Suomen jättikasvisyhdistyksen SM-kisat pääsi yllättämään

Eilen vihdoin koitti se päivä, milloin pääsin näkemään oikeita jättikurpitsoita ja muita jättikasviksia. Aikaisempina vuosina Suomen jättikasvisyhdistyksen näyttely ja kisat ovat olleet sen verran kauempana, ettei ole tullut lähdettyä.

Perjantaina illansuussa katkaisin palstalla  kurpitsoiden "napanuorat" ja siipan kanssa siirreltiin niitä pellolta auton takakonttiin. Olin saanut työkaveriltani lainaksi suursäkin ja se osoittautui todella käteväksi. Siippa nakkasi säkin kurpitsoineen selkäänsä ja mennä kyyristeli kohti autoa, kuin ahertajamuurahainen ja minä kannattelin perästä. Mahtoi olla melkoinen näky :). Hiukan haikealta tuntuu aina syksyn sadonkorjuuaika ja siitä tyttärellenikin laittelin viestiä. Hän vastaili, että "Äiti, kyllä se siitä ♥, kaikki vauvat kasvavat isoiksi joskus". Ja niinhän se on. Jättikyssäkaalin, jättimaissit jättiauringonkukat ja jättivarsisellerit jätin vielä kasvamaan. Muut kasvikset, kuten epäonnistuneen porkkanan ja paremmin onnistuneet palsternakat kaivelin vielä mukaan auton kyytiin. Otin mukaani myös yhden "jättikyssäkaalin", jota olin kasvattanut varhaisesta keväästä lähtien koko kesän ja se on kasvanut sitkeästi ollen edelleen paljon pienempi, kuin pesäpallo :D. Se ja tuo porkkana saivat päätyä näyttelyyn epäonnistuneiden yritysten pöytään. Siellä ne nyt nökötti auton perällä sulassa sovussa molemmat; Mr Green ja Miss Yellow. Muualla autossa lojui pienempiä kurpitsoja siellä täällä lattioilla ja penkeillä.

Miss Yellow (järjestelmäkameran linssisuojus kurpitsan päällä kokovertailua varten)

Mr Green

Kotona pesin huolella palsternakan ja muut kasvikset, sillä mitään likaista ei sovi näyttelyyn kuskata. Ne saivat kuivua yön yli sanomalehden päällä, sillä näyttelykasvisten pitää olla myös kuivia. Leikkasin Mr Greenin kannan n. 1,2 cm pitkäksi, mikä on määritelty yhdistyksen peltokurpitsan punnitussäännöissä. Miss Yellow:n kanta sai yhdistyksen ohjeiden mukaan olla kokonainen ja varttakin siihen sai jättää muutamia senttejä. Illan aikana vielä tulostin ja täytin kilpailukaavakkeet valmiiksi; Ilmassa alkoi jo olla oikeaa kisatunnelmaa kaikkine valmisteluineen :).


Eilen aamupäivällä siirsin autosta pois muut kurpitsat ja lastasin mukaan pestyt kasvikset ja kaavakkeet sekä puin kolean sään vuoksi reippaasti vaatetta ylle. Matkalla Mäntsälään koukkasin noutamaan Suvin mukaan kannustusjoukoksi. Kannustajiin liittyi myöhemmin myös siskoni ja hänen ekaluokkalainen poikansa :).


Mäntsälässä oli aika pollea olo, kun parkkipaikan ohjaaja tiedusteli, että olemmeko tulossa kisaamaan vai yleisöksi ja sain vastata, että "kisaamaan"; saimme luvan ajaa peremmälle näyttelyalueen viereen. Siellä olikin seuraavana edessä tenkkapoo; miten ihmeessä saisimme Miss Yellowin ulos takakontista? Onneksi alueelta löytyi työntökärry ja saimme vielä yhdeltä nuorelta miehenalulta apua kurpitsasäkin nostamiseen. Hassua oli se tunnelma, mikä näyttelyalueella vallitsi; väki oli kovin tohkeissaan kasviksista. Jo ennen kuin saimme kurpitsan ulos säkistä, oli useampi säkkiin kurkistelija ympärillämme tiedustelemassa, mitä säkistä löytyy: samaan tapaan, kuin kirppiksellä tavaraa esiin purkaessa. Vaikka kurpitsani olikin kovin pieni muihin verrattuna, tuli ylpeän omistajan fiilis. Riemu kupli sisälläni, kun useampi kehui kurpitsoitani kauniiksi, kuin oikeat halloween´-kurpitsat. Punnitus- ja mittaustapahtuma oli varsin jännittävän ja tarkan näköistä puuhaa.

