokaa pois. Siis ihan "aikuisten oikeasti" meillä päätyy aivan äärimmäisen vähän ruokaa roskiin tai kompostiin.

Joku jossain mainitsi tällaiset jääkaappiin kertyvät erilaisiin kippoihin säilötyt "tähteet" Jääskiöiksi. Omin tuon sanan heti sanavarastooni, vaikka alkuperäisen jääskiöselostuksen mukaan ne ovat niitä, jotka sitten heitetään jääkaapista pois siinä vaiheessa, kun ne ovat muuttaneet olomuotoaan epämääräisen näköisiksi ja hajuisiksi syömäkelvottomiski jätteiksi. Minä hyödynnän kaikki jääskiöt ennen tuota muodonmuutosta, eli pyrin jatkojalostamaan kaikki tähteeksi jääneet ruoat joksikin muuksi ja niin saatamme syödä samasta alkuperäisruoasta tehtyjä jatkosörsseleitä useitakin päiviä peräkkäin. Tästä martat varmaan antaisivat roppakaupalla pisteitä, sillä väitän olevani tässä lajissa melkoinen mestari ;).



Tällä kertaa jääskiönä oli edelliseltä päivältä ylijäänyttä perunamuusia. Hetken mietinnän tuloksena päätin  yllättää aamulla muut heräilijät lämpimillä perunarieskoilla. Ja niistä tuli kerrassaan niin herkullisia, että päätin jakaa tämän itse kehittelemäni reseptin kanssanne. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan; pienellä vaivalla niin makoisaa herkkua :).

n. 1/2 l perunamuusia
n. 1 dl maitoa
n. 30 g voita
1 tl suolaa
1 muna
3 dl vehnäjauhoja
1/2 dl ruisjauhoja
n. 1/2 dl pellavansiemeniä
reilu 1/2 dl tummaa siirappia

Määrät eivät ole aivan tarkkoja, eikä niiden tarvitsekaan olla. En mitannut muusia ja siirappiakin vain plöräytin reilusti pullosta. Mitat laitoin sen mukaan, miltä määrät silmämääräisesti mielestäni näyttivät. Ja jos sinulta ei löydy jääskiömuusia, voit varmasti tehdä rieskat myös perunamuusijauheesta (ei ehkä ihan niin hyvää, mutta käy mainiosti aidon muusin korvaajana silloin, jos ei ole vaihtoehtoja). Luovuutta saa siis käyttää ja reseptiä myös muokkailla oman maun mukaan :).

Laita uuni lämpenemään 250 asteeseen. Edellisen päivän muusi on seuraavana päivänä aina hiukan syöntihetkeä jäykempää. Sen vuoksi laitoin  kuppiin n. desin maitoa ja siihen silpaisin mukaan voipaketista vajaan 50 g siivun voita. Nämä yhdessä mikroon n. 30 sekunnin ajaksi. Jos voi ei ole vielä sulanut, jatka kuumentamista. Mutta ole tarkkana, sillä näin pieni määrä maitoa kiehuu helposti yli. Sekoita kuuma maito-voi -seos muusin sekaan sähkövatkaimella tai käsin veivaamalla. Tällä tavoin löysytetty muusi saisi olla löysähköä, mutta edelleen muusimaista koostumukseltaan.  Lisää muut ainekset ja sekoita tasaiseksi.





Vuoraa pelti leivinpaperilla ja nostele siihen ruokalusikalla kukkurallisia kekoja. Koolla ja mallilla ei niin kauheasti ole väliä. Jätä kekojen väliin sen verran tilaa, että saat jauhotetuin käsin taputeltua rieskat litteiksi n. 1/2 cm paksuiksi lättysiksi. Itse tein sellaisia hiukan käden kämmenosaa isompia. Jos teet pienempiä, käyvät ne kivoina napostelupaloina. Laita rieskat uuniin keskitasolle ja paista niin kauan, että ne tulevat kunnolla "ruskettuneiksi" pinnalta. Minulla paistoaika oli 12-13 minuuttia, mutta kannattaa tarkkailla rieskojen pintaväriä ja määritellä paistoaika sen mukaan.



Rieskat nautitaan lämpiminä, mutta malta odottaa hetki ja anna niiden hieman jäähtyä. Päälle sipaisu voita ja herkkuhetki on valmis! Herkutellessa voi vaikka miettiä, miksi perunamuusi on muusi, eikä muussi :D.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti