Lomailun alkua Yli-Iissä; Mitä nainen tekee, kun pääsee vapaaksi arjen askareista...

Kerroin jo aiemmassa kirjoituksessani tulevasta seikkailulomasta; lähdin siis yksin, ilman siippaa, lapsia ja koiria, lomailemaan anoppilaan Ii -joen varrelleYli-Iihin. Tuntui hassulta lähteä yksin ajamaan kohti pohjoista kajakki katolla ja Novan soidessa radiossa. Tiedossa olisi viikon reissu erossa perheestä ja se on kokemuksena minulla aivan uusi. Aluksi olo tuntui villiltä ja vapaalta; varmaan sellainen "Thelma & Louise" fiilinki. Ikäväkin oli, mutta jotenkin hyvällä tavalla. Tiedossa olisi metsäilyä ja melontaa ja sinä ohessa rauhallista oloilua mummun, papan ja kolmen kissan seurassa.

Automatka sujui hyvin syksyisiä maisemia ihaillessa. Nelostien asfaltointia korjaillaan useammalla paikkakunnalla ja pahimmillaan jouduin hiukan Hartolan jälkeen seisomaan reilun 20 minuuttia jonossa, kun liikenne oli laitettu kokonaan poikki. Mutta se ei menoa haitannut; minulla ei ollut kiire mihinkään, olinhan lomalla :).

Mummulassa lomailu jatkui pirtsakassa syyssäässä ja kävimme pariin otteeseen papan kanssa puolukkametsässä. Mikä ihana suopursun ja raikkaan metsän tuoksu siellä olikaan; olisin voinut viettää metsässä koko päivän, mutta välillä oli käytävä syömässä ja kaffeella. Pappa on kyllä tehokas poimuri, sillä meillä meni vain 55 minuuttia kahden ämpärin täyttämiseen. Puolukat olivat juuri sopivan kypsiä; niin maukkaita ja punaisia :). Myös puhdistuksen hoidimme yhdessä ja sekin oli mukavaa; roskat katosivat kuin itsestään siinä jutustelun lomassa :). Sellainen iso puhdistamiseen tarkoitettu sihvilä on hyvä apuri putsaushommissa. Siinä saa marjat laakealle alueelle ja roskat putoilevat siivilän raoista uunipellille, joka meillä oli alusena.

Mummun vinkki on murskata puolukat hillomaiseksi soseeksi heti puhdistamisen jälkeen ja pakastaa vasta sitten pusseissa tai rasioissa. Näin saa valmista sosetta helposti sulatettua aina tarvittaessa. Lisää vain hiukan sokeria joukkoon ennen ruokapöytään tarjolle nostamista. Mummulla oli murskaamiseen tarkoitettu varmaankin papan veistämä perunasurvimen näköinen puunuija ja sillä hän vain paineli ämpärissä olevia puolukoita. Ihmettelin, kun keittiö pysyi siistinä, eikä valkoisissa kaapinovissa näkynyt pisaraakaan puolukkaroiskeita. Jos oikein toivoo, niin saisikohan sellaisen "survinnuijan" joku kerta tuliaisina Yli-Iistä ;)?

Puolukoiden jälkeen aloinkin kasaamaan romppeita tulevaan melontareissuun, joka odotti viikonloppuna. Lähtisin retkelle sukulaismiehen Timon ja kolmen minulle täysin vieraan ihmisen kanssa (Timo kyllä tunsi heidät entuudestaan ja retkeen liittyvän viestittelyn perusteella matkasta olisi tulossa todennäköisesti hervottoman hauska). Tarkoitus oli meloa Pudasjärven pohjoispuolella Ii-jokea alas Räpättävän kodalle, jossa yöpyisimme. Minua niin nauratti, kun testailin varustusta. Kypäräksi Pappa haki aitan vintiltä jonkun vanhan jääkiekkokypärän, joten tyyliä ei ainakaan tulisi puuttumaan :D.

 

 

Mummula sijaitsee aivan Ii-joen varressa ja piha rajoittuukin pieneen koskeen. Maisema on mielestäni niin kuvauksellisen kaunis, että kiertelin tonttia useampaan otteeseen kameran kanssa.

 

Perjantaina jännitti kovasti, sillä Valio -myrsky pauhasi niin, että puut oli ihan vinossa ja radiossa uutisoitiin sähkökatkoista ja tielle kaatuneista puista. Kaksi retkeläistä oli tulossa lentäen Helsingistä ja jännitti, pääsevätkö lainkaan lähtemään. Samoin yksi matkalainen tuli Nurmijärveltä nelostietä ja siellä sai melkein väistellä kaatuvia puita. Kaikki kuitenkin pääsivät perille, joten lauantaille suunniteltu aloitus tulisi onnistumaan. Reissua varten vielä tekaisin pullat pannukahvin seuraksi ja sitten vain odottelemaan aamunkoittoa ja lähtöä kohti Kuusamontietä :).

 

 



Äidin ja tyttären leffailta

Vietimme Suvin kanssa viime viikolla töiden jälkeen äiti-tytär -laatuaikaa menemällä katsomaan yhdessä piirrettyjä :D. Suvi on niin hauskasti kuvannut yhteisen reissumme omassa blogissaan, joten jos kiinnostaa, niin tästä pääset kurkistamaan :D. Kiitti Suvi ihanasta illasta, joka piristi arkea juuri silloin, kun sitä eniten tarvittiin!

Voitto kotiin!

Mikä jännittävä päivä sunnuntai olikaan; hiukan ennen klo 16 suuntasimme Pajutallille aika monen muun kanssa. Väkeä riitti kurpitsakarnevaaleilla, kuin markkinoilla konsanaan. Ihan oli vaikea löytää parkkipaikkaa. Suvi tuli mukaan todistamaan Tonterin menestystä ja mukana oli myös siskoni ja hänen poikansa, joka kisasi lastensarjassa. Ja tietysti myös Heikki, jonka tehtävänä oli kantaa Tonteria ;).

