Onneksi siippaa ei tarvinnut kauheasti houkutella, kun hän jo alkoi innoissaan suunnittelemaan, miten toteuttaisi haaveeni (hän on niin sopivasti kätevä käsistään ja taitaa jopa tykätä puumateriaalin kanssa puuhastelusta :)). Ensin hankittiin liimapuulevyä, josta siippa sirkkelöi mittaamansa kappaleet. Nämä hän kokosi kehikoksi.
Sen jälkeen hän sahasi sopivat aukot kanalan takaseinään ja alta aikayksikön hän jo pyysi minua kaveriksi kiinnittämän munintapesää kanalan takaseinään.
Tämän jälkeen hän viimeisteli sisäänmenoaukot listoilla ja maalasi ulkoa koko hökötyksen valkoiseksi (maalia sattui löytymään valmiina ja väri sopii oikein hyvin tuohon punavalkoiseen leikkimökkiin). Perheen nuoriso-osaston mielestä nyt aletaan olla kyllä melko luksusmeiningeissä kanalan kanssa, mutta hänestäkin uudet pesäset ovat oikein viehättävät ja käytännölliset. Minusta ne ovat kerrassaan IHANAT ja jo näen itseni hiippailemassa kanalan takana uteliaana kurkistelemassa kannen alle ja etsimässä pesistä ensimmäisiä munia.
Vielä en viitsi laittaa kanalaan ja munintapesiin heiniä ja pohjan pehmikeaineksia, ettei sinne asetu vahingossa joku metsän asukki tai vapun viettäjä siinä luulossa, että olen sisustanut hänelle uuden upean kotipesän ;).
Seuraavaksi onkin sitten vuorossa katoksen laitto (aurinkovarjo) ja sen päälle tulee vielä rastasverkko estämään uteliaiden pikkulintujen vierailut sekä mm. mahdollisen kanahaukan hyökkäykset. Muuttopäivä lähestyy...
Muuttoa odotellessa voin kertoa, etten minäkään ole päivääni toimettomana viettänyt; ensin oli äärimmäisen raskas suunnittelutyö valokuvaamisineen :). Sitten haravoin ja siistin koko etupihan ja poistin kuihtuneet kukat köynnöshortensiasta. Ja tässä puuhastelun lomassa löysin soman jutun; sinivuokko kukkii myös talomme sisäänkäynnin portaiden alla; aika koloseen sekin on tiensä löytänyt :).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti