Miesääniä talossa

Olen hiukan ymmälläni talossa kuuluvista miesäänistä. Jotenkin ne herättävät nykyään enemmän huomiotani; johtunee siitä, että olen ainoa naissukupuolen edustaja huushollissamme. Mietin, että mistä nuo miehiset örähdykset ja huokailut oikein kumpuavat; liittyykö asia geeniperimään vai mahdollisesti hormoneihin, vai johonkin ihan muuhun, vielä määrittelemättömään? Ja onko tällaista myös muilla, vai vain minun talouteeni osuneilla miessukupuolen edustajilla? Onko tämä jokin tapa viestiä, vai mistä on kyse?

Kyse ei ole röyhtäisemisestä tai muustakaan fysiologisesta ilmiöstä. Sen täytyy siis olla jotain muuta. Ruokailun päätteeksi miesääni on syvältä vatsan pohjalta lähtevä kunnon krööh -ääni, kuin olisi suorittanut ison ja merkittävän urheilusuorituksen. Ja ehkäpä ruokailu onkin miehelle melkoisen vaativaa puuhaa, kun se täytyy tehdä niin vauhdikkaasti ja muutenkin mahdollisimman tehokkaasti. Ainakin meillä naissukupuolen edustajan päästessä pöytään aloittelemaan rauhassa ruokailua, ääntää mies jo kovaan ääneen sen merkiksi, että on lopettelemassa ateriointia. Mutta kaikkein suurin urakka miehelle on sohvalta nousu, sillä sen jälkeinen äännähdys on suorastaan kunnioitusta herättävä.

Tein salaa tutkimusta; seurasin äänten esiintymistä ja voimakkuutta vuorokauden ajan. Minun oli pakko toimia salaa, sillä jos olisin kertonut tarkkailevani miespuolen edustajia, olisi se saattanut vaikuttaa tutkimustulokseen.  Ääniä kuuluu ihan mihin aikaan päivästä vain ja sekä arkena, että viikonloppuna. Sitä ei tutkimukseni paljastanut, että tapahtuuko tätä myös miehen töissä ollessa, vai vain vapaa-ajalla. Mitään säännöllistä rytmiä niissä ei ole. Kuten jo edellä totesin, jos mies vaikka nousee sohvalta tai tuolilta, kuuluu kunnon örähdys, ikäänkuin nouseminen olisi ollut jonkinlainen suoritus, joka tulee ääneen ilmaista. Samoin, jos mies esim. sammuttaa imurin ja oikaisee sen jälkeen selkänsä, kuuluu krhmkrhm -ääni; kuin imurointi saisi aikaan jonkinlaisen kurkkureaktion (vähän kuin olisi mennyt melkoisesti pölyä imurin suulakkeen sijaan suoraan miehen nieluun). Imuria pois laittaessa on myös ähkäistävä, sillä onhan sekin suoritus jotenkin saatava noteeratuksi. Suihkun jälkeen kehoa kuivatessa on miehen myös pidettävä melkoista elämää; kuin ilmoittaisi, että nyt olen suorittanut miehisen puhdistautumisen.

Äännähdysten määrä tuntuu lisääntyvän iän myötä. Sen vuoksi epäilen vahvasti, että hormoneilla on jotain tekemistä asian kanssa. Miessukupuolen edustaja ei äännähtele tälla tavoin vielä lapsena, mutta murrosiässä on havaittavissa jo alkuäännähtelyä. Tämä liittyy usein nuoren miehen kumarasta ylös nousemiseen; vaikkapa tuolilta kengännauhojen sitomisen jälkeen. Kehittyvätköhän nämä alkuäännähtelyt kunnon miesääniksi samaan tapaan, kuin vaikkapa partahaivenet vahvistuvat ja lisääntyvät murrosiän loppupuolella?

Äänissä on mielestäni jotain alkukantaista ja kiehtovaa :). Voin kuvitella, että äänillä on pitkä historia ja ovat jäänne jostain kaukaa menneisyydestä.  Miettikääpä tilannetta, jossa joskus kivikaudella mies on palannut metsästysretkeltä kotiluolaan naisensa luo ja on päästänyt oikein kunnon örähdyksen laittaessaan keihästään seinää vasten ja sitten heti perään vielä ähkäisyn nakatessaan hankkimansa saaliin naisensa jalkoihin. Äänenpainon ja voimakkuuden avulla mies varmaan aikoinaan viesti, oliko hänen nälkä, vai halusiko hän muuten vain ilmaista saapuneensa kotiin ja osoittaa, kuinka arvokkaan ja raskaan työn hän on tehyt. Varmaan myös jonkinlaista reviirin merkkaamista tapahtuu tämän eri toimintoihin liittyvän äännähtelyn avulla.

Ääntely on niin luontevaa ja tuntuu tapahtuvan kuin itsestään. Toivottavasti miessukupuolen edustajat eivät anna tämän kirjoituksen häiritä, vaan jatkavat tuota hauskaa tapaansa kaikessa rauhassa naistansa samalla näin viihdyttäen :). Lupaan, etten jatkossa tarkkaile heitä salaa (ainakaan ihan joka hetki :D)!