Kasvun ihmettä

Viime kirjoituksen jälkeen onkin taimikasvatuksessa ehtinyt tapahtua paljon. Kerään tähän nyt muutamia kohtia matkan varrelta.


Tänä vuonna laittelin kasveja alulle niin paljon, että niille täytyi järjestää lisätilaa ulkoeteiseen, jossä myöhempi taimikasvatus tapahtuu. Ulkoeteinen, eli kuisti on siitä kätevä, että siellä on viileää ja valoisaa. Peruslämpöä pitää yllä pieni sähköpatteri, joka on asennettu n. 17 asteeseen. Yöllä lämpötila on alempi ja päivällä auringon paistaessa lämpö kohoaa aika paljon korkeammalle. Silloin saatan etenkin kevään edetessä sammuttaa patterin ja avata ovea ajoittain lämmön tasaamiseksi. Mutta näistä lämpövaihteluista huolimatta kasvit viihtyvät ja kasvavat tanakoiksi. Pilvisinä päivinä lisävalosta huolehtivat kolme kasvilamppua.


25.3.2017 Siippa rakensi ulkoeteiseen 60 cm. leveästä liimapuulevystä minulle ison alustan, johon saan mahdutettua melkoisen määrän kasvinalkuja. Alustassa on kaksi metallista säätötolppajalkaa ja muuten se lepää ikkunalautojen päällä. Koska alusta ei ole kiinteä, on se helppo siirtää autotalliin odottelemaan seuraava kevättä taimikasvatusvaiheen päätyttyä. Ihanan kätevä tuo minun siippani :).

Mainitsin edellisellä kerralla sanomalehtipoteissa kasvattamisen ja se todellakin on ihan toimiva menetelmä. Kaikkiaan sanomalehti on materiaalina melko helppo myöhemmässä vaiheessa, jolloin taimia istuttelee isompiin ruukkuihin; koko sanomalehtiruukun voi istuttaa sellaisenaan ja sinne se myöhemmin hajoaa. Isompaan ruukkuun istuttaessa sanomalehti saattaa tosin olla jo osin niin hapertunutta, että se hajoaa, mutta siinä vaiheessahan siitä ei ole enää mitään haittaa.


Sanomalehtiruukkuja on aika yksinkertaista tehdä ilman siihen tarkoitettua muottiakin. Minulla muottia ei ole, joten olen ottanut muotin korvikkeeksi pienen lasipullon, jonka olen säästänyt puolukoiden survomista varten. Lisäksi tarvitaan sanomalehdestä leikattuja halutun korkuisia pitkiä suikaleita ja pieniä maalarinteipin palasia (tämä siksi, että ruukku pysyy paremmin kuosissaan, mutta ei ole välttämätön).


Ensin käärin sanomalehteä pullon ympärille siten, että pohjan yli jää sopivasti lehteä ruukun pohjaksi taiteltavaksi. Seuraavaksi taittelen ruukun pohjaksi tuon ylimenevän osuuden ja vielä pieni teipin pala ruukun yläosaan ja istutuspotti onkin valmis. Potti täytetään mullalla ja kasvin saa istutettua kätevästi vaikkapa ruokalusikan varrella avittamalla; sillä saa tehtyä sopivan syvän kolon multaan ja sen avulla saa myös ujutettua hennon taimen koloonsa kasvamaan. Sain anopilta samettikukan alkuja, joista ison osan istuttelin näihin sanomalehtiruukkuihin. Taimia jäi ylikin ja ne istutin lopulta kaikki pieneen, Ikeasta ostettuun metalliseen  parvekelaatikkoon kasvamaan.

25.3.2017 Taimet olivat tosiaan pyrähtäneet kunnon kasvuun. Silloin koulin hontelovartiset tomaatinhuitukat maitopurkeista tehtyihin isompiin astioihin (kuvia alempana). Tässä vaiheessa istutin ne syvemmälle lähes alimpiin lehtiin asti. Näin kannattaa tehdä, jotta taimista saa vahvempia. Pitkä varsi on usein hontelo ja kasvia joutuu tukemaan enemmän. Tomaatti myös kehittää juuria mullan alle jäävään varren osaan, ja näin se saa otettua paremmin vettä ja ravinteita. Tässä koulimisvaiheessa taimia laitetaan vain yksi per astia ja seuraavan kerran ne istutetaan lopulliseen kasvupaikkaan. Muistathan taimia istuttaessasi koskea vain niiden lehtiin, niin ei tule vahingossa vahingoitettua taimen vartta ja siten jopa estettyä kasvua jatkossa.

Uudelleen istutuksen jälkeen meni hetki, ennen kuin kasvit taas lähtivät kasvamaan. Sen jälkeen vauhti onkin ollut huima ja tomaateista olen jo saanut poistaa varkaitakin. Kohta odottelen ensimmäisten kukkaterttujen ilmestymistä :). Ja hassua, miten eri lajikkeet kasvavat todellakin eri tahtiin. Toiset ovat jo puolimetrisiä ja toiset taas vasta reilu 10 cm. Pienimpiä, mutta todella kauniin tanakoita taimia ovat pensastomaatti "Heart brakerin" alut. Ja samaan aikaan "Brandy Wine" -lajike kurkottelee kohti kattoa pitkine varsineen. Onneksi varret ovat paksuhkoja, niin eivät katkeile istutusvaiheessa.


2.4.2017

19.4.2017

22.4.2017

Paprikoiden ja chilien kanssa on huolta; ne kellastuvat ja pudottelevat lehtiään :(. Lukemani perusteella syynä voivat olla joko liikakastelu tai liika lannoitus. En ole saanut selville, kummasta olisi kyse, mutta taimet kärsivät todella. Seuraavaksi täytyy yrittää istutella ne uudestaan uuteen multaan; jospa se auttaisi.

Kevät on ollut kummallisen oikukas; pihalla on saanut välillä haravoida ja ihmetellä kukkivia sinivuokkoja ja helmililjoja ja sitten taas ihmetellä, kun lumi peittää maan ja taivaalta sataa vuoroin lunta, räntää ja rakeita. Toissailtana tein saunan jälkeen lumienkelin kuistille ja tänään on nyt jo aamusta ulkona varjossa lämmintä melkein 10 astetta. Toivotaan, että kevät nyt oikeasti lähtisi kunnolla vauhtiin ja saisin kohta kiikuttaa kasvini kasvihuoneeseen.

22.4. laitoin alulle myös basilikan, kurkun, salaattifenkolin ja vesikrassin. Myös persiljan siemenet laitoin likoamaan melkein viikoksi itämisen nopeuttamiseksi. Basilikan istutin siten, että laitoin muutaman siemenen kuhunkin Nelson Gardenin istutusastian koloseen ja päälle vain ohut kerros perliittiä pitämään siemenet kosteina. Tämä sen vuoksi, että basilika tarvitsee valoa itääkseen ja siemeniä ei saa peittää mullalla. Niinpä basilika sai lähteä kasvuun ikkunalaudalla. Kurkut ja salaattifenkoli itävät pimeässä ja laitoinkin ne istuttamisen jälkeen jääkaapin yläkaapin lämpöön "hautomoon". Vesikrassiin pitäisi itää viileässä, joten se on ulkoeteisessä.

Tänään 1.5. tilanne on se, että viimeisimpänä istutetuista basilikat, kurkut ja fenkolit ovat hujahtaneet jo komeasti kasvuun. Kurkut ja salaattifenkoli pääsivät itse asiassa vahingossa pimeässä kasvattamaan vartta turhankin paljon, joten saa nähdä, miten ne tuosta vahvistuvat, vai vahvistuvatko? Lionneet persiljan siemenet istutin muutama päivä sitten ja siellä ei ole vielä mitään alkuja ja sama tilanne on aikaisemmin istutetuissa vesikrasseissa.

Tässä vielä muut kasvit tämän päivän kukoistuksessaan:

Ihastuttavaa vapunpäivää teille kaikille!

Kala ei uinutkaan lautaselle

Kaikki alkoi siitä, kun innoissani kuluvan vuoden tammikuun toisena päivänä odottelin sormi nappulalla valmiina ilmoittautumaan Tuusulan Kansalaisopiston kurssille "Kala ui lautaselle". Kurssin kuvaus oli niin houkutteleva: Kuusi tuntia kestävä kurssi, jolla oli tarkoitus oppia kalankäsittelyä alusta alkaen eli kuinka juuri ongittu perkaamaton kala saadaan fileiksi ja edelleen kalaherkuiksi. Piti myös oppia eri kalalajien oikeaoppista käsittelyä sekä missä kalan ruodot kulkevat ja kuinka ne poistetaan veitsellä ilman hukkapaloja. Kalan esikäsittelyn jälkeen olisi vielä loihdittu yleisimmistä kesämökin kalalajeista gourmet-ruokaa. Kurssi sopisi minulle, kuin nenä naamaan; kalastus on kivaa ja olisi hienoa osata itse käsitellä mahdollinen saalis ja päästä tarjoilemaan itse veden elävistä itse väkerrettyjä päivällisiä ja muita kalaherkkuja.


Kurssia odottelin kärsimättömänä nämä alkukevään kuukaudet ja herkuttelin sillä kutkuttavalla ajatuksella, että kohta tämän asialleen vihkiytyneen porukan kokoontuminen olisi käsillä; kuin joku salaseuran istunto :). Mietin, millainen vetäjä olisi, mitä kaloja käsittelisimme ja millaisia muut kokkailijat olisivat.


Tällä viikolla torstaina puhelimeen kilahti viesti opistolta; kurssi lähestyy ja mukaan on hyvä ottaa iso leikkuulauta, fileerausveitsi, esiliina sekä kalapiikki, jos sellaiset omistaa. Jännitys vain kasvoi, kun mietin, että mikä on riittävän iso leikkuulauta, entä jos saankin käsiteltäväksi useamman kilon hauen tai osuukohan minulle joku mitätön särkikala, joka mahtuisi teevadillekin. Pohdin jopa, että pitääköhän lähteä ihan ostamaan uusi leikkuulauta kurssia varten, mutta sellaista isoa ei sitten löytynytkään kaupasta, jossa satuin olemaan ostoksilla.


Tänään illalla aloin huolestumaan, että onkohan meidän fileerausveitset terävimmillään ja siippa avuliaasti alkoi niitä "suihkia" erilaisilla teroittimilla veistelykuntoon. Mietin, kuinka pakkaan mukaani kaikki nuo tarvittavat välineet ja puen päälleni jotain merihenkistä; ehkäpä sinivalkoraidallisen trikookankaisen paidan ja hiukset vaikka nutturalle, ettei ruoassa killu ikävästi pitkiä haivenia. Asua voisi piristää vielä nutturaan sitaistulla sinisävyisellä huivilla. Huomenna olisin sitten asua myöten valmiina käymään saaliin kimppuun.


No, niin, nyt päästään asiaan; opistolta tuli nyt illalla viesti, että huominen kurssi on peruttu, koska vetäjä ei suostu pitämään sitä. Viestissä pahoiteltiin tapahtunutta ja kerrottiin, että yrittävät syksyn kurssille saada uuden vetäjän, sillä kyseisen heppulin kanssa eivät aio enää jatkossa tehdä yhteistyötä. Olin aluksi ihan, että Mitä ihmettä! Sitten muistin, että kun menin heti ilmoittautumisen jälkeen maksamaan kurssia ja kerroin, miten onnellinen olin siitä, että mahduin mukaan, niin sihteeri sanoi jännästi, että "toivottavasti kurssi toteutuu, sillä edellisellä kerralla se oli jouduttu perumaan vetäjän poissaolon vuoksi".