Ja kyllä me oltiinkin onnekkaita; Johan voitti lastensarjan hiukan reilu 7 kg:n kesäkurpitsalla ja minä nappasin Tonterilla ykkössijan 42,75 kg:n voittotuloksella :D.

Palkintona oli yllätyksekseni valtava korillinen Pajutallin tuotteita ja vielä 50 € lahjakortti oli ujutettu koriin mukaan. Se oli kyllä aivan mahtava ylläri ja itse korikin on niin kaunis, että voin vain ihailla sitä ja suunnitella, mihin sen sijoittaisin niin, että se tulisi parhaiten esille.

Arvostan tuotepalkintoa todella korkealle ja jotenkin se erityisesti korvaa sitä aikaa ja vaivaa, minkä olen kesän aikana Tonterin kasvatuspuuhissa viettänyt. Kuvista kyllä välittyy iloni, kun hymy on korvasta korvaan :D.  Kiitti kaikille lukijoille kannustuksesta ja myös Jättikasvisyhdistyksen Maaritille, joka on ollut kovasti tukena ja antanut neuvoja matkan varrella. Apu ja tieto onkin ollut tarpeen, kun ensimmäistä kertaa näissä jättikasvatuspuuhissa yrittelin. Tonterihan ei mihinkään jättimittoihin yltänyt, mutta teki varmasti parhaansa :). Ai niin, sain myös pokaalin :D!

Tonteri päätyi kellariin odottamaan jatkojalostusta ja me suuntasimme synttäreiden viettoon äitini luokse. Huomenna minulla alkaakin oikea seikkailuloma ja siitä enemmän tuonnempana...

Kurpitsakarnevaalit ja kisa suurimmasta kurpitsasta

Nyt on ennen kurpitsatarinaa ihan pakko hehkuttaa sitä, että tänään minulla alkoi LOMA. Töihin palailen vasta reippaasti lokakuun puolella :). Suosittelen tällaista kesken viikon loman aloitusta ihan kaikille ja jatkossa varmasti teen niin aina, kuin vain mahdollista. Jäin siis lomalle torstaina ja perjantaiaamu oli jo ihanan poikkeuksellinen. Jos olisin ollut töissä perjantain, olisi vastassa ollut normaali viikonloppu ja loman tuntu olisi käynyt toteen vasta ensi viikolla. Nyt on takana vajaa työviikko ja jo nautin täysin rinnoin hiljaisesta, ihan itselle omistetusta perjantaiaamupäivästä. Heräsin jo ennen seitsemää Mikon herätyskellon pirinään (Miko itse ei herännyt ja nousin ylös, kun kello soi torkulla jo kolmatta kertaa :)). Herättelin opiskelijan ja keittelin meille aamukahvit. Hesarin hain postilaatikosta ihanan sumuisessa aamuhämyssä; aurinko jo hiukan pilkisteli ja taivas näkyi kirkkaana odotellen aamun kehittymistä ja selkeytymistä. Siinä aamukahvia siemaillessa ja Hesaria silmäillessä tuli jotenkin niin hyvä ja rauhallinen olo; olen lomalla ja osaan nauttia siitä. Muutaman työjutun hoidin vielä aamupäivän aikana kaikessa rauhassa ja sitten sanelin puhelimeen lomaviestin.

Koiria ulkoiluttaessa oli aurinko jo vienyt voiton sumuilman kosteudesta ja annoinkin auringon paistaa kasvoilleni ja paistattelin sen lämmössä koirien haistellessa ruohikkoa kaikessa rauhassa.

Tänään on vihdoin koittanut se suuri päivä; Kurpitsakarnevaalit ja siellä kisa suurimmasta kurpitsasta. Melkein haikein mielin menin palstalle, kaivoin Tonterin esiin viltin alta ja katsoin, kun Heikki sahasi poikki sen "napanuoran"; elämänlangan, jolla se on ollut kiinni emokasvissa. Tämä tapahtuu joka syksy; sadonkorjuuvaihe tulee jossain vaiheessa ja se merkitsee minulle kesän loppua ja siirtymistä kohti seuraavaa vuodenaikaa ja tulevaan talveen valmistautumista.

Tonteri vain auton takakonttiin ja mukaan lähti myös lastensarjan kilpailuun kesäkurpitsa, jonka kastelussa siskonpoika Johan minua kesällä auttoi.

Tulimme ensin kotipihaan, jossa Tonteri pääsi vielä yhteiskuviin kanssani ennen kisapaikalle vientiä. On se vaan niin komea, vaikkei nyt mihinkään jättimittoihin yltänytkään.

Kurpitsakarnevaalit ovat Pajutallilla ja siellä pääsee karnevaalitunnelmaan jo pelkästään karusellimusiikin vuoksi. Kojuissa on myynnissä tuoreita leivonnaisia, kahvia, hattaraa, tikkunekkuja ja muuta pientä kivaa. Erilaisissa aitoissa ja aitauksissa on eläimiä, joita pääsee katsomaan; kaneja, porsaita, alpakoita. Lisäksi piharakennuksissa ja päärakennuksessa on myynnissä paljon toinen toistaan kauniimpia koriste-esineitä, joista suurimmassa osassa paju on pääraaka-aineena. Sisällä tunnelma on romanttisen herkkä ja sisustusesineitä voisi ihailla vaikka koko päivän. Myös kahvila palvelee yhdessä piharakennuksessa ja siellä on oikea maalaistunnelma :).

Nyt sitten vain Johanin kanssa jännitetään, miten meidän kurpitsojen käy :D