Kesäkanala; perustamisvaiheesta

Keväällä 2011 päätimme perustaa kesäkanalan ja kotipihasta oli löydettävä sille sopiva paikka. Takapihalla, tiestä mahdollisimman kaukana nurkassa, oli alue, jolle ei ollut siihen mennessä keksitty mitään erityistä käyttöä muutamaa marjapensasta lukuunottamatta. Edellisen omistajan aikana siinä kasvoi kuusikko, josta olimme nyt kaataneet puut pois pihan valoisuutta lisätäksemme.  Kuusten alle edellinen omistaja oli kärrännyt joutomaata ja kompostoitavia lehtiä ym. Puiden kaatamisen jälkeen mekin siirsimme sinne pihan toisesta kohtaa kaivamaamme maata ja näin saimme koko alueen tontin nurkkaan asti käyttöön ja suunnilleen samalle tasolle. Siinäpä oiva nurkkaus kana-aitaukselle. Aitaus tehtiin vihreällä muovilla päällystetystä aitaverkosta ja oven sijoitimme etunurkkaukseen (ovea edusti vielä siinä vaiheessa alla olevissa kuvissa näkyvä puukehikko :)).

Seuraavaksi oli pohdittava, että millainen rakennus kanoille olisi kiva. Siihen aikaan tämä harrastus ei vielä ollut kovin suosittu joten valmiskanalatarjontaa oli kovin vähän. Ne, mitä löydettiin, olivat kaikki melko pieniä. Toisaalta ajattelimme myös kanalan ulkonäköä; se tulisi sijoittumaan takapihalle aivan näkyvälle paikalle, joten mitään kovin latomaista en siihen halunnut. Myöskään liian isoa oli turha alkaa väsäämään, kun ei ollut tarkoitus pitää kanoja talviaikaan. Tämä oli kyllä osittain myös budjettikysymys. Eli mahdollisimman pienellä rahalla piti saada jotain riittävän söpöä ja tarkoitukseen sopivaa. Löysimme netin kautta virolaisen leikkimökin ja tilasimme sellaisen. Maahantuojakin sattui sopivasti sijaitsemaan aivan kotinurkilla täällä Hyrylässä, joten noutaminen sujui kätevästi peräkärryllä (outoa oli vain se, että maahantuojana oli joku autojentuunausyritys :)). Tuossa vaiheessa mökki oli vain kasa mittaan sahattuja laudanpätkiä. Onneksi minulla sattuu olemaan käsistään kätevä miekkonen, joka nopeasti kasasi mökin rungon valmiiksi :D.

Minä pääsin mukaan maalausvaiheessa. Väriksi valittiin kotoisasti sama väritys, kuin talossamme; punamultaseinät valkoisin puittein. Sisäseinät maalasimme todella vaalealla sinisen sävyllä. Mielestäni rakennuksesta tuli oikein söpö ja varmasti kelpaisi sekä kanoille, että kanojen katselijoille.

Sisälle kanalaan laitoimme lattialle n. 10-15 cm purua ja kaksi Heikin tekemää munintakoppia olkipehmusteineen. Lisäksi Heikki väsäsi kanoille orren, jossa ne voisivat nukkua öisin (orsi on myöhemmin nostettu ylemmäs, sillä ajan kuluessa ilmeni, että kanat kyllä pääsevät ihan hyppäämällä ylempänäkin sijaitsevalle orrelle :)). Myös rampit/tikapuut laitoimme valmiiksi, jotta kanat pääsisivät helposti sisälle ja ulos. Oviaukkoon ja ikkunaan ompelin vielä verhot pitämään lämpöä sisällä ja myös pimentämään kopin yöksi.