Voi ei, mikä pettymys. Kohtuullisen rankan, mutta äärimmäisen mielenkiintoisen työviikon päätteeksi olisin kaivannut jotain ihan erilaista, mitä tavallisesti puuhailen. Hassua, miten tunteet nousivat pintaan ja olin suorastaan ärtynyt ja vihainenkin. Googletin jopa nimellä tuon "petturin" ja katsoin, minkä näköinen kaveri tekee tällaista. Kaikkiaan ihme pelle se vetäjä, kun ensin kertoo pitävänsä kursseja ja sitten ei tulekaan. Mielikuvituksessani aloin arvelemaan syitä; onkohan kaverille tullut joku parempi keikka (on tehnyt aikaisemmin mm. jonkun kalastusvideon erään näyttelijän kanssa ja on toimitusjohtajana tapahtumia järjestävässä yrityksessä ym.), vai onkohan hänellä jäänyt ns. putki päälle. Vai onko muuten vain epäluotettavaa sorttia tai havainnut, että sää ei olekaan riittävän mukava kalastusreissulle. Tai sitten on tosiaan lähtenyt perhostelemaan ja päättänyt jäädä pidemmäksi aikaa kalaan jonnekin Teno -joen varrelle.


Olen melko varma, että jos kurssin opettaja olisi ollut naispuolinen henkilö, olisi hän istunut pilkillä viimeiset kaksi viikkoa saadakseen riittävästi sinttejä oppilaiden reparoitavaksi ja sitten hän olisi raahautunut paikalle vaikka viimeisillä voimillaan järjestämään lupaamansa kurssin. Mutta tämä "kaksilahkeinen" vain ilmoittaa, ettei halua tulla paikalle ...taaskaan. Ei varmaan edes kadu tekojaan.


Seurauksena tästä kaikesta on se, että koska pettäjä oli mies ja hän sai minut pahalle tuulelle, on lajitoverinsa edustajana siipan hyvitettävä tämä minulle. Hmmmm... riittäisiköhän shoppailureissu, joka päättyy kynttiläillalliseen ja jälkiruoaksi vaikka suussa sulava suklaaherkku ja sen kumppaniksi lasi kuohuvaa. Pieni niska-hartiaseudun hierontakin voisi olla paikallaan. Ehkä sillä voisin leppyä jo lähes entiselleni :). Ja toinen seuraus on se, että siippa joutuu jatkossakin perkaamaan kalansaaliini.


Niin, että Kala ei nyt uinutkaan lautaselle ja siitä on kiittäminen Jan-Peter Pohjolaa!

"mopo karkasi käsistä" tomaattien kanssa

Kolme viikkoa sitten istutetut paprikan ja chilin siemenet itivätkin melkeinpä kaikki; ensimmäiset jo 23.2. Kuvassa ensimmäinen varrenmutka pilkistää mullan seasta noustakseen sieltä kasvamaan kohti valoa.

Taimet ovat nyt koulittuina isompiin kasvatusastioihin. Kouliminen tarkoittaa taimettuneiden kasvien siirtämistä omiin kasvuastioihinsa, joissa niillä on enemmän kasvutilaa juurille ravinteiden ja veden ottamista varten. Koulimista suositellaan tehtäväksi siinä vaiheessa, kun kasveihin on ilmestynyt ensimmäiset varsinaiset lehdet alun sirkkalehtien lisäksi. Koulitessa kannattaa olla tarkkana ja ottaa mukaan riittävän iso paakku multaa juurineen ja jos kasviin itsensä tarvitsee koskea, niin aina ehdottomasti lehteen; hento varsi ei kestä yhtään "likistelyä". Juuriakin kannattaa varoa tarkkaan, jotta kasvunlähtö sujuisi jatkossa mahdollisimman hyvin. Koulitessa istutan ainakin paprikat ja tomaatit mahdollisimman syvään siten, että vain hitunen vartta ja lehdet jäävät näkyviin. Näin kasvit tanakoituvat ja kasvattavat juuria myös mullan alle jäävään varteen.

