Nyt, kun Hesarissa on jo muutaman viikon ajan käyty mielipidepalstalla vilkasta keskustelua perheen tasa-arvosta kotitöiden jaossa ja muussakin, on aika uskaliasta lähteä valitsemalleni linjalle. Mutta ei auta, kun on kerran lähdetty, niin antaa mennä sitten täysillä :D.
Viikolla töistä tullessani avasin jääkaapin ja mikä siellä minua odottikaan; jääkaapissamme keskihyllyllä nökötti muina miehinä MIESRUOKAA; jopa useampaa lajiketta. Taisin ihan ääneen huudahtaa, että mistä tänne on voinut ilmestyä miesruokaa! Hämmennys oli suuri varmaan senkin vuoksi, että oli minun vuoroni vastata viikon ruoista ja miesväen piti vain hakea kaupasta maitotäydennystä. No, siinä se nyt kuitenkin oli; paketti kuorettomia nakkeja ja pussillinen valmislihapullia. Kuulusteluuni sain selityksen, että perheen nuoriso-osasto oli halunnut ostaa miesruokaa välipalaksi selvitäkseen koulun jälkeisestä ajasta aina päivälliseen asti.
En tiedä, onko kukaan aikaisemmin lanseerannut termiä "miesruoka". Miesflunssa on kyllä ollut esillä ja sellainenkin riivaa parhaillaan perhettämme; "munankantajat" makaavat kumpikin omissa eristyshuoneissaan kärsien suunnattomasti n. 37 asteen kuumeesta ja sen tuomasta lähes tajuttomuuteen viittaavasta olotilasta. Varmistaakseen sen, että olen tietoinen heidän tuskallisesta vaelluksestaan, kuuluu välillä voimakasta nenän niistämistä, kröhinää ja muuta ähinää ja puhinaa.
Mielessäni syytän viatonta miesruokaa koko tilanteesta, sillä jostainhan tämän täytyy johtua; olen nyt yksin se, joka nyt pesee pyykkiä, siivoaa, käy kaupassa, ulkoiluttaa koirat...
Onneksi olen vankasti päättänyt olla tuomatta töitä kotiin. Terveydenhuoltoalan ammattilaisena se tarkoittanee sitä, etten voi vapaa-aikana antaa sairaanhoitovietille juurikaan valtaa, jos yritän pitää periaatteistani kiinni. Tästä tunnustuksestani tosin nyt varmasti seuraa se, että minun on turha odottaa minkäänlaista sympatiaa tai empatiaa seuraavan kerran itse sairastaessani. Täytynee vain luottaa siihen, että muut kanssa-asukkini eivät tee työkseen sairaanhoitoa ;).
Miesruoka on siitä hienoa, ettei siinä ole lainkaan lisäaineita :D. Kaikki, mitä siinä on, kuuluu siihen olennaisena osana ja on todellakin ihan sitä itseään. Sisältöluettelossa luetellut E-koodit ovat erittäin tarpeellisia miesruoan rakennusaineita. Ilman niitä ruoan väri, maku ja rakenne voisivat muistuttaa enemmän itse valmistettua kotiruokaa ja silloin koko miesruoan ideologia kärsisi. Esimerkiksi nakeissa on tärkeää, että ne ovat kuorettomia; mitään tekstuuria tai suutuntumaa ei miesruoassa hyväksytä.
Uhkaavin tilanne syntyy silloin, jos joku nimeltä ja sukupuolelta mainitsematon perheenjäsen yrittää ujuttaa miesruokaan jotain lisäainetta, joka ei siihen missään nimessä kuulu; pahimmillaan se voisi olla jotain värikästä! Miesruoan kuuluu olla tasaisen harmaata, joten kaikki vihreä tai muu värikäs on ehdottomasti kiellettyä. Näitä ei tule lisäillä ruokaan missään nimessä ja on suorastaan rikollista, jos tällaisia lisäyksiä pyrkii joku ujuttamaan salaa miesruoan sekaan. Miesruoka on syötävä sellaisenaan, täysin autenttisena ja teollisena. Tästä on ainoana poikkeuksena kaksi kasvista; sinappi ja ketsuppi. Näitä on hyvä lisätä niin runsaasti, että perheen nimeltä ja sukupuolelta mainitsematon ei pääse esittämään omia mielipiteitään; nythän miesruoka-annos on melkein kasvisruokaa; pelkkää tomaattia ja siemeniä (sinappi on valmistettu useiden kaalien (Brassica) tai sinappien (Sinapis) sukuihin kuuluvien kasvien siemenistä) :D.
Annan anteeksi miesruoan oleskelun jääkaapissamme kahdesta syystä. Toinen on se, että kyseessä on siis melkein kasvisruokavaihtoehto (edellä todistettu) ja toinen on se, että muussa ruoassa nuoriso-osastomme on ehdoton; edes kaupasta ostettu peruna ei kelpaa, vaan sen on oltava itse kasvatettua tai papan mailta haettua :). Eläkäämme siis sovussa; miesruoka ja minä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti