Se siitä silitysraudasta

Noin tarkalleen kolme vuotta palvellut Electroluxin höyrysilitysrauta teki eilen oharit ja lakkasi toimimasta. Tai tavallaan se kyllä toimi, sillä siihen tuli virta; se ei vain lämmennyt. Ihmetelin, kun vaikka kuinka silitin, ja lämpenemisestä kertova vihreä merkkivalo paloi, ei paita siitä yhtään silinnyt. Lopulta hoksasin kokeilla pohjaa ja se olikin ihan kylmä. Mikä lie mennyt tuohon hyvin siihen asti palvelleeseen ja rakkaaseen rakkineeseen. Kahden vuoden takuuhan oli tyypillisesti mennyt umpeen jo vuosi sitten. Niinpä kiikutin raudan kodinkoneliikkeeseen, josta se hoidettaneen kunniakkaasti pienlaitteiden hautausmaalle, eli kierrätykseen (näin ainakin uskottelen itselleni, sillä en soisi kaatopaikkojen näistä täyttyvän).


Nyt sitten pitäisi löytää uusi rakkaus ja samalla toivottavasti hiukan pidempi suhde. Niinpä tartuin rohkeasti puhelimeen ja otin yhteyden vakiomyyjääni. Olin ensin hiukan tutustunut netin laajaan maailmaan ja silitysrautojen salaperäiseen joukkioon. Rautoja on eri valmistajilta jos jonkinsorttista; on eri pinnoitteella päällystettyjä pohjia, höyrypaineita ym. Millä ihmeellä näitä voisi vertailla. Mihinkään peruskamaan en halunnut nyt tyytyä, kun olin kerran lähtenyt uutta valitsemaan jo edesmenneen rautani tilalle. Sen pitäisi varmaan olla joku turboahdettu versio, joka suunnilleen silittää kaiken itsestään :D.


Kyselin ensin, että kävisiköhän sellainen uudenlainen ladattava höyrysilitysrauta, joka on johdoton, eli ladataan latausyksikössä, ja sitten vain silitellään hymyssä suin kokonaan ilman tiellä olevia ja kangasta ruttaavia johtoja. Vastaukseksi sain aika hauskan; kauppias sanoi, että se on vähän vastaava, kuin entisaikaan, jolloin paksu rauta esilämmitettiin puuhellan päällä tulikuumaksi ja sillä sitten siliteltiin valmiiksi kostutettuja vaatteita ja muita kankaita. Muuten hyvä, mutta kun raudan lämpö jäähtyy, joutuu sitä uudelleen lämmittelemään ja muutenkin tuo alkoi hiukan epäilyttämään. Ei siis sitä hankintalistalle, sillä minä satun "kuulumaan silitysmyönteiseen ääriliikkeeseen" ja sen myötä silitän aina lähes kaiken pyykin (en sentään ole ihan friikki, eli en silitä sukkia ja alushousuja; lakanatkin hoidan ilman silittämistä kosteana vetäen ja sitten kuivuneena rullaten).


Luottokodinkonekauppiaani suosittelikin minulle seuraavaksi silityskeskusta; se olisi isompi, mutta itse rautaosa on kevyempi, sillä vesi laitetaan keskusyksikköön. Lisäksi sen pitäisi olla nopeakäyttöisempi ja muutenkin kuulemma sellainen kapine, jota ilman ihminen ei voi nykypäivänä tulla toimeen. Suosituksesta päädyin tutkailemaan keskuksia ja niiden ihmeellisyyksiä. No, miten tässä nyt näin kävi, eli nälkä kasvoi syödessä; tutkailin eri laitteiden höyrypaineita tietämättä, onko sillä oikeasti minkäänlaista merkitystä lopputuloksen kannalta. Muutakin siis, kuin myyjäliikkeen saamaan katteeseen ;). Mutta varmasti sillä täytyy olla merkitystä, ei sitä muuten ilmoitettaisi teknisissä tiedoissa. Ja tästä olen ylpeä; olen nyt ottanut mallia miespuolisilta perheenjäseniltäni, jotka uudesta autosta haaveillessaan tuijottavat vain hevosvoimia ja ulkonäköä sekä mihinkään liittymättömiä erilaisia extratoimintoja samalla unohtaen sen, mikä ehkä muuten olisi järkevin ostos. Esim. pienimoottorinen ja pienihevosvoimainen "karvalakkimalli" kuluttaa varmasti vähemmän bensaa ja on muutenkin turvallisempi; se ei todennäköisesti myöskään herätä muissa tienkäyttäjissä mitään tunnereaktioita (pientä sääliä lukuun ottamatta), eikä siten yllytä esim. ylinopeuslukemiin yltäviin kiihdytyksiin.


Olin jo löytänyt yhden Tefalin silityskeskuksen, mutta onnekseni sitä ei ollut liikkeessä saatavilla; oli vain mallikappale. Niinpä päädyin vielä tutkailemaan tarjolla olevaa mallistoa ja TADAA, siellä se oli; Paras höyrypaine ja muutenkin aivan uskomattomilla ominaisuuksilla varusteltu Philipsin malli, joka sunnilleen liukuu itsestään vaatteen päällä ja silittää kevyestä olemuksestaan huolimatta kankaan, kuin kankaan. Ja mikä ihmeellisintä; siinä ei valita lainkaan silityslämpötilaa, vaan laitteen herkkä sensori tunnistaa materiaalin ja valitsee automaattisesti sopivan silityslämpötilan. Raudan voi myös huoletta jättää silitettävän vaatteen päälle, vaikka itse laite olisikin päällä, eikä mitään vaarallista pitäisi tapahtua. Nyt täytyy sanoa, että kun näin laitteen tämän linkin takaa löytyvän sivuston alaosassa sijaitsevan esittelyvideon, se oli menoa; rakkautta ensi silmäyksellä. Tulevaisuus olisi minun ja Philipsin yhteinen. Näen jo pitkäikäisen taipaleemme johtavan hamaan tulevaisuuteen; näyssäni taivallamme yhteistä, äärimmäisen sileää, polkua ja höyry on muuttanut ympäristön romanttisen usvaiseksi. Usvassa erottuu vain futuristisen sinisävyinen silitysraudan valo, joka näyttää vähintäänkin humanoidin silmältä ja saa varmasti naapuritkin kateellisiksi; minä ja Philip(s) ♥.