Isompia purkkeja virittelin entiseen tapaan maitotölkeistä. Unohdin aloittaa tyhjien tölkkien keräämisen ajoissa (vaikka perheen miespuoliset niitä ihan kiitettävään tahtiin tuottavatkin) ja sen vuoksi jouduin hyödyntämään tölkeistä myös suuaukon puoleisen osan. Suuaukko vain kiinni ja yläosan painallus littiin ja teipillä hiukan kiinni, ettei suuaukosta muodostunut uusi pohja aukea kesken kasvukauden. Näin saa näppärästi yhdestä purkista kaksi astiaa. Maitotölkkeihin saa myös kirjoitettua vesitiiviillä tussilla kylkeen kasvin nimen; nimi on kasvatusajan mukavasti tallessa, eikä mene kasvit sekaisin. Tarkkaa merkitsemistä suosittelen ehdottomasti; aina kuvittelen muistavani, missä järjestyksessä mikäkin kasvaa ja kuitenkin lopulta kaikki on sekaisin.

Tein myös istutuspotteja sanomalehdestä. Jossain on myynnissä (Ruohonjuuri tai Hyötykasviyhdistys tms.) myös puisia potintekomuotteja, mutta sellaisen puutteessa käytin apuna pientä lasipulloa, jonka olen säilönyt itse asiassa puolukan survomista varten. Mielestäni näistä istutusastioista tuli oikein näppäriä, mutta jostain syystä niihin jo viikko sitten istuttamani siemenet eivät ole itäneet lainkaan. Sen vuoksi en vielä uskalla markkinoida tätä tyyliä enempää. Mutta ilmoittelen, jos itäminen vielä tapahtuu ja kyseessä onkin ollut tavallista hitaampi lajike.


Jos joku innostuu näistä siementen kanssa puuhaamisesta, niin olkaahan varuillanne; huomaatte pian, että kodissa kovin merkillisetkin paikat alkavat täyttyä esikasvatuksessa ja taimivaiheessa olevista purnukoista ja ne tavarat, jotka tavallisesti majailevat noissa paikoissa ovatkin sitten tiellä joka paikassa muualla. Esimerkkinä vallatuista paikoista on jääkaapin yläkaappi ja kylpyhuone, joissa on mukavan lämpimät idätysolosuhteet. Itämisen jälkeen ovat valtausvuorossa kaikki ikkunoiden edustat, joissa taimelle nousseet kasvit saavat mahdollisimman paljon valoa. Ja seuraavaksi on hankittava lisävalaistusta ja muuta härpäkettä viljelyksiä avittamaan ja siitä eteenpäin se onkin siten menoa ;).


Minulla on etelän puolen ikkunoissa viritelmät, joissa valkoiseksi maalatut laudanpätkät roikkuvat kettinkien varassa muodostaen riippuvat ikkunanlaudat (siipalle iso kiitos avusta, kun hän nämä minulle värkkäsi :)). Sohva estää normi-ikkunalaudat, joten nämä "leijailevat" versiot ovat varsin kätevät. Kasvilamput ovat myös siellä killumassa kattokoukuista ja jatkojohdot risteilevät siellä-täällä. Ei nyt mikään Strömsö -tason viritelmä, mutta toimii :D.

