Kanalan kesäasukit

Kahtena ensimmäisenä vuonna haimme kanat Vihtijärveltä. Se oli harvoja paikkoja, josta sai kesäkanoja keväällä 2011, sillä silloin oli käsittääkseni häkkikanaloita koskevan lakimuutoksen vuoksi kesäkanoja huonosti tarjolla. Useat isoimmat kanalat olivat keskittyneet muuttamaan kanaloitaan direktiivejä vastaaviksi ja jopa kolmannes pienemmistä kanaloista lopetti toimintansa kalliiden tuotantokustannusten vuoksi. Muniakin oli silloin kaupoissa vähän ja monissa ihan loppuikin hyllyistä (iski munien osalta pääsiäiskatastrofi, joka aiheutti mm. munanhamstrausta). Onneksi kuitenkin tähän yhteen kesäkanoja toimittavaan paikkaan kananuorikkoja oli tulossa ja saimme varattua omamme. Tuo oli hyvin jännittävää aikaa ja odotimme innolla, milloin kanaset olisivat sen kokoisia, että niitä saisi hakea.

Kanojen noutoa varten otimme mukaan isohkon pahvilaatikon, johon oli laitettu runsaasti kunnon ilma-aukkoja. Kanat sietävät kuumuutta melko huonosti ja kovin suljetussa laatikossa kuumassa autossa matkustaminen olisi niille tukalaa. Valitsimme meille neljä mahdollisimman eri väristä kanaa erottaaksemme ne toisistaan (kaikki siis olivat ruskeita, mutta niissä on hiukan vaaleaa sulkapeitettä ja sen mukaan sitten pystyy erottamaan, kuka kukin on). Joka kesä on ollut hauska seurata, miten kanat muuttomatkan jälkeen aitauksessamme alkavat ensin kurkistella kaulat pitkinä avatuista pahvilaatikosta ja sitten hyppäävät sieltä ulos ja alkavat heti uteliaina tutkia uutta ympäristöä :).

Lapset saivat nimetä kanamme ja niistä tulivat Katariina, Pilvi, Antero ja yksi oli aluksi nimetön.

Tuolle alkuun nimettömälle kanalle olimme saaneet kummin :)! Työkaverini Johanna halusi ilokseni ehdottomasti olla yhden kanamme kummi ja Johanna nimesi kummikanansa sievästi Kainoksi. Kainolla oli kaunis väritys, kun sen kaulaa kiersi tasainen valkoinen sulkarengas; kuin kaulakoru tai pitsinen hartiahuivi.

Kainon ensimmäistä munaa odotettiin innolla, sillä aikomuksena oli lahjoittaa se Johannalle herkuteltavaksi; ensimmäinen kummikanan munima muna :D. Kohuttu muninta tapahtuikin sitten heti kotiutumista seuraavana päivänä ja Kaino muni pesään todella kauniin ja symmetrisen munan. Toimitin Johannalle töihin tuon kämmenelläni olevan munasen ja Johanna vei sen kotiinsa jääkaappiin paistohetkeä odottelemaan. Johannalla oli muistaakseni joku meno juuri sitä iltana ja hän jätti lapun, ettei munaan saisi muut koskea. Lappu jäi kuitenkin huomaamatta ja lapsia hoitamaan tullut Johannan äiti oli tehnyt munasta jotain syötävää ja herkku oli Johannan kotiutuessa jo kadonnut parempiin suihin. Ajan kuluessa tästä "traagisesta" tapahtumasta päästiin yli, äiti sai anteeksi ja elämä jatkui; munia tuli myöhemmin lisää ja Johanna sai uuden munatoimituksen. Näin munattu tilanne sai lopulta onnellisen lopun :D! Alla munan lisäksi kuva myös kummikanavierailusta, jolloin Johanna ja Kaino kohtasivat toisensa <3.

 

Nämä neljä kanaa siis ihastuttivat meitä sen kesän ja seuraavana kesänä otettiinkin samasta paikasta Vihtijärveltä jo kuusi kanaa (nälkä kasvoi syödessä ;)). Kuuden kanan hoitamisessa onkin hiukan enemmän puuhaa ja sanoisin, että meille sopiva kanamäärä on kolme ja 5 on kyllä ihan maksimi. Silloin ei tule siivottavaa niin paljon ja munia saa kuitenkin ihan riittävästi.

Kesällä 2013 haimme kanat Lassilan tilalta tuosta ihan läheltä. Olin kuitenkin haaveillut tilanteesta, että voisin saada samat kanat takaisin useampana kesänä. Viime kesänä löysin vihdoin paikan, ihastuttavan Orhissuon tilan Huhmarista http://kesakana.suntuubi.com/?cat=1, jossa kanat syksyllä palautettaessa rengastettiin eri värisin nippusitein seuraavaa kesää varten. Meidän kolme kanaa, Sirkku, Merja ja Irmeli (nimetty äitini kolmen nimen mukaan; Sirkku on vaalein ja uteliain, Merja väritykseltään hiukan tummempi ja Irmeli on kaikista pienin ja tummin :)), saivat taivaansiniset nilkkakorut ja viettivät talven tuolla kotikanalassaan. Tänä keväänä oli kiva hakea nuo tutut kanat kesäkotiin  ja syksyllä saan viedä ne taas takaisin Huhmariin. Muutaman kesän voin näin pitää samoja kanoja. Jossain vaiheessa muninta heikkenee, ja silloin varmaankin lisätään kanalaumaan uudempaa porukkaa.

Kanojen touhuilua on kiva katsella ja siinä usein vierähtääkin tovi. Jos kanalaan vie isomman määrän heinää tai multaa tms, alkaa kauhea kuopsuttelu. Ne katsovat ensin maasta sopivan kohdan, astuvat askeleen eteenpäin, pyyhkäisevät vuoron perään molemmilla jaloilla taaksepäin niin, että maata tai muuta ainesta lentää kaaressa taaksepäin ja siten ne astuvat askeleen takaisin taaksepäin ja tutkailevat, mitä kuopaisujen alta mathtoikaan löytyä. Tämä näyttää oikeasti hyvin hupaisalta :D. Jos taas menen itse kanalaan, touhuamaan, seuraavat kaikki kolme kannoillani ja kaakottavat kuin jutellakseen; kanojen juoruiluhetki! Munien kerääminen on aina yhtä jännittävää; millaisia munia ja kuinka monta on minäkin päivänä munittu. Ruskeat kanat munivat ruskeita munia. Alkuun, kun kanat ovat nuoria, voi munien kokoero olla kovinkin yllättävä ja joskus oikein ison munan sisältä saattaa paljastua kaksi keltuaista.

Kanat eivät muuten mene aina suojaan, vaikka kuinka sataisi. Niinpä olen saanut hyviä otoksia "punkkarikanoista". Tänä kesänä lisäsimme aurinkovarjon ja sisätilojen lisäksi suojapaikkaa kanoille nostamalla kanalarakennusta sen verran irti maasta, että kanat mahtuvat mainiosti sinne alle suojaan tarvittaessa.

Onneksi nyt paistaa taas aurinko ja kanatkin saavat tepastella sulat kuivina. Ihanaa lämmintä kesäpäivää niin kanoille, kuin muillekin!