Piristystä keittiöön uusilla verhoilla

En olekaan tainnut mainita, että minulla on vielä yksi intohimo, eli ompelu. Taitaa olla niin, että yksinkertaisesti vain pidän kaikesta käsillä tekemiseen liittyvästä :). Aina ei kuitenkaan mene niin, kuin Strömsössä; eikä siis tälläkään kertaa. Sitten täytyy vain hiukan muuttaa suunnitelmia, jotta voi olla tyytyväinen lopputulokseen, mutta palataan tähän hiukan myöhemmin..


Jouluverhon poistamisen jälkeen ei vanha kappaverho oikein näyttänytkään enää silmään hyvältä ja tuntui, että keittiön yleisilme kaipasi jotain raikastusta. Jätin ikkunan aluksi kokonaan ilman verhoa, mutta keittiö vaikutti liian paljaalta ja värittömältä; valjulta suorastaan.

Etsiskelin ensin uutta verhokuosia valmisverhojen joukosta, sillä ajattelin päästä helpommalla. En kuitenkaan löytänyt mieleistä, ja kun kuitenkin tykkään ompelusta, oli helppo päätös siirtää etsiskely kangaspakkojen puolelle. Ja kun lopulta näin sopivan kankaan Vantaan Ikeassa, olin aivan myyty; kangas on valoisa, raikas ja siinä on aivan ihastuttavia kasvikuvia. Oikeastaan, kuin minulle tehty kaikkine voikukkineen ja saniaisineen :).

Ostin kangasta pari metriä ja aloin ompeluhommiin. Heti alkajaisiksi huomasin, ettei kangasta kannattanutkaan pätkiä ihan miten sattuu. Halusin nimittäin ommella kapan siten, että sama kasvikuvio toistuu vierekkäin ommeltavissa kangaspaloissa samalla korkeudella. Ensin piti katsoa, että saan leikattua kankaasta kolme saman korkuista palaa ja sitten vielä kankaan leikkausreunassa piti huomioida, että sama kuvio tosiaan toistuu samalla etäisyydellä leikkaussaumasta. Lopulta sain leikattua kolme 62 cm korkeaa palaa. Olin laskeskellut, että verhotangosta kankaan alareunaan olisi n. 40 cm. ja loput on saumavaroja ja taitteita varten. Nämä palat yhdistin sivusaumoista toisiinsa siten, että sain yhteensä 4,5 m. pitkän kangassuikaleen.


Tämän jälkeen ompelin alasaumaan käänteen kääntämällä reunasta n. 3 cm ja taittamalla reunan vielä kerran saman verran, eli ihan kunnon päärmeen. Nuppineulat meinasi loppua kesken, kun oli niin pitkä sauma ommeltavana. Ompelin aivan päärmeen yläreunasta. Ommellessa lisäsin piston pituutta, sillä mielestäni valmis pistonpituus on hiukan turhan tiheä. Sen huomaa ainakin siinä vaiheessa, jos on purettava ommelta; tiheää ommelta on hankalampi purkaa ;).

Seuraavaksi yläreunan kimppuun. Tein sinne ensin n. 1 cm käännöksen ihan silmämääräisesti arvioimalla ja silitin sen käänteen. Sitten käänsin reunan nurjalle niin, että sain verhotangon kohdan mielestäni oikealle korkeudelle siten, että vielä jäisi rypytysosaa myös verhotangon yläpuolelle. Ompelin sauman kiinni ensin ihan siitä sentin saumavaran reunasta ja sitten verhotangon alareunan korkeudelta ja sitten vielä verhotangon kohdan yläpuolelta siten, että kankaaseen jäi "kuja" verhotankoa varten.

Ja niin verho sitten olikin valmiina. Tosi helppoa ja edullista :). Nyt seuraa se kohta, missä huomasin jonkin menneen pieleen. Nimittäin ripustusvaiheessa huomasin, että kankaan rypyttyessä myös sen korkeus muuttuu ja verho jäikin hiukan liian lyhyeksi. Kun olin laittanut sen paikoilleen, jäi ikkunassa oleva sälekaihdin hiukan näkyviin, vaikka se oli vedettynä aivan ylös asti. Samalla huomasin, että meillähän onkin tangon keskivaiheilla yksi kannake, jota en ollut huomioinut ommellessa lainkaan. Hetken aikaa jo luulin, että saan aloittaa homman alusta, mutta sitten keksin laittaa verhotangon siitä ylärypytysvaraksi jättämästäni kohdasta ja näin sain korkeuden täsmäämään. Keskikannaketta varten tein verhotankokujaan nurjalle pienen aukon ja näin sain kuin sainkin verhot ikkunaa koristamaan ja mieltä piristämään :).