Siemenkirje!

Tadaa! Vihdoinkin odotettu Jättikasvisyhdistyksen siemenkirje kolahti postiluukusta ja sain tuntea, miten sydän oikein sykähti rinnassa istutuskevään alkamisen merkiksi :D. Suomen Jättikasvisyhdistys lähettää aina alkuvuodesta siemenkirjeen sen vuoden jäsenmaksun maksaneille ja kirje sisältää monen eri kasvislajin siemeniä. Tämä on ensimmäinen vuosi, kun saan kyseisen kirjeen, sillä viime vuonna liityin yhdistykseen vasta liian myöhään kevään jo melkein kääntyessä kesäksi. Kädet innosta vapisten aukaisin kuoren ja sieltä paljastui aivan yllättävän monipuolinen valikoima toinen toistaan erilaisempia siemeniä. Ja kaikki oli hassusti pakattu omiin pikku minigrip -pusseihinsa, joihin oli tarkasti kirjattuna, mitä kukin pussi sisältää. Mietin mielessäni, että millainenhan tunnelma mahtaa olla siellä, missä näitä siemeniä pakataan pussukoihin, suljetaan kirjekuoriin ja lähetetään eri puolille maata innokkaina odottaville viljelijöille. Onkohan meininki vähän sama, kuin voisi kuvitella olevan joulupukinmaassa kiireisimpään aikaan juuri ennen aattopäivää :D?

Kumosin pussin sisällön pöydälle ja tutkin saalista haltioissani, kuin olisin saanut postissa erilaisia kultajyväsiä. Lajikkeita oli niin runsaasti ja heti aloin jo nähdä, miten ensi kesänä viljelypalstani erottuu muiden joukosta lähes läpitunkemattomana viidakkona jättimäisine kasveineen ja kukkineen :). Mihin ihmeeseen tämä johtaakaan... Ihana, kun tässä vaiheessa voi vain antaa mielikuvitukselle vallan ja samalla siirtää johonkin syrjään se pikkuinen pessimismin ääni, joka kertoo tylsän tasaisella, mutta vakuuttavalla äänellä, että todennäköisesti ainakin yli puolet siemenistä jää itämättä tai menee muuten pieleen ja loppujenkin kanssa saa taas taistella koko kesän, että saisi edes jotain elinkelpoista kasvatettua. Mutta huitaisen minkäänlaista sääliä tuntematta voimakkaalla kädellä kauas pois tuon jankutuksen ja ilmoitan rohkeasti siipalle, että täällä muuten on siemeniä, joiden kasvutyyli kaipaa uudenlaisia tukirakenteita ja tietää hänelle uusia haasteita suunnittelu- ja rakennuspuolelle. Hän on niin hyvä siinä, ettei varmaankaan kehtaa kieltäytyä ;). Mitäpä sitä ei mies tekisi rakkaan puolisonsa ja hänen viljelystensä eteen :)! Mopo on siis taas karkaamassa käsistä...

Olin maksanut jäsenmaksuni niin ajoissa, että kuuluin siihen onnekkaiden ensimmäisten kirjeiden saajien joukkoon, joille oli luvattu monipuolisin siemensisältö. Tästä olenkin aivan otettu! Kirjeeni sisälsi seuraavia lajikkeita: Vihreä kurpitsa, kaksi eri jättikurpitsan lajiketta, peltokurpitsa, punajuuri, kyssäkaali, kaksi eri auringonkukkalajiketta, maissi, lanttu, palsternakka, tomaatti, porkkana, jättisipuli, kurkku ja lehtiselleri. Lisäksi on kaksi lajiketta, joista en edes tiedä, mitä ne ovat; Marrow ja Long Gourd. Pussukoiden tietoihin on merkitty myös kasvupaikkoja, kasvattajia, ennätystuloksia ym. mielenkiintoisia tietoja. Ja miten erilaisia näiden kasvien siemenet ovatkaan. Jättikurpitsan suuret siemenet pullistelevat iloisina, kuin odottaen voimaa täynnä kevään kasvuun lähtöä. Ja vastakohtana lehtisellerin pikkuriikkiset hiekanjyvän kaltaiset hippuset, joista ei ikinä voisi kuvitella kasvavan yhtään mitään (ensin luulin, että joukkoon oli päässyt erehdyksessä tyhjä pussi, kunnes huomasin nuo kärpäsenkakan näköiset pilkut pussin sisällä). Aivan valloittavan ihanaa!

Ja nyt on siis istutuskevät startannut tänään jättisipulinsiementen istuttamisella. Olen jo auttamattomasti myöhässä ja huonosti varustautunut, sillä siemenet olisi ollut parasta laittaa itämään jo marraskuussa ja sen lisäksi minun tulisi omistaa lämmitettävä kasvihuone, jossa on ympärivuorokautinen valaistus. Nyt minulta ei löytynyt edes taimimultaa ja täytyy vain toivoa, että vanhasta multapussista olisi vaikka haihtunut liiat lannoitteet pois säilytyksen aikana siten, ettei multa olisi liian voimakasta siemenille ja pikkutaimille.

Istutin nuo arvokkaat 3 Englantilaisen Glazebrookin kasvattamaa siementä maitotölkkeihin välttyäkseni koulimiselta (en kyllä tiedä, miten haastavaa puuhaa tuo kolmen kasvin kouliminen isompiin ruukkuihin olisi ollut ;)). Lisäsin mullan joukkoon Perliteä (valkoisia pieniä vulkaanisia kosteutta sitovia rakeita) pitämään kosteuden tasaisena. Vermikuliittilisäys olisi myös ollut paikallaan, mutta sitäkään ei nyt tähän hätään ollut saatavilla. Etukäteen olin katkaissut lattialämmityksen kodinhoitohuoneesta ja saanut lämpötilan laskettua alle 18 asteen, sillä sipuli itää vain viileässä. Siellä ne tuorekelmulla peitetyt purkit nyt nököttää lattianrajassa kylmien laattojen päällä ja minä vain odottelen kasvun ihmeen tapahtumista. Perheen miesväkeä olen informoinut asettamastani ansasta ja vannotin heitä olemaan menemättä lähellekään multapurkkejani.

Kevättä kohti rinta puutarhurinrottingilla :D!