Perheemme ruokahävikkitilanne aiheuttaa kanoille päänvaivaa

Tässä jokunen viikko sitten oli vuotuinen ruokahävikkiviikko ja silloin lehtien palstoilla uutisoitiin aiheesta enemmänkin. Itsekin havahduin pohtimaan asiaa ja miettimään omien ruoanvalmistukseen liittyvien tottumusten tilannetta ruokahävikin kannalta. En oikein ymmärrä, mistä se hävikki tulee. Meillä on tilanne, että saisimme kaikki ruoantähteet hyödynnettyä vielä kanojen ruokinnassa, mutta sellaisia tähteitä ei vain ole; niitä ei synny, sillä syömme melkein kaiken, minkä ostamme ja ruoaksi valmistamme. Onnistumisemme ruokahävikin minimoimisessa aiheuttaa sen, että kanaparat jäävät luomurehun, ruohon ja muiden luonnontuotteiden varaan. Vähäiseksi jääneet kuivuneet leivänkannikat ja kurkun päätypalat sentään joskus lisäävät vaihtelua kanojen ruokavalioon.

Keräämme myös biojätettä ja kompostoimme sen kaiken. Sinne menee lähinnä kasvisten ja munien kuoret ja kahvinporot pusseineen. Äärimäisen harvoin voi olla joku pussiin unohtunut leivänkannikka päässyt homehtumaan ja se joutaa biojätteeseen. Kanat saapuivat hyvissä ajoin ennen kesää ja tähän mennessä on varmaan kertynyt yhden käden sormien verran kertoja, jolloin olen voinut viedä niille varsinaisia ruoantähteitä.

Välillä päästän kanoja vapauteen (tai niin ne luulevat, sillä todellisuudessa ne ovat vain hiukan isomman, n. 1000 m2:n aitauksen sisällä :)) ja ne saavat nokkia ja möyhentää maata ja samalla etsiä elävää toukka- ja matoravintoa, sekä noukkia tuoreita ruohonvarsia ja voikukanlehtiä. Vapaudesta huolimatta kanat kuitenkin säntäävät "pää kolmantena jalkana" perässäni omaan aitaukseensa, jos vain vilautankin metallikuppia, johon joskus olen vienyt niille liotettuja leivänkannikoita, tai muuta extraherkkua. Eipähän tarvitse jahdata kanoja pihalta aitaukseen, kun ovat niin ehdollistuneet tuohon metalliastiaan ja sen sisältöön :).

Miten tähän on päädytty; teemme usein isompia annoksia ruokaa, että se riittää useammaksi päiväksi. Näin tuntuu, että arkeen jää enemmän aikaa, kun ruoanvalmistusta ei tarvitse aloittaa alusta joka päivä (etenkin arkisin). Yli jäänyttä ruokaa hyödynnämme eväsruokailuun ja saatamme lisäksi "jalostaa" "tähteistä" seuraavalle päivälle ihan erilaisen ruoan. Hyvä esimerkki on savustettu lohi; savustamme kerralla isomman satsin ja syömme sitä vaikkapa perunoiden kanssa. Jos perunoita ei jää yli, seuraavana päivänä voi eväänä olla salaattia savulohen kera tai vaikka savulohivoileipiä. Kotiin tultuamme teemme savulohesta kermaisen pastakastikkeen, ja sen kanssa syömme pastaa ja höystämme herkun parmesaaniraasteella. Tarjolla on myös kauden kasviksia ja salaattia eri muodoissa. Seuraavana päivänä voi ottaa evääksi pastakastiketta ja jos pastaa ei jäänyt yli, voi ottaa vaikka nuudelia mukaan ja keitettyjä tai paistettuja munia... Näin teemme muidenkin ruokien kohdalla ja syömme siis yleensä ruoat viimeistä murua myöten.

Jääkaapissa oleville tähteille olen joskus kuullut hauskan nimityksen, joka on kotiutunut perheemme puhekieleen; ne ovat jääskiöitä. Jääskiöistä saa oivallista ruokaa, joka usein on hyvinkin maistuvaa, sillä maut ovat voimistuneet ja rakennekin usein mehevöitynyt jääkaappisäilytyksessä :D. Perheen nuorisojäsen ei ainakaan vaikuta kärsineen kovasti tilanteesta, sillä yksi päivä hän sanoi, että hän ihmettelee, miten meillä niin usein syödään hyvin ja lähes aina on itse tehtyä maukasta ruokaa. Joskus hän kyllä huomauttaa, jos joutuu syömään useampana päivänä samaa ruokaa, ja sitä ei ole riittävästi uudelleenjalostettu ;). Eineksiä ja valmisruokia meillä näkee äärimmäisen harvoin. Yksi einesherkku on minun ja nuorisojäsenen yhteinen, ja se on voissa paistettu Saarioisten rusinaton maksalaatikko. Sitä syödään silloin, kun siippa on jossain muualla, sillä hänen mielestään tuo kyseinen herkku sopii parhaiten eläinten ruoaksi; en voi ymmärtää... Meillä siis maksalaatikkokaan ei päädy kanoille asti.

Tavallaan en ole juurikaan ajatellut asiaa ruokahävikin kannalta, vaan enemmänkin säästettynä aikana ja varmaan myös säästettyinä euroina. Ruoan kantaminen kotiin ja sitten sen laittaminen roskapussiin ja kuskaaminen jäteastiaan kaatopaikalle vietäväksi ei voi mitenkään olla kannattavaa tai järkevää kenenkään kannalta (paitsi kanojen, jos roskiin kantamisen sijaan hyödyntää tähteet eläinten ruokinnassa).


Nyt olenkin äärimmäisen utelias; miten muilla? Onko muilla enemmän ruokahävikkiä ja mistä se syntyy? Olisivatkohan kanasemme onnellisempia jossain muussa perheessä, missä niille jäisi herkkuja muutenkin, kuin voikukkia, etanoita ja kompostimatoja metsästämällä? Onneksi sentään luomurehussa on mukana kaikenlaista kivaa herneistä lähtien :).