Myös ulkoeteinen on vallattu kasveille; siellä lämpötila on n. +15 ja valoa tulvii isoista ikkunoista. Tällä hetkellä siellä majailevat helmikuussa Plantagenista hankkimani sitruunapuu ja aiemmin kellarissa talvisäilössä ollut äitini oliivipuu. Pelkäsin tuon oliivipuun puolesta, sillä minulla ei ole hajuakaan, voiko sitä talvettaa kellarin pimeydessä. Nyt onneksi näyttää siltä, että se alkaa puskea uusia lehtiä ja on todennäköisesti selvinnyt hengissä. Ja entäs sitruunapuu! Se on niin kaunis valkoisine kukkineen. Kukkia on valtavasti ja kun ne aukeavat yksitellen, eteisen täyttää huumaavan voimakas, ihanan erikoinen makeahko tuoksu. Puussa oli valmiina kaksi ihan oikean kokoista isoa sitruunaa ja niistä toisen olen jo hyödyntänyt keittiössä. Sitruuna oli todella mehukas ja säilyi jääkaapissa nämä kolme viikkoa, vaikka olin siitä leikellyt palasia aina tarvittaessa (pesin sitruunan huolella ennen leikkelyä, kun en tiennyt, millä kaikella puuta on sumuteltu); kelmu vain leikkauskohdan päälle ja jääkaappiin. Mielestäni kaupasta ostetut sitruunat eivät ole olleet näin hyvin säilyviä ja mehukkaita. Ja onhan se aika hienoa poimia omia sitrushedelmiä :). Vaikka saattaa olla aika todennäköistä, että nämä valmiiksi puussa killuneet hedelmät jäävät sen ainoiksi. Sekään ei tosin haittaa, sillä puu on kaunis ihan tuollaisena kukkivana viherkasvinakin. Ja ainakin se viihtyy hyvin, sillä se on kasvattanut jo näin lyhyessä ajassa paljon uusia isoja lehtiä (huomattavasti kookkaampia, kuin aikaisemmat lehdet ovat olleet).

Jaahas, sitten tämän viikonlopun aiheeseen, josta otsikkokin kertoo; tomaattihulluuteen. Jotenkin onnistuin hiukan edes hillitsemään itseäni valitessani paprika- ja chililajikkeita, mutta tomaattien kohdalla menetin pelin totaalisesti. Niinpä eilen ja tänään olen istutellut mitä erilaisimpien tomaattien siemeniä: "Tigerella", "Maskotka", "Paola", "Heartbreaker", "Gardenberry", pitkulainen tomaatti "Andine Cornue", pihvitomaatti "Brandywine" ja japanilainen tomaatti "Pink Treat". En edes ollut tajunnut tilanneeni niin monia lajikkeita. Kesän kynnyksellä varmaan ihmettelen, että mihin ihmeeseen niitä sijoittelen; ei taida uusi kasvihuone riittää alkuunkaan...


Osan siemenistä istutin jo heti alkuun omiin purkkeihinsa kasvamaan, mutta suuri osa meni "yhteispurkkeihin" ja siten myöhemmin koulittavaksi. Purkit merkitsin tällä kertaa äidiltä oppimallani tavalla, eli kirjoitin nimet muovisiin kertakäyttöveitsiin vedenkestävällä tussilla ja tökkäsin veitsenvarret multaan. Aika näppärää, vaivatonta ja edullista :). Kiitti äidille vinkistä!

Tänään myös juotiin tyttären ja hänen avokkinsa kanssa kevään ensimmäiset kahvit kasvihuoneessa. Hiihtoretken päätteeksi kahvi maistui hyvältä auringon porottaessa pilvettömältä taivaalta lämmittäen koko tilan niin, että jouduimme pitämään välillä oveakin auki. Hyvin siellä tarkeni istuskella ilman päällysvaatteita. Kasvihuonekausi onkin nyt virallisesti korkattu :).


Jälleen on edessä kasvuunlähdön odottelua. Sinä aikana voisinkin selailla siemenkuvastoa; hankinnassa olisi vielä ananaskirsikka, basilikat... Kurkun siemeniä minulla jo onkin ennestään. Eli mopo jatkaa menoaan...

Rentouttavaa iltaa teille kaikille; ajatukset jo kesässä, vaikka tänään vielä sivakoitiin suksilla. Ensi viikko onkin pelkkää lämpöaaltoa, mikäli ennusteisiin on uskominen.

Siementen vallankumous!

Kevät on täällä! Vihdoinkin. Taisin viimeksi kirjoittaa joskus reilusti ennen joulua ja jätin teidät lukijat arvelemaan, mitä tapahtui sille naiselle silityskeskuksineen... No, talvi tuli väliin ja tunne, ettei ole mitään kirjoitettavaa. Ei siis niin, ettei olisi mitään tapahtumia, mutta jotenkin ne eivät nyt ole natsanneet blogin kanssa.