Ruokintaa varten Heikki väsäsi laudasta jyville ja muulle kuivamuonalle "ruokinta-automaatin". Lisäksi tehtiin teline, johon sai asetettua metallisen, helposti pestävän ruoka-astian, johon voi laittaa ruoantähteitä ja muuta tarjottavaa. Pääasiallisena ruokana kanoilla on sekoitusta, jossa on Tuusulanjärven rannasta Lassilan tilalta (www.lassilantila.fi) ostettua luomurehua, Hyvinkään Agrimarketista haettua munintarehua ja Feedconista (Tuusulasta, www.feedcon.fi) ostettua kauraa. Vettä tarjosimme aluksi metallisesta astiasta ja sitten, kun ehdimme kanalapuuhista ostoksille, niin juoma-automaatista, joka on samanlainen, kuin esim. marsuilla, mutta isommassa koossa. Kanat kuitenkin saivat sen melko nopeasti hajotettua osiin ja kadotettua kuulan, joka estää vettä valumasta, joten hankimme tilalle erityyppisen roikkuvan automaatin. Aika pian huomasimme muutenkin, että ruokinta-automaatiksikin on paras muovinen versio, vaikkei se kyllä ole läheskään niin viehättävä, kuin itse puusta käsityönä tehty. Metalliastioiden telineet meillä on edelleen samaan tapaan puusta tehtyjä, mutta niihin on lisätty jalat tuomaan hiukan korkeutta. Jalat olemme painaneet maan sisään siten, etteivät kanat pääse kaatamaan telinettä.

Kanojen ruokinnasta voisi mainita sen verran, että niillä on oltava jatkuvasti tarjolla raikasta vettä (vesi vaihdettava mieluiten päivittäin) ja tuota jyväsekoitusruokaa. Lisäksi ne syövät melkein mitä vain ruokaa, eli mitä omilta aterioilta jää yli. Erityisesti ne rakastavat spagettia ja nuudeleita, jotka varmaankin muistuttavat lieroja ;). Lisäksi kanoille kelpaa pehmeäksi liotettu leipä ja vihreä ruoho; etenkin voikukan lehtiä ne rakastavat yli kaiken. Mitä enemmän kanat saavat viherravintoa, sitä keltaisempia ja maukkaampia ovat niiden munimat keltuaiset. Monet luulevat, että kanat ovat kasvissyöjiä, mutta ne siis syövät lähes kaikkea, myös lihaa (luonnossakin etanoita, matoja, sammakoita ja muita öttiäisiä). Kerran näin pihalla, kuinka joku pikkulintu opetti poikastaan lentämään ja kutsuin Suvinkin katsomaan tuota ihanuutta. Mutta sitten tuo onneton poikanen lensi kanahäkin aitaan n. metrin korkeudelle lepäämään. Ennen, kuin ehdin tehdä mitään, kana hyppäsi korkealle ja nappasi pikkulinnun suihinsa (en sentään antanut sen syödä sitä, mutta vahinko oli jo ehtinyt tapahtua). Aikuisiin pikkulintuihin kanat eivät kyllä koske, joten ehkä kana luuli linnunpoikasta joksikin muuksi eliöksi. Minulla oli siinä sitten murheelliselle lapselle selittämistä, miten luonnossa ruokaketjut toimivat... On joitakin kiellettyjä ruoka-aineita ja esim. avokadoa ja raparperia kanoille ei saa antaa.

Tällä hetkellä kanat saavat aamuisin puuroa tai keitettyä spagettia tms., sillä sain siskoltani lahjoituksena kassillisen päiväyksen ylittäneitä hiutaleita, makaroonia ym. Kanat ovat tästä huomionosoituksesta kovin hyvillään :)

Kanojen hoitaminen on melkoisen helppoa. On vain kerättävä munat (kyllä, ne munivat päivittäin ;)), siivottava jätökset sekä aitauksesta, että kanalarakennuksesta ja huolehdittava siitä, että niillä on riittävästi ruokaa ja puhdasta vettä juotavaksi. Itse kerään jätökset pikkulapion ja haravan avulla ämpäriin ja kiikuta kompostiin. Muutaman kerran kesässä teen sitten isomman siivouksen ja haravoinnin. Minimissään kanojen hoitoon menee n. 10 minuuttia päivässä, mutta parempi on kyllä uhrata kanoille hiukan enemmän aikaa. Ne ovat nimittäin kovin seurallisia ja minun mielestäni ovat kyllä mielissään, kun kuljeskelen kanalassa, silittelen kananeitejä ja juttelen niille joutavia :D.

Tällaisia tarinoita oli mielessä tänään. Jatkoa kana-aiheesta on luvassa, eli kertomusta itse kanoista ja niiden metkuista. Ja jos näistä herää kysyttävää, niin vastailen mielelläni. Nyt unten maille (höyhensaarille ;))