Kesäkanoja; kuinka päädyin "siipikarjatilalliseksi"

Heti aluksi voinen tunnustaa, etten ole koskaan ollut mikään lintuihminen; päinvastoin olen jopa pelännyt niitä. Jotenkin se siipien räpiköinti ja jalat kynsineen ei ole minua viehättäneet tai herättäneet minkäänlaisia sympatian tunteita. Kerrankin, kun lintu lensi asuntoomme sisään, soitin Heikin hätiin. Hän sitten ritarillisesti saapui kesken työpäivän pelastamaan vaimoaan pulasta. Lintu oli kuitenkin jo ehtinyt poistua avoimesta ikkunasta. Siitä huolimatta halusin vielä, että Heikki koluaa huoneen joka sopen, ettei tuo talitintti vain ollut jäänyt mihinkään minua vaanimaan ;). Kanojen pidon myötä suhtautumiseni lintueläimiin on muuttunut, mutta edelleen en pidä esim. siitä, jos joku lokki tai muu syöksyilee kohti.

Elettiin kevättä 2011 ja kesäkanaidean istutti päähäni siskontyttöni Hanna, joka kovasti toivoi kotiinsa kanoja hoidettavaksi. He olivat asuneet Espoossa rivitaloalaueella, jossa yhdellä perheellä oli kanoja pihapiirissä ja ajatus kotikanoista tuntui Hannasta kovin viehättävältä. Hanna oli kuitenkin siinä luulossa, ettei missään nimessä saisi sellaisia lemmikkejä kotipihaan tuoda ja oli asiasta kovin pahoillaan. Niinpä sitten mietin, että voisihan niitä kokeilla, kun pihassamme oli tilaa  ja Hanna pääsisi aina välillä meille kanoja hoitamaan. Ei muuta, kuin projekti käyntiin (Hannan toive toteutui myös kotipihassa samana kesänä, kun siskoni päätyi ottamaan heillekin kanoja). Luulen, että lapsen kiinnostus kanoja kohtaan hälveni melko nopeasti, mutta siinä vaiheessa me aikuiset olimme jo vallan ihastuneet näihin eloisiin otuksiin :).

Siihen aikaan, kun aloimme kanoja suunnittelemaan, oli juuri tullut lakiuudistus, jossa kaikkien "siipikarjan" pitäjien edellytettiin rekisteröityvän. Tosin mitään yhtenäisiä ohjeita ei kunnilla ollut siitä,  miten asia tulisi toteuttaa, eikä ollut myöskään oikein tietoa siitä, keneen edes ottaa yhteyttä. Espoossa asiaa selviteltiin eri tahoilla ja siskolleni kerrottiin ensin, että luvat tulisivat maksamaan satoja euroja. Mutta sitten siellä kaikki sujuikin ilman kustannuksia pelkällä paperiprosessilla. Tuusulassa meille kerrottiin, että kunnan terveystarkastajan on tultava meille tekemään "tilakatselmus" ennen kanojen ottamista.

Niin sitten rakensimme kanalan ja suunnittelimme sen, miten säilytämme kanojen ruoat niin, ettei niihin pääse muut eläimet käsiksi. Terveystarkastajan kanssa sovimme treffit ja hän tosiaan tuli paikalle, syynäsi tarkasti kanalan ja autotallin ruoansäilytyspaikan, varmisti, että tiedämme, mitä eläintenpito merkitsee ja täytteli erinäisiä papereita. Tuntui, ettei hänellä ollut kiirettä mihinkään... Lasku oli 50 euroa ja sain kolmet eri paperit, joissa yhdessä mainitaan, että omistan "Sunnevan Kanala" -nimisen "siipikarjatilan" (pitopaikan) :D (mitään iskevämpää nimeä en siihen hätiin keksinyt, kun tarkastaja yllättäen kysyi, että mikäs laitetaan kanalalle nimeksi). Yhdessä paperissa mainitaan, että olen rekisteröitynyt eläintenpitäjäksi ja eläinlajina on siipikarja (koiria, akvaariokaloja ja muita lemmikkejä meillä oli kyllä ollut jo pitkään, eikä niiden pidosta kukaan ollut ollut kiinnostunut). Ja kolmas dokumentti on kaksisivuinen tarkka tarkastuspöytäkirja "tilakäynnistä". Toisaalta prosessista jäi niin ikimuistoinen kokemus ja paljon iloa, joten on se kyllä sen viisikymppisen arvoinen :D! Tässä teille muillekin iloksi ote terveystarkastajan tarkastuspöytäkirjasta:

Kanala:
- rakennus n. 2 m2 suuruinen
- ulkotarha, joka on verkotettu myös päältä
- Kanalaan on haittaeläimiltä pääsy estetty
- varustettu asianmukaisesti: orret, kuivikkeet (oljet), munimispaikat, ikkuna, pimennysverhot, kulkuväylä ulos
- ulkotarha verkotettu asiallisesti
- kanat pääsevät tarvittaessa sateelta suojaan sisälle helposti
- kanala on sijoitettu tontille siten, että se on häiriöttömässä paikassa (kanojen näkökulma)
- kanalan sijoittelu tontille ei aiheuta häiriötä naapureille
- ruuat ja kuivikkeet säilytetään kuivassa tilassa autotallissa ja varmistettu, etteivät haittaeläimet pääse ruoka-astioijin

Toiminta:
- Kanat tuottavat luomumunia Petrovin perheelle
- toimivat perheen "lemmikkeinä" ja ilona kesän ajan
- toimintaa varten on naapureilta saatu suostumus
- kanojen uloste, huonot tai rikkoontuneet munat kerätään ja kompostoidaan puutarhajätteen kanssa.

Seuraavissa postauksissa tulen kertoilemaan kanalan rakennusprojektista, itse kanoista ja kesäkanojen pidosta.