Hankkimani silityskeskus on joka tapauksessa aivan mahtava keksintö, jota ilman en todellakaan aio enää tulla toimeen :). Aikaa säästyy, kun vaatteet tarvitsee silittää vain yhdeltä puolelta ja jälki on kertasilityksellä mitä mainioin. Silityslauta kannattaa jättää hetkeksi silittämisen jälkeen vaakatasoon, sillä höyryntulo on silityskeskuksessa sen verran isoa, että kosteutta kertyy myös lautaan ja sen metalliverkkoon. Itse laitoin alkuun silityslaudan heti kasaan ja nostin pois tieltä vain huomatakseni kosteuden valuvan metallia pitkin laudan alhaalla olevaan päätyyn. Silityslaudan kankaaseen muodostui ikävä kosteusjälki.


Mutta nyt itse asiaan; mihin katosi pimeä talvi? Keväinen auringonpaiste valaisee kodin ja tuntuu, että herään eloon (katse kannattaa kyllä siirtää äkkiä pois auringon paljastamista likaisista ikkunaruuduista ;)). Pari viikkoa sitten hiihdin, ystävän lähettämän sähköpostilauseen innoittamana, Keravan Keinukalliosta Vantaan Kuusijärven Bisan lenkille ja takaisin. Ystävä nimittäin kyseli sähköpostiviestissään, että olenko ajatellut mennä hiihtämään. Ennen sitä hiihto ei ollut liikuntavaihtoehtona käynyt mielessä, sillä arvelin, ettei missään ole riittävästi lunta. Pk-seudun lyhyet laduntyngät ovat sunnuntaisin vielä lisäksi täynnä muita hiihtäjiä; olen näet ehdottomasti "erakkohiintäjä" ja nautin yksin olosta luonnon keskellä. Vain minä ja edessä oleva haaste. Mutta tuon kysyvän lauseen innoittamana lähdin katsastamaan, josko kuitenkin olisi mahdollista hiihtää hiukan pidempi lenkki.


Matkaa kertyi lopulta reilut 27 km ja tunne oli kerrassaan mahtava; näin koko matkalla vain kourallisen muita hiihtäjiä ja sain yksin sivakoidessa asettaa vauhtini oman mukaiseksi. Nyt ei enää kannata vastaavaa edes yrittää; pelloilta on lumet melkein sulaneet ja hiihtokausi jäi toistaiseksi todella tyngäksi. Tämän vuoden puolella olen hiihtänyt vain kerran Tuusulanjärven jäällä, pari kertaa Korson Vierumäen ladulla ja viimeisimpänä Keinukalliossa ensin tuon pidemmän lenkin ja sitten vielä tyttären kanssa n. 8 km.


Jos totta puhutaan, niin ei ole kyllä haitannut hiihtomahdollisuuksien (ainakin tilapäinen) hupeneminen, sillä sain vissiin 2,5 tunnin yhtäjaksoisesta perinteisen hiihdosta (höystettynä vapaan tyylin sivakoinnilla),  jonkinlaisen nivusvamman, joka haittasi alkuun kävelyäkin. Siippa taas ystävällisesti muistutteli, että onko pakko urheilla niin täysillä silloin, kun jotain tekee; eikö voisi käydä säännöllisesti tekemässä realistisen määrän niin, kuin normaalit ihmiset. Vastaus on ehdottomasti "EI". Se ei vain luonnistu minulta. Kun laitan aikaa liikkumiseen, se on yleensä täysillä tekemistä ja niin pitkään, kuin suinkin vain jaksan. Ihme kyllä nautin joka sekunnista niin paljon, että teen sen aina uudestaan :).


