Pientä vastoinkäymistä ...onneksi ei kuitenkaan viljelypuolella

No, niin. Nyt on selvinnyt, että oikeassa olkapäässäni on jokin pieni jänteen repeämä (ei kuulemma rottaa suurempaa löydöstä ollut :)). Olen hyvin vahvasti oikeakätinen ja nyt ihmettelen, miten tulen toimeen kaiken kevään tuoman kaivamisen, maan kääntämisen ym. kanssa, jos joudun jotenkin rajoittamaan käden käyttöä. Mitään varsinaista rajoitusta käden käyttämiselle ei ole annettu, sillä ortopedini lähti lomalle ja kuulen lisää ohjeita vasta reilun viikon kuluttua. Mutta kipu rajoittaa kummasti; eli testailin ensin parantaa olkapääoireilua erilaisten liikuntamuotojen ja pihapuuhastelun avulla. Kumpikaan ei auttanut, vaan tilanne meni pahemmaksi ja sen vuoksi hakeuduin lopulta tutkimuksiin. Ohjeena muille; älä testaile, vaan hakeudu hoitoon, jos oire ei mene ohi muutamassa viikossa. Minulla nyt kipua kestänyt jollain tasolla n. 5 kk ja se on turhan pitkä aika.


Mutta nyt lopetan valittamisen, sillä se ei johda mihinkään :). Sisulla vaan eteenpäin. Sisäpuuhasteluina tänään macaron -tehtailua, pyykin pesua, ruoan laittoa ym...


Macaron -taikinan tein tällä kertaa Mungolife -blogin ohjeella, jonka Suvi minulle vinkkasi. Vertailuna voit katsoa tästä linkistä myös aikaisempia kokeilujani eri macaron -resepteistä ja tässä linkki eri täytevaihtoehdoista kertovaan raapustukseen :).

Macaronien paistovinkkinä voisin kertoa, että oikeaa paistoaikaa kannattaa testailla. Itse paistoin tällä kertaa ensin kiertoilmalla 125 asteessa n. 8-9 min. Tämä oli huono keino, sillä uuni varmaan pääsi liian kuumaksi ja mustikkajauheella värjäämieni kuorten väri haalistui reunoilta. Seuraavaksi laitoin uunin tavalliselle lämmölle 140 astetta ja paistoin aivan uunin alaosassa (niin alhaalla, kuin mahdollista, muttei kuitenkaan ihan pohjalla). Tämä oli paljon parempi menetelmä. Paistoajaksi laitoin 10 min. ja sen jälkeen lisäilin minuutti kerrallaan tarpeen mukaan. Ja sen tarpeen pystyy helposti tarkistamaan; lasket vain sormen kevyesti pellin keskivaiheilla olevan macaron -kuoren päälle ja liikutat sitä hiukan sivusuunnassa. Jos kuori liukuu tai tuntuu hiukan tutisevalta, jatka paistoaikaa tosiaan minuutti kerrallaan niin kauan, että tässä testissä kuoren päällinen ei tunnu alaosaan nähden irralliselta. Ja mikä parasta; macaron ei kärsi tästä testailusta mitenkään :).


Toinen vinkki on se, ettei nestemäisiä väriaineita kannata juurikaan käyttää macaron -taikinan värjäämiseen. Ainakaan minä en enää ikinä tee niin. Tai ehkä riippuu väriaineen valmistajasta, mutta ainakaan marketista ostettava keltainen liemimäinen väriaine ei toiminut; se ei värjännyt taikinaa muutamalla pisaralla, vaan sitä piti lorotella enemmän, eikä silti lopputuloksena tullut keltaisia macaroneja. Lisäksi paistaessa nämä E-koodeilla kyllästetyt versiot eivät paistuneet lainkaan niin, kuin pitäisi. Lisäksi ne maistuivat kammottavilta; maistoin yhtä kuorta pienen palan ja se maku säilyi suussani useita tunteja tuon maistelun jälkeen; kuvottavaa. Roskiin menikin iso satsi. Tässä on kuva, jossa samasta taikinasta tehdyt kahdella eri systeemillä värjättyä macaron -kuorta on paistettu samalla pellillä. Eli ainoa ero oli tuo värjäys. Toinen on se, mikä leikkii olevansa keltainen ja toinen on itse kuivatulla ja jauhetulla mustikalla värjätty.

