Mullantuoksuinen maakellari

Näin synkän pimeyden keskellä ei ole ollut juurikaan kerrottavaa viljelypuolelta. Niinpä ajattelin laittaa teille kertomusta meidän maakellarista, jollaisen päätimme rakentaa sadon säilyttämiseksi jo v. 2008. Tontin nurkasta löytyi sopivasti paikka kellarille ja sitten vain kaivamaan :). Kellareita on olemassa valmispaketteina, mutta rakensimme oman harkoista alusta loppuun itse. Aloitimme kaivamalla Heikin kanssa lapiolla sopivan kellarikuopan. Kuopan piti olla syvempi, kuin millä tasolla itse kellarin pohja tulisi olemaan, sillä se piti myös salaojittaa ja salaojaputkien päälle tuli vielä paksuhko kerros hiekkaa. Kellarikuopasta olisi muuten voinut tehdä vielä syvemmän, mutta sitten salaojaputket olisivat tulleet alemmalle tasolle, kuin vieressä menevä sadevesioja, ja vesi olisi saattanut kertyä kellariin. Aika monta kottikärryllistä siinä vaivattiin maata edestakaisin; ensin pois ja sitten takaisin kellarin päälle eristeeksi.

Kellariin päätettiin tehdä perinteinen holvikaaren mallinen katto, joka on kyllä oikein passeli ja viehättävä :).

Olen äärettömän tyytyväinen lopputulokseen, sillä maakellari on pihan kaunistus ja komea yksityiskohta kaikkina vuodenaikoina. Se ikäänkuin vahtii pihaa ollen ensimmäisenä vastaanottamassa pihaan tulevia vieraita. Lisäksi siellä on kätevä säilyttää kauden vihannessatoa, purkitettuja hilloja ja muita herkkuja. Olen myös talvettanut kellarissa ruukussa kasvavan japaninverivaahteran ja daalian juurakot. Nyt siellä muhii kevään aurinkoa odottamassa myös tyttären parvekkeeltaan tuomat muratit.

Maakellariin liittyy minun mielestäni jotain maagista ja tunnelmallista. On ihan eri asia hakea ruokaan perunat, porkkanat ja muut ainekset omasta, valkeaksi sisältä kalkitusta maakellarista, kuin ottaa ne jääkaapin vihanneslokerosta. Mieheni naureskelee minulle, kun en millään suostu menemään kellariin kätevän ja tehokkaan otsalampun kanssa, vaan minun kulkuani valaisee aina ja ehdottomasti vanhanaikainen öljylamppu, jonka sytytän jo ulkoeteisessä saappaita pukiessani. Sen kanssa sitten hiippailen pihan poikki kellariin haistelemaan ihanaa maakellariin kuuluvaa multaista tuoksua <3. Tulee jotenkin mummolamainen fiilis, enkä ikinä suostu tunnustamaan, että sillä öljylampulla ei kyllä oikeasti näe yhtään mitään :D.

Viimeisin hankintani kellariin on uusi ulko-oven kahva, jonka ostin Pajutallista. Musta valurautainen kahva sopii hyvin valkoiseen oveen ja se on tänään päässyt jo paikoilleen.

Haluan vielä toivottaa oikein lämmintunnelmallista itsenäisyyspäivää kaikille lukijoilleni tällä vaaleanpunaisen taivaan värittämällä kuvalla. Otin kuvan yhtenä loppusyksyn aamuna pihatammesta silloin, kun vielä muutamia lehtiä oli oksia koristamassa. Nyt kampean itseni television ääreen tutkailemaan linnan tämänvuotista pukuloistoa :).