Mutta sivakoinnista siementen pariin: Nyt alkaa olla se aika vuodesta , kun hullaannun totaalisesti siemenistä, taimista ja muista kasveihin ja kasvattamiseen liittyvästä asioista. Jättikasvit jätän nyt kuitenkin suosiolla rauhaan ainakin yhdeksi kasvukaudeksi. Jos en nyt yhtä kurpitsaa satu innostumaan kasvattamaan alkukesästä; se jää nähtäväksi. Minua pyydettiin mukaan jättikasviyhdistyksen hallitustouhuihinkin, mutta valitettavasti työ- ja vapaa-ajan harrasteet eivät millään anna nyt periksi ryhtyä mihinkään uuteen ja jouduin kieltäytymään kunniasta. Jättikasveissa hiukan haittaa se, että vaivaan nähden niitä voi loppujen lopuksi hyödyntää melko vähän ravitsemuksellisesti. Minulla on ideana kasvattaa erityisesti kasveja, joita voin hyödyntää keittiön puolella joten palaillaan normaalikokoisten viljelysten pariin.


Tulen melkein hulluksi selatessani netistä eri siemenkauppojen sivustoja; voisin ostaa melkein kaiken, mitä siellä on. Yritän kovasti hillitä itseäni, mutta shoppailuhimo on kyllä lähes vastustamaton. Uusi kasvihuone ei ainakaan hillitse innostustani; päinvastoin, se vain ruokkii "sairauttani" viljelyshoppailuun entisestään. Viime viikonloppuna oli pakko päästä ostamaan taimimultaa ja ensimmäiset siemenet. Käytiin siipan kanssa Plantagenissa ja suunniteltujen ostosten lisäksi huomasin ostaneeni "vahingossa" sitruunapuun! Kyllä, luitte oikein. Siellä niitä oli lavassa minua odottamassa; sitruunapuita valmiine isoine sitruunoineen. En voinut mitään ja nyt sitruuna koristaa viileää ulkoeteistä ja odottaa ulos pääsyä. Siinä on tosiaan ihan oikean kokoisia sitruunoita joista yhden olen jo hyödyntänyt keittiössä. Lisäksi siinä on runsaasti kauniita valkoisia kukkasia, joita olen yrittänyt pölyttää hyönteisten puutteessa sormenpäällä hipaisemalla.

Tänään pääsin istutuspuuhiin ja multaan päätyivät chilit ja paprikat. Chileistä valitsin uutuuslajikkeen, lemon habaneron, jonka pitäisi olla erityisen tulinen. Lisäksi laittelin tavallista punaista chiliä, oranssia napostelupaprikaa ja tavallisempaa punaista paprikaa. Olen säästänyt muutamia viinirypälerasioita, sillä niihin on helppo istuttaa siemenet; rasioissa on valmiiksi reikiä pohjassa ja läpinäkyvä kansi tekee rasiasta minikasvihuoneen. Nähtäväksi jää, milloin pienet vihreät alut alkavat pilkistää mullasta :).

En muista, olenko aikaisemmin kehunut, mutta sumutinpullo toimii loistavasti istutusten ja pienten taimien kastelussa. Kun kastelu tehdään varoen, ei siemenet lähde liikkeelle tai pienet, hentovartiset taimet kaadu. Hommasin viime vuonna tällaisen lumpeenlehden värisen painepullon, jolla on mukava sumutella. Paine pumpataan pulloon sen päällä olevalla systeemillä ja sen jälkeen on kevyttä ja vaivatonta ruiskutella vettä tasaisella suihkeella multaan tai vaikka kodin viherkasvien lehdille.

Illemmalla paistoin satsin sämpylöitä ja siemennäkkäriä. Sämpylöistä tuli "mukavasti" melkein tappovälineitä (tiiviitä ja painavia); annankin vinkin: älkää käyttäkö todennäköisesti liian vanhaa, avatussa pussissa ollutta, liian vähäistä kuivahiivamäärää ja kuvitelko, että sillä saa aikaan kuohkeita sämpylöitä. Nämä ovat nyt tiiviimpiä rakenteeltaan, kuin Real -ruisleipä ja arvelen, että saan heittää kaikki menemään. No, ehkä siemennäkkärit onnistuu paremmin, vaikka jo toistamiseen unohdin niistä suolan pois kokonaan...

Mukavaa lauantai-iltaa kaikkiin koteihin!