Kuorten paiston jälkeen tein vielä jääkaappiin jäähtymään salted caramel -täytteen myöhemmin vatkattavaksi. Höystin sitä pienellä määrällä Little´s Irish Cream -instant coffee -murusilla. Pakko myöntää, että maistelin tuota kinuskia ihan sellaisenaan ja se kyllä oli kerrassaan makeaa herkkua! Sitä aion laittaa kaakaomacaronien täytteeksi ja sen jälkeen testailen tämän kokonaisuuden pakastamista; olisi kiva, jos olisi aina näitä gluteenittomia herkkuja valmiina pakkasessa :). Sopii sieltä tarjoilla vieraskahveilla.

Tähän sekalaiseen päivitykseen voisin vielä lisätä perjantai-illan uuden ravintolalöydön; Kauppakeskus Jumbon uuden Tamarin -thaimaalaisen ravintolan. Vaikka kauppakeskus kuulostaakin varsin ankealta ja tylsältä ympäristöltä ravintolalle, on kuitenkin aika kiva, jos sieltä löytyy hyviä ruokapaikkoja. Sellaisia, joissa viihtyy, on hyvä palvelu, hinta-laatusuhde kohdillaan ja vielä kaiken päälle erinomainen ruoka. Ja Tamarin on juurikin tällainen "helmi" kauppakeskusravintoloiden joukossa. Menin tyttäreni kanssa sinne syömään ennen yhteistä elokuvailtaa Flamingon Finnkinossa. Ruokaa saimme hetken odotella, mikä johtui tarjoilijan mukaan siitä, että toinen kokeista oli matkalla Thaimaassa ja vain yksi kokki puuhasteli keittiössä ruokkien melkoisen määrän ruokailijoita. Kun saimme ruoat, olivat ne aivan tavattoman maukkaita ja ruokaa oli todella paljon, suorastaan ylitsepursuavan paljon, ja se oli laitettu esille kauniin houkuttelevasti :). Ei mikään fine dining -annos, vaan oikein kunnon ruokaa, jossa oli makuhermoja nostattavat sopivan tuliset maut höystettynä herkullisella riisillä. Erikoisen tästä ravintolasta tekee se, että siellä on kaikkina arkipäivinä normaalin buffetlounaan lisäksi late lunch, joka jatkuu iltapäivän kahdesta aina klo 18.00 asti. Ruoaksi saa valita minkä tahansa pääruoan (ei ankkaa tai jättikatkarapua) hintaan 11 euroa! Siis uskomatonta, mutta totta. Olimme niin tyytyväisiä, että täytyy ehdottomasti mennä uudestaan; ruokalista oli niin laaja, että kokeiltavaa riittää kyllä hamaan tulevaisuuteen asti. SUOSITTELEN!

Ja elokuvakin oli hersyvän hauska; Minka Kuustosen ja Olavi Uusivirran tähdittämä "Onnenonkija". Elokuviin menimmekin juoksujalkaa, sillä vietimme liian kauan aikaa ravintolassa ja elokuvanapostelujen valinnassa. Täytyy ihan mainita, millainen herrasmies oli teatterisalin ovella lippuja tarkistamassa; kun juoksimme paikalle, hän hymyili leveästi ja sanoi, että "harvoin näkee kenenkään tulevan juosten mainoksia katsomaan". Pahoittelimme myöhästymistämme vaikka ilmeisesti joillakin on ihan tapana jättää mainokset väliin ja tulla viime tipassa. Ovimies hymyili meille kannustavasti ja sanoi, että "vielä ehtii vaikka vessaankin, jos on tarvis, sillä mainosten jälkeen tulee traileritkin ennen varsinaisen elokuvan alkua". Olin kuitenkin niin harmissani myöhästymisestä, että en edes ajatellun mitään vessareissuja, vaan kipitimme valkokankaan editse ja siitä edelleen  portaita kavuten ylimmän rivin keskipaikoille. Siellä sitten huomasin, että kun kaveri kerran mainitsi vessassa käymisestä, niin hätähän siinä tuli. Ei muuta, kuin juoksujalkaa portaat alas, näyttämön edestä juosten ulos vessaan. Matkalla huikkasin ovimiehelle, että tämä on kyllä hänen vikansa, kun otti vessatarpeet puheeksi ;). Ehdin vessareissultani takaisin yläriviin ennen trailereita, joten loppujen lopuksi sisääntulomme oli näyttävä ja varsin tehokas :D ("näyttävä" varmaan ainakin muiden katsojien mielestä, jotka saivat ihmeissään seurata tätä ryntäilynäytöstäni; onneksi en kompastunut portaissa tai muuta vielä nolompaa ;)).


Seuraavaksi täytyykin päivitellä istutusten tilanne, sillä siellä on tapahtunut melkoisesti edistymistä sitten viime kirjoituksen. Mukavaa sunnuntai-illan jatkoa!