lauantai 25. heinäkuuta 2015

Taisteluni; yksi sinnikäs nainen vs. sadat varpuset

Olin huomaamattani synnyttänyt kanalaan ongelman; sadat varpuset olivat keksineet siitä itselleen aivan oivallisen bistron, missä saa ympäri vuorokauden nopeasti herkullista pikaruokaa. Annoskoko on määrätön, eikä laskua ruokailusta ole vielä kuulunut. Ei ihme, että liverrys on kiirinyt ympäri Keski-Uusimaan ja kaikki serkkuakin kaukaisemmat sukulaiset on kutsuttu kekkereihin tuon runsaan, ja aina tuoreen pitopöydän ääreen. Myös raikas juomatarjoilu on järjestetty sopivasti solisemaan suihkulähteenä aivan ravintolan äärelle. Siinä on kuin tilauksesta veden äärelle kivestä rakennettu "baaritiski", johon mahtuu useampikin seuralainen samaan aikaan sekä virkistävälle pesulle, että naukkailemaan raikasta, tänä kesänä lähes päivittäin uusiutunutta sadevettä.






Huomasin asianlaidan siitä, kun aloin ihmetellä, että miten kanojen ruokahalu onkin niin valtavasti lisääntynyt ja vilja-ym. sekoitusta sai olla lisäämässä päivittäin ruokinta-automaattiin. Samaan aikaan kuitenkin muninta heikkeni ja usein pesässä odotti vain yksi muna päivässä noukkijaansa. Sitten ei enää jyvien lisäilyt auttaneet, vaan ruokaa meni päivässä lähes ämpärillinen. Muutaman päivän asiaa ääneenkin jo harmiteltuani, huomasin yhden varpusen istuvan onnensa kukkuloilla ruoka-astian äärellä ja pistelevän suurella ruokahalulla nokkaansa kanoille keittämääni spagettia!!! Silloin päässäni kihahti ja ajattelin, että sota on julistettu ja nyt tästä täytyy tulla loppu. Ei ole mitään järkeä ruokkia kalliisti koko Uusimaan alueen metsän lintuja. Muutenkin ne röyhkeästi pommittaen paskoivat minne sattuu, eli tilanne oli kaukana "sisäsiististä".





Ensin laitoin kanalaan roikkumaan naruista cd-levyjä ja foliosuikaleita. Näistä lintuset vain innostuivat; Jee, nyt oli ravintolaruokailun lisäksi järjestetty viihdykkeeksi myös diskomeininkiä kimalteineen päivineen ;). Lintujen määrä lisääntyi ja liverryksen täyttämät karaokeiltamat jatkuivat aamun pikkutunneille asti.



Ei muuta, kuin Heikki apuun ja hänen kanssaan iltasella viriteltiin rastasverkko kiertämään kanalan seinämiä (yläpuoli oli jo alunperinkin ollut verkolla katettu). Lisäksi käytiin ostamassa katiskaverkkoa kanalan takaseinämään, jossa aitakasvillisuus esti rastasverkon laittamisen. Pari tuntia aherusta ja muutama tuhat nippusidettä rastasverkon ja katiskaverkon pidikkeiksi ja ajattelin, että siitä saitte :D! No, arvaatte varmaan, että ei olisi pitänyt nuolaista ennenkuin tipahtaa: nimittäin en ollut huomioinut riittävästi sitä, että eihän söpöt pikkuiset varpuset suinkaan lennä houkuttelevan ruokapadan ääreen, vaan tyytyväisinä pomppivat jokaisesta pienestäkin maan rajaan jäljelle jääneestä rakosesta. Ne oikein tunkivat itsensä kivien koloista ja sieltä, missä verkko ei ollut riittävän tiiviisti asennettuna. Ja sittenhän täydellä vatsalla ne eivät olekaan riittävän viisaita pomppiakseen pois, vaan siinä vaiheessa, kun tuli valomerkki ja olisi pitänyt poistua muualle, alkoi kauhea lentely ympäri aitausta verkkoseiniin törmäillen. Ja eikun kanalaan ratsiaa tekemään: ovi auki ja hätistelemään tuo satapäinen lintulauma ulos. Suvi oli todistamassa tätä tapahtumaa ja sanoi, että niitä vain tuli ja tuli ihan mustanaan oviaukosta. Osa jäi tietty rastasverkkoon hetkeksi pyristelemään, mutta nekin onnistuivat lopulta pakenemaan paikalta. Tässä hötäkässä kanatkin karkasivat ja niitä sitten jahtasimme Suvin kanssa pitkin pihaa ja pensaiden alustoja. Mukavaa iltapuhdetta, kun ei muutakaan tekemistä ollut ;).








Eilen illalla päätin aloittaa väijytyksen. Istuin pihapöydän ääreen varustautuneena alkaneen loman kunniaksi lasillisella viiniä, kiikareilla ja tähän kesään sopivalla vaatetuksella; pitkien housujen lisäksi villapaita ja villasukat :D. Siinä oli ihan mukava istuskella ja tuijottaa lintujen epätoivoista pyrkimistä kanalaan. Aluksi oli vain yksi, joka oli varmaankin lähetetty tiedustelemaan tilannetta. Sitten oli muutama lisää...kymmenen...monta kymmentä...sata.... Niitä tuli joka puolelta. Ne tekivät kamikatsemaisia syöksyjä ensin lähipuihin ja pensaisiin ja siitä sitten maahan, jossa ne hyppelivät hädissään edestakaisin pitkin aitauksen alareunaa.






Sainkin pian vinkin, mistä ne ovelat pirulaiset livahtivat sisään. Uusi ratsia kanalaan, varpuset ulos ja jälleen karanneet kanat takaisin sisään. Sitten vain lisää verkkoa, nippusiteitä ja kivien sekä lautojen asettelua aitauksen alareunaan. Tiedoksi, että olen päättänyt voittaa tämän taiston! Nyt alkoi näyttää hyvältä.

Tänä aamuna kanalan kekkereihin oli päässyt vain kaksi VIP varpusta ja nekään eivät pystyneet keskittymään ruokailuun, vaan yrittivät vain lentämällä päästä ulos lajitoveriensa pariin. Ja lajitoverifanit taas uskollisina parveilivat kanalan ympärillä sankarien vapautumista odotellen ja samalla etsien mahdollisuutta päästä osalliseksi noihin suljettuihin bileisiin.

Tästä on hyvä jatkaa :D! Olen niin lähellä voittoa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti