Kuorintasukat; mikä elämys

Aika monissa blogeissa on kirjoitettu mitä erilaisimpia kokemuksia ja kannaottoja kinttujen ihon parantamisesta kuorintasukkien avulla ja kuulin myös parilta työkaverilta hyviä kokemuksia. Näiden sekä kannustavien, että täysin tyrmäävien kommenttien jälkeen oli vain itsekin kokeiltava; vähän sama idea, kuin siinä, että lapsena on vaan ihan pakko jossain vaiheessa laittaa kieli pakkaskelillä johonkin rautaan kiinni tai kokeilla, onko sähköpaimenessa virtaa, vaikka niistä olisi kuinka varoitettu ;). Vahingoista ei voi viisastua, jos ei itse kokeile ja toisaalta ei niitä hyviäkään kokemuksia saa, kuin testaamalla.

Ennen kuorintasukkien käyttöä jalkani ovat olleet melko pehmeät ja normaali-ihoiset, mutta uteliaisuus sekä laiskuus jalkojen hoidossa saivat nyt kokeilemaan tätä uudentyyppistä hoitomuotoa. Kantapäiden sivuilla ja isovarpaan ulkosyrjällä on ollut pientä ihon kovettumista, joka on hoitunut muutaman kuukauden välein tehdyllä kotipedikyyrillä; raspaamalla Shollin paristokäyttöisellä jalkaraspilla, liotus vedessä, jossa on ollut jalkakylpysuolaa ja rasvaamalla + puuvillasukat yöksi. En siis ole ollut mikään ongelmajalka, vaikka alempana olevista kuvista niin voisi kyllä päätellä ;).

Kuorintasukkien ostoon siis; tilasin Dermosililta sellaiset nyt hiukan ennen joulua (näitä saa myös eri merkkisinä apteekista tai käsittääkseni marketeistakin). Niille, jotka eivät ole kuulleet kuorintasukista, voin valottaa sen verran, että kyseessä on kertakäyttöiset jalkaterän muotoiset pussukat, joissa on sisällä mitä ihmeellisempiä ainesosia sisältävää nestettä (ei kannata varmaankaan lukea tuoteselostetta liian tarkkaan, jos ylipäätään aikoo nämä sukat jalkaansa laittaa ;)). Aineet toimivat siten, että käytön jälkeen pitäisi jalkojen kuollut iho kuoriutua kokonaan pois parin viikon aikana ja sen jälkeen jalkojen ihon pitäisi olla pehmoinen, kuin vauvan peppu :D. Kuorinta on sen verran ärtsyä toimintaa, että käyttökertojen välillä on hyvä olla n. 4 kk.

 

Käyttö on helppoa (tai olisi, jos pakkauksen sisältö ei olisi jo valmiiksi kastunut). Minun pakkaukselleni oli käynyt niin, että kun avasin sen ja otin sieltä pussukat ja minigrip -pakkauksessa olleet teipit ulos, sain huomata, että jostain syystä sukat olivat kai hiukan falskanneet (aine oli varmaan syövyttänyt itseään ulos pussukoista) ja kaikki oli jo valmiiksi märkää. En antanut tämän lannistaa. Ensin on pestävä jalat ja poistettava kynsilakat sekä luettava huolella pakkauksesta rajoitteet (diabetes, raskaus, imetysaika, ihorikot ym. on otettava huomioon; kaikille ei tämäntyyppinen kuorinta ole nimittäin suotavaa).

Ennen sukkien laittoa kannattaa valita vaikka hyvää lukemista tai joku elokuva tms. käsille, sillä sukat pidetään jalassa 90 minuuttia. Lisäksi jalkojen alla olevan alueen voi halutessaan suojata, jos on pelkoa, että ainetta joutuu aroille pinnoille. Käsillä on oltava valmiina myös jotkut tavalliset varrelliset sukat (ei liian kireät, mutta kuitenkin sellaiset, jotka pitävät pussukat paikoillaan). Ja jalat on hyvä olla alaviistoon / alaspäin, ettei litku valu ulos sukan suusta. Jalkojen pitäisi myös olla mahdollisimman vapaasti, että liemi pääsee vaikuttamaan tasaisesti. Etsi siis tällainen paikka ja ota hyvä asento ja nauti olostasi :). Sukkapussukat avattiin leikkaamalla niiden suusta ohut kaistale pois ja sitten sukat vedettiin jalkaan. Sukan suut oli tarkoitus kietoa ja kiinnittää teipillä tiukaksi, mutta  minulla nuo teipit olivat niin märkiä jo valmiiksi, etteivät ne tarttuneet myös jo valmiiksi märkiin pussukoiden pintoihin. Niinpä vain käänsin varret laskokselle ja vedin sukat jalkaan niiden päälle.

Itse kuorintavaihe ei oikeastaan tuntunut juuri miltään, vaikka etukäteen uumoilin jonkinlaista poltetta, kirvelyä tai kutinaa. Hiukan meinasi tulla kylmä, kun jalat oli märissä pusseissa, joten peitto tai joku muu lämmike on hyvä myös olla käden ulottuvilla. Kun 1,5 tuntia oli kulunut, oli aika hipsiä kylppäriin jalkojen pesulle. Sinne otin mukaan muovikassin, johon suoraan laitoin käytetyt pussukat roskiin kiikutettavaksi. Jalat huuhtelin lämpimällä vedellä ja kuivasin huolellisesti ja se oli siinä. Sitten vain odottelemaan ihmeen tapahtumista; n. 4-5 vrk:n kuluttua pitäisi ihon alkaa hilseilemään ja kuoriutumaan kokonaan pois. Näistä vaiheista on aika mehukkaita kuvia netissä ja moni varoittaa etukäteen lukijoitaan kamalista kuvista. No, minä en varoittele, sillä ihoahan se vain on, vaikka onkin kuollutta.

Kuoriutumisvaiheen aikana jalkoja voi liotella ja rasvailla normaalin tapaan, mutta irtoavaa ihoa ei saa missään vaiheessa repiä pois; siitä voi aiheutua terveen ihon vaurioita ja ikäviä haavaumia ym. Sukat laitoin jalkaan viime sunnuntaina ja torstaina alkoi jalat olemaan melko kuivat ja pientä hilseilyä havaittavissa. Perjantaina jalat olivat entistä kuivemmat ja suorastaan "tikkuiset", jonka kyllä huomasi sukkiksia jalkaan vetäessä. Sukkiksia poistaessa oli jalkaterien kohtiin jäänyt hilseilevää ihoa kiinni ja olin siitä ihan mielettömän tohkeissani; nyt se alkaa :D!

Tänään illalla lämmitettiin sauna ja ajattelin kylvettää norsunnahan näköisiä koipiani ja sen jälkeen suorittaa huolellisen rasvauksen ja sukittamisen. Ilman sukkia ei kyllä nyt pahimpana kuoriutumisaikana kannata liikuskella tai edes nukkua; nahkaa lähtee nimittäin uskomattoman paljon ja varmaankin muutaman päivän ajan ihan kunnon riekaleina. Saunaan mennessä riisuin sukat ja niistä karisi lattialle kuivaa ihoa ja lupaava kuoriutuminen on nyt kunnolla käynnistynyt:

Saunassa liottelin jalkoja lämpimässä vedessä ja kun sitten saunan jälkeen kuivasin jalat, oli näky melko messevä :D. Tässä vaiheessa onkin varmasti hyvä, ettei hankaa ihoa pyyhkeellä tai muutenkaan pyri poistamaan irtoavaa ihoa.

Haluan korostaa, että tämä vaihe ei tunnu miltään; iho ei siis ole mitenkään arka tai kutiseva tms. Nahka vain uusiutuu :). Enkä haluaisi julkaista tällaisia epämiellyttäviä kuvia itsestäni, mutta muuten on aika hankala kuvata muutosvaihetta. Toivottavasti kuitenkin pääsen viikon-parin kuluttua esittelemään teille pehmonahkaiset jalkani, eikä jaloille tule tässä väliaikana tapahtumaan mitään ikävää ja peruuttamatonta. Siihen asti siis :).