Mr Green sai upeasta väristään ja kauniista muodostaan paljon kiitosta ja kehuja. Punnitusvaiheessa kerroin, että nimi on Mr Green sen vuoksi, että se oli nuorempana kauniin vihreä, eikä minulla ollut ollut lainkaan tietoa, että kurpitsa muuttuukin myöhemmin oranssiksi. Kun sitten palasin Miss Yellowin luo, tuli eräs täti sanomaan, että siinä on nyt mennyt nimi kohdalleen. Kerroin hänellekin tarinan Mr Greenistä, johon täti totesi, että hän oli jo kuullut tarinani; sana oli siis kiirinyt asialle vihkiytyneen näyttelyväen keskuudessa :).

Palsternakan ja ne epäonnistuneet kasvikset veimme sisähallin kasvisnäyttelyyn ja siellä hämmästelimme kaikkia muita ihmeellisiä jättikasviksia. Osa oli kasvanut niin muodottomiksi, että niitä oli vaikea enää edes tunnistaa. Mutta varsin komeita ne oli kyllä kaikki. Eniten meitä ihmetytti se, että juuresten, esim. porkkanan ja palsternakan kisatessa pituudesta, lasketaan juuret mukaan mittaan. Niinpä siellä oli pienenpienet muutaman sentin mittaiset porkkana ja palsternakka, joissa oli molemmissa yli kaksimetriset juuret ja niiden mitoiksi tuli reippaasti yli 2 m/juures! Itse olisin katkaissut juuret poikki ja nakannut moiset pikkukasvit joko pataan tai kompostiin ymmärtämättä lainkaan, millaisia aarteita ne olisivat olleet.

Heavy -lajikkeen porkkanat kilpailevat painosarjassa ja usein ne näyttävät tältä :)

Epäonnistuneiden tai muuten erikoisten pöytä. Ylätasolla porkkanani ja alhaalla oikealla vaivalla kasvattamani onneton kyssäkaali

Odotellessa kierreltiin katselemassa myös muita paikalle tuotuja kurpitsoita ja joimme kahviosta noudetut kahvit. Ihan parasta on mielestäni se, ettei koskaan voi etukäteen tietää, millainen jättikurpitsasta tulee "isona". Siinä ennalta-arvaamattomuudessa on samanlainen viehätys, kuin vaikkapa ihmisissä; laji on sama, mutta kaikki oman näköisiään.

Marrow -lajikkeen kesäkurpitsan näköiset kasvikset ja taaempana peltokurpitsat

Vihdoin kello läheni yhtä ja oli kurpitsoiden punnituksen vuoro. Yleisö kerääntyi tiiviiksi rinkulaksi jättikokoisen vaaán ympärille ja seurasimme jännittyneinä, miten eri kokoisia kurpitsoita siirrettiin Avantilla punnittavaksi. Kurpitsat nostettiin metallihäkkyrään kiinnitettyjen kuormaliinojen avulla. Kuormaliinojen alaosaan oli pujotettu nyöri, jolla saatiin liinat riittävästi suppuun niin, ettei kurpitsat päässeet putoamaan. Tuosta narusta avustaja "talutti" kurpitsaa samaan tapaan, kuin riimussa olevaa hevosta :). Painavin kurpitsa painoi muistaakseni 369 kg ja pokkasi ensimmäisen palkinnon.

Kisassa valittiin myös kaunein kurpitsa ja se oli kyllä ehdottomasti yksi malliltaan "säkkituolia" muistuttava vaalean keltainen kiiltävän kaunis jättikurpitsa.

Palkintojenjaossa huomasimme, että melkein samat henkilöt saivat palkintoja kaikissa sarjoissa; tämä on selvästikin melko pienen piirin juttu ainakin noiden ennätyskasvisten osalta. Mutta seuraavaksi tuli kyllä oikea JÄTTIYLLÄRI; kuuluttaja kuulutti painavimman näyttelyssä mukana olevan palsternakan voittajaksi MINUT! En aluksi meinannut edes tajuta ja varmaan kaikki huomasivat, miten yllättynyt olin. En ollut voinut edes kuvitella saavani mitään voittoja, vaan vein palsternakan sinne punnittavaksi vain mielenkiinnosta ja saadakseni sille virallisen punnituksen. Olin kyllä niin ymmälläni ja iloinen, että melkein pompin hakemaan hienon ruusukkeeni ja sainkin reippaat aplodit yleisöltä ja omilta kannustusjoukoiltani :D. Tässä vielä linkki tämän vuoden tuloksiin. Yksi isompi palsternakka sieltä löytyy, mutta se ei ollut kisapaikalla punnittu.

Kisa päättyi onnellisesti siihen, että saimme jälleen apua samaiselta nuorelta mieheltä ja hänen avullaan nostimme Miss Yellowin ja muut kasvikset takaisin auton kyytiin. Tuo avulias nuorimies oli voittajakurpitsan kasvattajan mukana ja luulenkin, että hän oli voittajan poika.

Kotona kurpitsat päätyivät uuteen kasvihuoneeseeni ja siellä saan niitä vielä hiukan ihastella ennen, kuin ne päätyvät keitto- ym. aineksiksi. Nyt jo ajatukset ensi kevään istutussuunnitelmissa...